Spelttiä ja ohraa riisinkeittimellä ja speltillä täyteyt sipulit

Etäpäivä ja nopean lounaan tarve antoi viime viikolla hyvän syyn kokeilla lisäkeohran keittämistä riisinkeittimellä. Riisinkeitin on muuten aikamoinen mööpeli. Se on kieltämättä kiva olemassa silloin, jos keittelee riisiä lisäkkeeksi tämän tästä. Minä olen saanut tuon joskus kauan sitten lahjaksi ja kun sitä tosiaan käytetään lähinnä sushiriisiin, olen välillä miettinyt laitteen tarpeellisuutta sen viemään tilaan nähden. Mutta sainpa nyt ainakin hyvän syyn kaivaa tuon vehkeen taas esiin.

Ohra kypsyi keittimessä hyvin, rakennekin oli sopivan paakkuisaa.

Mittasin ohraa ja vettä keittimen ohjeen mukaan laitteeseen ja kieltämättä ihan hienosti siinä taas keittyi sekä ohra että speltti. Ainoa ongelma, minkä huomasin, oli että ohra ja speltti tekivät kiehuessaan selvästi enemmän vaahtoa kuin riisi. Speltti ja ohra saivat laitteen vuotamaan keitinvedestä tiivistynyttätahmaa myös keittokulhon yli pöydälle. Näin kävi, vaikka molemmissa kokeiluissa ohraa/spelttiä oli n. 2-3 dl ja vettä vaan n. puoleen väliin kulhoa. Jälkikäteen mietittynä helmien huuhtominen olisi tietysti saattanut auttaa tähänkin pulmaan.

Keitettynä ohrahelmet olivat kyllä riisimäisempiä kuin kokonaiset ohrasuurimot. Ne olivat pyöreämpiä kuin riisi ja minun tuli niistä mieleen lapsena syöty helmipuuro. Sinänsä rakenne oli miellyttävä ja luulen, että tällä tavalla keitettynä ohra voisi olla helpompi tuttavuus niille, jotka sitä eivät ole aiemmin kokeilleet.

Inkiväärin kanssa paistettua eilistä kanaa, ohraa ja Kikkomanin soijakastiketta = nopea lounas.

Keitetyn ohrani kanssa paistoin jämät edellisen päivän illalliskanoista ja lorautin päälle tuotenäytteenä saamaani Kikkomanin riisikastiketta. Ihan okei, mutta siinä riisikastikkeessa olisi minusta voinut kyllä olla enemmän makua. Nyt kastike oli lähinnä makeaa ja hieman soijaista, mutta minusta soosista jäi puuttumaan jotain syvyyttä.

Tiesittekö, että soijaa saa guteenittomana? Minä en.

Toisaalta, kun sitten kävin katsomaan, mitä siinä soosissa oikein on, niin ei sen sisällyksen perusteella nyt tietysti kummempaa voi ehkä odottaakaan; siinä on vähän yksinkertaistaen soijaa ja sokeria. 44% sokeria kun tarkkoja ollaan. Tietysti positiivista on, että ainesluettelossa ei ole kymmentä E-koodia. No, kyllä sitä nyt ohransa päälle laittoi, mutta rehellisyyden nimissä todettakoon, ettei varmaan tule ostettua itse uutta pulloa. Voisin vaikka mieluummin lorauttaa annokseeni Ketjap manisia. Samassa lähetyksessä tuli muuten pullollinen gluteenitonta soijaa. En ollutkaan koskaan tullut ajatelleeksi, että tavallinen soija ei käy gluteenittomaan ruokavalioon.

Speltti on minusta maukas lisäke uunissa paahtuneelle lihalle tai kanalle.

Eilen ja toissapäivänä keittelimme sitten riisikeittimellä spelttiä. En ollut koskaan syönyt spelttiä, mutta tykkäsimme siitä välittömästi. Se muistuttaa aika paljon eblyjä eli vehnänjyviä, joita esim. Espanjassa laitetaan ruuan lisäkkeeksi. Speltti oli samalla tapaa täyteläistä ja hyvää kuin eblyt, mutta siinä on vieläkin tummempi - ehkä hieman maltainen maku.

Sokerisella riisikastikkeella voi myös glaseerata lihaa, mihin tarkoitukseen käytinkin sitä n. puoli pulloa...

Söimme spelttiä hyvällä halulla paahdetun ja pitkään haudutellun possunkyljen kanssa. Tällä kertaa tein kuivan mausteseoksen jonka hieroin lihan pintaan ensin ja lisäsin sokerista kastiketta vasta kovan paahtamisen ja hauduttelun jälkeen, vasta hauduttelun viimeisen tunnin aikana. Lopputulos oli kieltämättä vähemmän palanut kuin viimeksi. Eilen sitten tarjosin spelttiä sipulien sisällä illallisvieraille. Käytin uudelleen ideaa täytetyistä sipuleista ja sekoitin täytteen näihin tällä kertaa speltistä, ylikypsästä savupossun kyljestä, yrteistä ja juustosta. Täyteyt sipulit tarjosin sitten hauduteltujen lampaan potkien kanssa.

Sipuleista tuli minusta oikeinkin hyviä; speltti sopii sipulin ja possun kanssa paremmin kuin hyvin. Pakkasen alta pelastamani syksyn viimeiset yrtit ovat täytteessä olennainen osa: niitä saa laittaa rennolla kädellä. Yrtit tuovat kaivattua raikkautta täytteeseen. Sen sijaan possun voi jättää poiskin, tai korvata vaikka paahdetuilla siemenillä ja kuivatuilla suppilovahveroilla jos haluaa kasvisversion.

Uunitin täytettyjä sipuleita sellaisen 20 min, mutta pidempäänkin saa paistaa - itse tykkään että sipuli saisi ottaa vähän väriäkin pintaansa. Tuossa parissakymmenessä minuutissa sipuli ei vielä ehtinyt paljon ruskistua. Ja mikäänhän ei tietysti estä laittamasta näihin myös pinnallekin juustoraastetta... :)



Speltillä täytetyt sipulit (n. 6:lle lisäkkeeksi)

4 oikein suurta sipulia (tai 6 pienempää)
n. 5-6 dl keitettyä spelttiä (voi säätää jonkin verran sipulien määrän mukaan)
1 sipulin sisus
n. 100g pala punaleima-emmentaalia raastettuna
4-5 siivua savustettua ylikypsää possunkylkiviipaletta (tai serranoa tai miksei vaikka pekonia, jolloin kannattaa tietysti paistaa pidempään)
3-4 oksaa rosmariinia
5-6 oksaa timjamia riivittynä (ainakin 3 rkl tuoreita timjaminlehtiä)
(kananmunan valkuainen tai 1 muna)
suolaa
pippuria

Kuori sipulit ja kiehauta isossa kattilassa vettä niin paljon, että saat sipulit uppoamaan veteen. Kiehuta sitten kuorittuja sipuleita niin, että kerrokset vähän pehmenevät, minä kiehutin niitä n. 8-10 min. Nosta sitten sipulit jäähtymään reikäkauhalla.

Kun sipulit ovat jäähtyneet, halkaise ne leveyssuuntaan ja irrota päällimmäiset kerrokset kupeiksi. Iytse tykkään, että kahdesta kerroksesta sipulia tulee sopivan jämäkkä kuppi. Oikein isoista sipuleista saa uloimmista kerroksista kaksi täytettävää kuppiparia. Tähän isot sipulit ovat siis ihan omiaan.

Sekoita kaikki täytteen aineet keskenään. kananmuna vähän sitoo täytettä, mutta ei ole pakollinen.

Sipulin sisuksia voit laittaa täytteeseen maun mukaan. Minä silppusin vaan yhden, kun täytteen määrä näytti muuten aika sopivalta. Sen jälkeen täytä sipulien puolikkaat, asettele ne vastakkain sipulin muotoon ja kruunaa jokainen sipuli voinokareella.

Kypsennä uunissa n. 200 asteessa kunnes voi on sulaa ja sipulit vähän paahtuneet. Ehkä n. 30 min - tai oman maun mukaan.

Tarjoa lisäkkeenä.