lauantai 3. lokakuuta 2009
Pähkinäisen makea ruusukaalilisäke ja tonnikalaa
Olen tässä nyt tuijotellut täysin sanattomana jättämiänne kommentteja. Luin ne torstaina moneen kertaan läpi illalla töistä tullessa ja olin täällä melkein tippa linssissä. Kauniita asioita olette sanoneet. Kaikki tapahtunut mielessäni hymyilin varmaan älyttömän typerästi eilen kävellessäni meren rantaa pitkin kaukoparkkiin. Tosi kiva kuulla, että viihdytte. Ruskakin on nyt kauneimmillaan ja kirpeä syysilma on kuin hyvä, hieman herukkaisen hapokas valkoviini. Menkää ulos ja humaltukaa syysluonnosta. Sitten ruokakin maistuu taas paremmalle.
Näin viikonlopun kunniaksi ajattelin, että tähän kohtaan sopisi toissaviikolla tekemämme herkkuruoka. Ruusukaalia on nyt kaupoissa hyvin ja nettiä selaillessani sain idean ruusukaalin paistamisesta makeiden rusinoiden kanssa 101 Cookbookin Stir-fry -reseptistä. Resepti ei ole siis lainkaan sama, mutta ruusukaali, appelsiini, siemenet ja makeat rusinat toimivat tosi hyvin yhteen.
V hieman vierastaa ruusukaalia, jos ihan rehellisiä ollaan. Tämä kuitenkin osui ja upposi oikein hyvin, koska ruusukaali ja paahtuneet siemenet täydentävät toisiaan. Voisin kuvitella, että tuo 101 Cookbookin setti toimisi myös, mutta näin tällä kertaa.
Tonnikala on ihan Sellosta, valmiiksi pihveinä jäädytettyä sashimilaatuista tonnikalaa, jota myytiin tarjouksessa taannoin. Tämä voi kuulostaa oudolle, mutta funtsasin, että tuohon stir-fyn (mikä se muuten on suomeksi? Paistikas, paistos vai kotoinen pyttäri?) sekaan voisi käydä myös lohkotut lihapullat, jolloin lihapullapalaset kannattaa paistaa voissa ja lisätä sitten lopuksi ruusukaalien sekaan. Siitä tulisi semmonen pyttistyyppinen enemmän. Ja sen kanssa sitten persiljapestoa ja jogurttikastiketta tms.. Hmm... Sitä voisi kyllä kokeilla. Lisäksi tuohon soipisi varmaan myös pienet porkkanatikut. Variaatioita on varmaan loputtomasti.
Mutta tällä kertaa söimme siis tonnikalaa, jonka V paistoi vaan tosi nopeasti molemmin puolin tulikuumalla pannulla. Vähän aina hirvittää tuo tonnikalan paisto, kun se paistuu helposti liikaa ja sitten se on kuivaa. tässä tilanteessa tonnikala oli vielä sulamisen jäljiltä aika kylmää kun iskimme sen pannuun. Niinpä sisusta jäi kauniin punaiseksi. Paistoaika taisi olla jotain minuutin luokkaa per puoli, olisikohan ollut ihan sitäkään. Sashimilaatuisen kalan nyt tosin voi syödä vaikka sellaisenaan.
Hyvää oli, tykkäsin kovasti. Kalan päälle kaadoimme persilja-appelsiinipestoa. Yhtenäisyyden vuoksi raastoin appelsiinia myös ruusukaalien sekaan ihan hippusen ja käytin taas niitä ranskasta roudattuja jaavalaisia pippureita. Jos niitä ei ole, voitte kokeilla erilaisena vaihtoehtona rose-pippuria tai sitten jäljitellä jaavalaisia lisäämällä maustepippuria ja ehkä hippusen kaneliakin jos tykkäätte.
Ruusukaalilisäke ja tonnikalaa (n. 2:lle)
n. 270g ruusukaalia
runsaasti vettä
1 tl suolaa
1 dl siemensekoitusta (auringonkukan siemeniä, kurpitsansiemeniä ja pinjansiemeniä)
20-30g rusinoita
1/2 keltaista Cheyenne - chiliä
1 valkosipulin kynsi
oliiviöljyä
n. 2 rkl viikunabalsamico - etikkaa
pitkiä pippureita (rouhittuna myllystä)
appelsiinin kuorta raastettuna
persilja-appelsiinipestoa
Päälle tonnikalapihvi tai sekaan vaikka niitä lihapullia.
Ota tonnikalapihvit sulamaan hyvissä ajoin, parisen tuntia ennen ruuanlaittoa. Kun pihvit ovat sulaneet, kuivaa ne ja sivele persiljapestolla.
Trimmaa ruusukaalien kannoista pois pieni pala, jos ovat kuivia. Sitten keitä ruusukaaleja suolalla maustetussa kiehuvassa vedessä muutama minuutti, kunnes ovat hieman pehmenneet. Muista taas, kuten aina vihanneksia keittäessä että aika mitataan siitä, kun laitat vihannekset siihen kiehuvaan veteen. Älä siis missään tapauksessa laita ruusukaaleja kylmään veteen ja sitten ala kuumentaa niitä. Lisää kaalit vasta kiehuvaan veteen, aina.
Ehkä n. 4 min keittämistä riittää. Varo keittämästä ruusukaaleja liikaa, ettei niihin tule se tympeä pistävä maku ja koko kaali muutu jotenkin jauhoiseksi. Se ylikeittäminen on juuri se, minkä takia niin moni inhoaa ruusukaalia.
Kun ruusukaalit on keitetty, valuta ne lävikössä ja tarvittaessa voit huuhtaista ne vielä kylmällä vedellä niin, että kypsyminen pysähtyy.
Kaada pannulle hieman öljyä ja lisää siihen siemenet. Anna niiden paahtua vähän ja saada väriä pintaansa. Lisää sitten chili, valkosipuli, pippuri ja sekoita pari kertaa. Lisää sitten ruusukaalit. Voit pilkkoa niitä vähän jos haluat. Seuraavalla kerralla kun teen tätä, pitää muistaa laittaa jokainen ruusukaalin nuppu 4 lohkoon. Niin maut pääsevät vielä paremmin kaalin sisään. Minä olin niin nälkäinen, että molskautin kaalit vaan puolitettuina pannuun.
Sitten lisää rusinat ja appelsiinin kuori. Rusinoita voi laittaa enemmänkin jos tykkää rusinoista ruuassa. Sekoita ja lisää loraus vaaleaa balsamico - viinietikkaa. Käytin viikunaista kun se on pehmeä, melkein makea maultaan ja halusin houkutella etikan avulla vielä esiin rusinoiden makeutta.
Tarkista maku ja lisää hieman suolaa. Taisin käyttää sitä pirkan mietoa savusuolaa pöytäsuolana, mutta V käytti ihan suolankukkia. Makuasioita... :)
Lorauta kuumalle teflonpannulle öljyä ja paista tonnikala nopeasti molemmin puolin. Nosta tonnikala leikkuulaudalle ja leikkaa siitä osa siivuiksi esillepanoa varten. Kokoa annos laittamalla pohjalle lisäkettä, nostamalla kala päälle ja lopuksi pirskota vielä koko komeuden ylle persiljapestoa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Taidanpa lähteä kauppaan ostamaan ruusukaalia - kuulosti aivan sairaan herkulliselta
Oih mikä herkku! Nyt tuli nälkä! :)
OI,tonnikala joka ei ole purkista on yksi parhaimpia tietämiäni juttuja;on vaan yleensä aika tyyristä.Ihanan näköistä! Ruusukaalia tekee tätä lukiessa mieli;kun sen tekee oikein niin on tosi hyvää!
Ruusukaali on hauska ruoka. makeus sen kanssa oli minulle uusi juttu ja toimi hyvin! Rusinoita voi laittaa tosiaan enemmänkin, jos ei vieroksu makean ja suolaisen yhdistelmää.
Mimmu: :) tuo oli kyllä minusta hyvä idea sieltä 101 cookbookista, joskus vielä teen ruusukaalia niin, että laitan siihen linssejä sekaan.
Yaelian: tonnikala on monesti nin tyyristä etten raaski ostaa. sitten bongaan näitä tarjouksia kuin haukka. Pakastettu sashimipihvi on siitä kätevä, että sen voi ostaa varastoon herkutteluhetkiä varten.
tämä oli kyllä oikeasti, kuten tuossa jo sanoinkin, hauska ajatus yhdistää makeaa ja ruusukaalia. Oli hyvää, todistan!
Hei hauskaa, mäkin olin saman reseptin kimpussa taannoin, mulla syntyi tällainen versio!
Ja pakko kysyä, olisko teillä joku hyvä suomennos Stir-frylle??
Jytis, ei valitettavasti ole. Mäkin pohdin sitä tuossa että mikä se voisi olla. Google ehdottaa pikapaistaa? ;)
Kun joku keksii mikä se on, saa kertoa.
Lähetä kommentti