Viinilehden NZ wine fair -tasting ja erilaisuutta etsimässä

Minä pidän Uuden-Seelannin valkoviineistä ja varmaan Viinilehdessäkin oli pantu merkille tämä asia, koskapa sain kutsun viime viikolla pidetyyn viinimaisteluun ravintola Sipulissa. Vaikka olen muutaman pullon NZ -viinejä V:n kanssa tullut tuhonneeksikin, olin lopulta silti yllättynyt, miten todella erilaisia maistetut viinit olivat keskenään ja miten kivoja moderneja viinejä Uudesta-Seelannista tulee.

Sinänsähän tuon nyt ei pitäisi olla yllätys; Uuden-Seelannin maasto on vaihtelevaa ja viiniä kasvatetaan niin laaksoissa kuin kuivemmillakin alueilla. Kasvatuspaikalla ja sen ilmastolla on tietysti vaikutusta siihen, millaiseksi viini sitten lopulta muodostuu.



Mimmun piti alunperin tulla mukaani maistelemaan, mutta tenttiviikko iski ja päädyin sitten rekryämään ystäväni M:n mukaan maisteluun. Näin maallikkona oli jotenkin kivampaa maistella viinejä kahden; saimme ihmetellä ja vertailla mielipiteitämme eri viineistä.

Viinejä oli tastingissa maistettavana ihan valtava määrä. Me teimme linjanvedon, että keskityme pienempiin tuottajiin ja suunnistamme tiskiltä toiselle ihan vaan oman fiiliksen mukaan. Lisäksi totesimme, että voimme ihan epäammattilaisesti kyllä juodakin sen yhden suullisen kutakin maistettua viiniä, koska auto oli kotona ja me vapaalla! Kokonaisuutena ehdimme maistaa jotain 20 eri viiniä, joissa mukana oli sekä punaisia että valkoisia. Tarjolla oli kaksi self-test - pöytää, joissa toisessa oli tarjolla pelkkää Pinot Noiria toisessa Sauvignon Blancia.

Se Pinot - pöytä tarjosi minulle aikamoisen yllätyksen: viineistä löytyi monta todella hyvää ja rotevaakin viiniä. Kirjo oli laaja; herkkiä makuja mutta myös minulle täysin uutta täyteläisyyttä. Ihan Wellingtonin lähellä sijaitsevasta Martinboroughista löytyi itselleni uusi, ennenkuulematon alue, jonka viineistä ihan erityisesti pidin. Niiden hinta-laatukin tuntui minusta kohtuullisemmalta (n. 16 euron pullohinnalla) kuin Central Otagon viinit (n. 30 eur), josta myös pidin.

Tytöt tahtoo pitää hausk.. eikun tehdä muistiinpanoja!

Ja okei, minähän en viinien maistelussa ole mikään ammattilainen, kaukana siitä. Enkä minä edes yritä käyttää mitään "virallista" makusettiä näihin seuraaviin kuvailuihin ja varmaan näistä viineistä ammattilainen saa irti paljon enemmän. Mutta tässä nyt muutama suosikki päivän sadosta, niinkuin minä ne hahmotin. Alla Pinottien parhaat palat, olkaatten hyvä.

Martinborough

Martinborough Vineyards Te Terra Pinot Noir Martinborough 2008 (16,50)

Tuoksu: Mausteinen, lähes lakritsainen
Maku: ensin mieleen tuli Sonoman alueen täyteläiset viinit, tasapainoinen, täyteläisen marjainen - ehkä jopa viikunainen.

Oma arvio: tykkäsin kovasti, menisi hyvin syksyisten, uunissa paahtuneiden ruokien kanssa.

Brothwick Vineyard Pinot Noir Martinborough 2008 (16,00)

Tuoksu: ujompi, ei mitenkään erityisen lupaava mutta miellyttävä.
Maku: "tyypillisempi" tai tutumpi Pinot, hieman kukkea maku.

Oma arvio: Tykkäsin, menisi herkempien, yrttisten ruokien kanssa.

Marlborough (ehkä hieman aluelisää, mutta oikein kiva viini)

The Crossings Pinot Noir Marlborough 2008 (19,99)

Tuoksu: Makeutta tuoksussa, huomaa että viini on vahvempi ja täyteläinen
Maku: täyteläinen, nahkainen (oikeasti, sen maistoi! ) ;) Tätä tarjoaisin ankan tai vaikka saltimbocca romanan parina.

Central Otago (kalliihkoja, mutta kivoja)

Grasshopper Rock Pinot Noir, Centra Otago 2008 (29,00)

Tuoksu: vaniljainen, vahvan viinin lupaus
Maku: tasapainoinen, keskivahva - maussa hapankirsikkaa tai luumuisuutta.

Oma arvio: Aika paljon alkoholia? Voisi hyötyä isosta lasista ja kävisi loistavasti juustoviiniksi. Ehkä vähän arvokas...

Palkittu Mud Housekin oli tosi hyvää, mutta aika tyypillistä NZ Sauvignonia valkoherukkaisuudessaan. Eipä yllätä, jos tämä päätyy Alkon hyllyyn.

Valkoviineistä ei minulle ehkä tullut niin suurta yllätystä kuin punaisissa; Marlboroghn alue oli hyvin edustettuna ja myös valkoviineissä oli tosi paljon erilaisia, vaikka kaikki olivat samaa rypälettä. Se, mikä ilahdutti oli, että uudenseelannin valkkareissa on alkanut (myös alkosta) löytyä niitäkin, joissa se herukkaisuus ei ole leimaavin piirre. Minä kyllä tykkään herukkaisuudestakin, mutta ensi-ihastuksesta toivuttuaan sitä alkaa kaipaamaan muitakin vivahteita viiniltä. Ja tastingissa kyllä kävi ilmi, että valinnanvaraa on. Erityisesti nostan esiin pari vähän erilaista (ei-herukkaisempaa) tärppiä josta tykkäsin:

Marlborough

Astrolabe Discovery Awatere Valley Sauvignon Blanc (17,99)

tuoksu: sellerisen raikas - yllättävä tuoksu josta kaikki eivät ehkä pidä?
Maku: rehevä viini jossa todella paljon aromaattisuutta, minulle tuli mieleen kanervahunaja.
oma arvio: erilainen ja siksi tosi hauska

Hawkes Bay

Elephant Hill Sauvignon Blanc Hawkes Bay 2009 (10,00)

Tuoksu: makeahko
Maku: paahtunutta leipää - shampanjamaisia aromeita
oma arvio: vähän tukevampi, mutta silti raikas valkoviini, menee tykkäykseen.

Ihana, moderni pink wine Crossroadsilta, voi kun sitä tulisi ensi kesäksi Alkoon.

Ja kun maistelupöydistä selvittiin, teimme pari täsmäiskua meille oudompien tuottajien pöydille. Näissä siis surutta skippasimme isommat talot ja ilta-auringon osuessa tastingin harvinaisempaan herkkuun, rose - viiniin suunnistimme Crossroads wineryn pöydälle.

Seurava saa varmasti kaikkien kunnon viiniharrastajien niskavillat pystyyn ihan todenteolla. Nimittäin me tykkäsimme Crossroads Wineryn Syrahilla vaaleanpunaiseksi taitetusta Savignon Blancista. Niinkun todella tykättiin - se oli juuri sellainen tyttömäinen Sex in the City - viini, joka kävisi loistavasti keväisiin bileisiin pikkunaposteltavan palanpainikkeeksi.

Kyseessä ei siis ole Suuri Viini sanan varsinaisesssa merkityksessä, mutta ihanan kepeä, raikas ja kukkea rosé joka ei ole niin hapokas kuin monet alkon Syrah - roseista (joista muuten kyllä silti tykkään). Tästä viinistä tykkäisivät varmaan sellaisetkin, jotka eivät muuten Rosé - viineistä perusta. Tuoksu oli raikas ja kukkea, Sauvignon tuo viiniin raikkauden ja syrah tuo vähän täyteläisyyttä ja pehmeyttä; maussa oli melonia ja tuoretta kurkkua.

Rakkaat Alkon sisäänostajat, saisinko tätä viiniä ensi kesäksi - edes tilausvalikoimaan, jooko? :) Ostan ainakin laatikollisen tyttöjuhlia silmällä pitäen! :)

Man O'Warin pöydällä oli pakko pysähtyä ilmeisestä syystä. ;) Mutta minulle jäi vähän sellainen fiilis, että melkein 25 euron pullohintaan viinien hinta-laatu ei ollut mikään ihmeellinen. Hyvää viiniä ihan, ei siinä mitään - ja hassu tilan nimi.



Sen sijaan Craggy Range ja Wild Rock tekivät paljon suuremman vaikutuksen. Craggy Range - tuotemerkin alla tuotetaan ns. "tilan suuret viinit" eli yhden rypäleen single vineyard -laatuviinit. Se, miksi tykkäsin noista viineistä välittömästi ei kyllä yllätä kun lueskelin mukaan saamaani vihkosta; viinit viljellään viileämmän ilmaston alueilla (tykkään) ja mukana löytyy Marlboroughnja Central Otagon ohella myös uusi aluesuosikkini, Martiborough. Vaikka nämä sigle vineyard -viinit ovat selvästi laadukkaita, ne ovat kaikkea muuta kuin tylsiä.

Viinitekijä itse, eli mies Wild Rockin takaa... :)

Wild Rock taas edustaa saman puulaakin moderneja, mutta laadukkaita trendiviinejä jotka ovat sekoitteita eri rypäleistä. Tykkäsin näistä vähän samasta syystä kuin siitä melonisesta ja kurkkuisesta Crossroadsin rosésta; viinit olivat kekseliäitä, ihan uudenlaisia ja positiivisella tavalla yllättäviä. Tosi kivoja seurusteluviinejä ja sopisivat tosi hyvin mutkattomalle kaveri-illalliselle. Mieleen jäi erityisesti kukkea, briossinen ja hauskan moderni Wild rock Sur Lie Pinot Gris Hawkes Bay 2008 (19,20) ja pippurinen ja ihastuttavan syksyisen täyteläinen Wild Rock Angels Dust Syrah (19,20). Molemmat olivat minusta loistavia moderneja viinejä joita kyllä kehtaisi laittaa pöytään vaativammallekin ruokaryhmälle.

Näitä voisi (wishing & hoping) myös kohta löytyä alkosta, kiitos :)



Kaiken kaikkiaan mukaan jäi hyvä läpileikkaus Uuden Seelannin viineistä. Alueella on paljon vaihtelevia, hyviä viinejä, eikä Pinot Noir ole pelkästään mikään mauton litku, todellakaan. Modernit, rypälesekoitteista taidolla tehdyt viinit piristivät mielenkintoisina tuttaviuuksina joita kaihoisan toiveikkaana jään tähyilemään alkon hyllyistä.

Ja tietysti tässä nyt samalla heräsi valtava matkakuume, V:n serkku kun muutti taannoin Wellingtoniin ja lähtiessään kovasti pyysivät käymään. Uusi-Seelanti kyllä muutenkin on listalla "must go some day", eikä tämä helpottanut asiaa yhtään. :)

Ihanaa syksyistä viikonloppua kaikille, nautitaan ruskasta - ensi viikolla tulee kuulemma jo lunta! Uik.