maanantai 19. lokakuuta 2009

Sardellifileet ja mistä niitä saa


Eilen kun kirjoittelin tuota isoisän leipäohjetta, tuli mieleeni hauska sattumus tuosta kuukauden-parin takaa. Olin Sellossa (taas) ja etsin sardellifileitä. Tiedän, että niitä on hankalaa löytää ja pengottuani aikani säilykehyllyä olin jo luovuttaa; ei sardellifileitä.

Silmiini kuitenkin sattui nuori myyjä, joka täytti hyllyyn tomaattimurskaa. Toiveikkaana kysyin häneltä sardellifileiden olemassaolosta. Myyjä parka ei ollut varmaan koskaan kuullutkaan sardellista.

Vanhempi hieno rouva katseli keskusteluamme huvittuneena. Hän keskeytti kohteliaasti ja kertoi minulle, ettei sardellifileitä ole yleensä marketeissa. Hän kertoi, että Töölössä on pieni herkkukauppa, josta sardellifileitä saa. Töölö tuntui vähän kaukaiselta perjantain mökkikiiressä ja muutenkin sardellitilanne näytti huonolta. Olin jo luovuttanut etsinnän, kun kalatiskin lähellä olevassa itsepalveluhyllyssä silmiini sattui pieni lasipurkki jossa oli kalaa. Kyllä, sardelleja öljyssä.

Latasin kärryyni niitä useamman ja lähdin vielä etsimään vanhemman rouvan käsiini. Näytin sardellipurkkia ja kerroin, mistä löysin fileet. Hän oli silminnähden mielissään löydöstäni - joskin hänestä oli hieman häpeällistä, etteivät sardellifileet olleet yksitellen kääritty kapriksen ymärille, kuten kuuluu ja on sivistynyttä. Innokkaana hän kuitenkin suunnisti kohti löytämääni aarrekätköä.

Jäin miettimään, että ehkä niitä kaprikseen käärittyjä fileitä pitää joskus mennä etsimään Töölöstä, kun en ole koskaan sellaisia maistanut...

Mutta sardellifileitä ja kapriksia saa erikseen purkitettuina Sellosta, vimeisestä hyllyvälistä lihatiskien jälkeen, valmiiksi pakattujen lohien yläpuolelta.

19 kommenttia:

ylimuuli kirjoitti...

Ruokakauppayhteisöllisyys on parasta! Pääsee väleihin ihmisten kanssa ihan erilaisista elämistä :-)

Itse syöksyin nyt perjantaina Kampin k-markettiin juuri ennen kymmentä illalla etsimään sushia. Kysyin heti ensimmäiseltä myyjältä, että missä sitä mahtaa olla. Myyjä ei ehtinyt kuin avuttoman näköisenä availla suutaan kun toinen asiakas, oikein charmantti, ehkä 40-vuotias mies välittömästi kertoi, missä sitä on. Suunnistin kertomaansa suuntaan, mutta valitettavasti sushi oli jo loppu (tuoretiskistä). Mies käveli tiskin ohi kun siinä pähkäilin ja yhdessä vielä kehonkielisesti pahoittelimme sushin loppumista. Paljon mukavampaa, kuin törmätä yksin tyhjään hyllyyn, hatutus helpotti heti.

Ja hain pakkasesta Pirkan pakastesushia, joka kelpasi saajalleen ihan ok. :-)

Teidän blogi on kyllä aivan mahtavan mieletön!

Yaelian kirjoitti...

Hih,olipa hyvä että kuulee vinkkejä kanssaostajalta:-)Mitäs teet sardelleista? Tein juuri joku aika sitten Sitruunaisen ohjeen mukaisesti parsakaali-sardellipastaa, oli tosi hyvää:-)

Emma kirjoitti...

Olipa hauska yhteensattuma, koska juuri eilen naputtelin postausta sardelleista! Ne on kylla kivoja kun sopivat vahan kaiken kanssa. Taalla Enkuissa tuntuu olevan jopa ihan pieni sardelli-trendi meneillaan ruokapiireissa. Harmi vaan kuulla etta Suomessa niita taytyy ihan metsastaa! :)

pinea kirjoitti...

Hauska tarina!
Sardelleja, sekä tönkkösuolattuja että niitä kapriksen ympärille käärittyjä, saa myös Stokkan herkusta ja Hakaniemen hallista. Suosittelen, ihania!

Nelle kirjoitti...

Ylimuuli: niin on! Musta se on aina niin ihanaa jos joku ystävällisesti opastaa. :)

Pirkan pakasteushi on ihan syömäkelpoista, sitä maistoin joskus silloin kun se tuli. On se silti vähän pakaste... :)

... Ja mukavaa, että löysit tänne kommenttilootaan kirjoittelemaan ;)

Yaelian, musta alkaa kohta tuntua, että mihin mä en käytä sardelleja ;) tulee laitettua niin usein niitä sooseihin ja nyt jopa leipään!

Emma: sardelli on niin hyvää, etten yhtän ihmettele. Tulee ihan toinen fiilis pastoihin ja tomaattikastikkeesenkin kun sulattelee sekaan fileen tai kaksi. Kai se sardelli on semmoinen ikuinen maku...

Pinea: vielä kun kerrot, että sieltä herkusta saa suolaan säilöttyjä kapriksia, niin on varmaan pakko mennä uhmaamaan Stockan parkkihallia. Mä en oi ymmärtää mitä sielläkin on ajateltu kun liikkeeseen saapumista ja poistumista on mietitty - tapiolassakin ne parkkipaikat on niiiiiiin pieniä, etten uskaltautuisi sinne kuin ehkä smartilla, mitä minulla ei ole. Ja sitten se hissihässäkkä - jos on ostoskärryllinen tavaraa, vaihtoehtoina on könytä portaissa miljaardin kassin kanssa tai jonottaa ja jonottaa ja jonottaa.. siihen yhteen hissiin kaikkien muiden herkkusuiden kanssa. Niinkun ahdistus sentään. Pienellä on kauppa pilattu ;)

heli kirjoitti...

Mullakin on ollut sardellin löytämisen ongelma. Olinkin yllättynyt, kun bongasin niitä Itäkeskuksen Prismasta!!! :D No, sitten en kuitenkaan ostanut, koska en niitä mihinkään ollut käyttämässä. Jos nyt menisin hakemaan, niin varmaan en löytäisi tai kaikki sardellit olisivat uineet parempiin suihin ;)

Hippu kirjoitti...

Kiitos vinkistä! Annoitkin varsin hyvät koordinaatit. :-)

Tarinakin oli oikein mukava; on kiva, kun joskus kauppareissuilla sattuu tällaisia mukavia kohtaamisia. Kauppareissusta jää hyvä mieli...

Veera kirjoitti...

Sinne vaan Stockan parkkihalliin änkemään autoa miniruutuun, sillä kyllä, sieltä niitä saa, suolaan säilöttyjä kapriksia!
Ne on välillä loppu, joten soita sinne ensin, niin ei tuu hiki turhaan auton rattia kääntäessä.
Keskustan Stockalla on muuten uusi parkkihalli inhimillisen kokoisilla ruuduilla ja käytävillä (ja hisseissäkin piisaa). :)

Sitruunainen kirjoitti...

Heei niitähän löytää sokoksen s-marketista, sieltä asematunnelista! Muutama vuosi istten oli lähellä kassoja, siellä pari hyllynväliä sisäänkäynnistä eteenpäin. Maksoi kyllä niin törkeästi (okei kaikki on suhteellista, mulle 4€ on paljon) että yhden purkin ostin vaan ja lahjoitin nykyiselle miehelleni joka oli varaton opiskelija (ihan kuin olisin itse ollut varoissani heh). Hän sitten kokkasi kämppiksilleen kunnon pastat ja jäin itse nuolemaan näppejäni, söin siihen aikaan pääasiassa tonnikalaa purkista mikrossa lämmitettyjen pakastevihannesten kera. Ajatella! Kaikkea se rrrakkaus teettää. :) Niin ja kyllä mullekin ihan riittämiin kokattiin...

Nelle kirjoitti...

Heli: Prisma kuulostaa edukkaammalta paikalta ostaakin noita kuin stockan herkku... Prismoista muuten saa hyvää risottoriisiä edukkaasti. Joskus kitisin citymarketissa, että ainoa syy mulle mennä Prismaan viimeaikoina on ollut, ettei cittarista saa kunnon risottoriisiä - ei mennyt kun viikko ja arborio sekä carnaroli kumppaneineen könötti hyllyssä. Kannattaa siis kysyä myös vakiokaupastaan. Joskus palvelu yllättää.

Hippu: ...ja taas blogiyhteisö toimii, tuossa yllä ja alla on vielä hurja kasa vinkkejä sardellien ostopaikaksi, siitä ainakin täällä pääkaupunkiseudulla asuvat löytävät varmaan kotiaan lähimmän ostopaikan... :) Tosi mukavaa.

Veera: Argh. En ole keskustaan vielä uskaltautunut katsomaan uusia parkkipaikkoja, vaikka joku niistä mainitsikin. Suolakaprikset on kuitenkin lopussa, joten jonain kauniina päivänä pitää vaan uskaltaa... Tai sitten koitan kohdistaa herkkuun täsmäiskun kapris&sardelli joskus kun olen keskustassa kävellen... ;)

Sitruunainen: no sardelli sentään, millainen ratkaisu poikaystävältä! Ei tainnut olla kaunottaren ja kulkurin spaghetti ja pullat vielä silloin tuttuja? ;)

Jäin tässä oikein miettimään - kun mulle tuo ruoka tuppaa olemaan asia, josta en oikein osaa säästää.Tietysti kokonaisuuteen voi vaikuttaa sillä, että käyttää kauden raaka-aineita, mutta kyllä mun tulee välillä ostettua jotain vähemmänkin edullista.

Opiskeluaikanakin etsin edullisia tarjouksia ja säästin mieluummin vaikka uusista vaatteista kuin että olisin syönyt pelkkää kaurapuuroa.

Mietin mistä moinen arvojärjestys? Tulin siihen tulokseen, että oikeastaan se on ainakin minun kohdallani kotoa opittua. Vaikka monesta asiasta piti tinkiä kun olin lapsi, meillä aina syötiin hyvin.

Kai siinä jotain perää on, että arvot opitaan kotoa :)

Kari kirjoitti...

Ettei kalat ja niiden nimet sekaantuisi: se sardelli on oikeasti anjovis. Ja se, mitä Abba laittaa purkkiin anjoviksen nimellä on oikeasti kilohailia.

Terv,

- Nipo -

Sitruunainen kirjoitti...

Opitut tavat ja arvot vaikuttaa tietenkin, mutta ainakin omassa tapauksessani kyse oli elämäntilanteesta: oli huitsin paljon hauskempaa vetää tonnarit naamaan ja suoria baanalle tapaamaan ihmisiä kuin nyhjätä kotona paistinlasta kädessä. Se oli rokkenroll! Nykyään oon tällänen koti-ihminen, joka sijoittaa euronsa mieluummin purkkiin sardellia :) kuin uuteen rättiin, tukkaan tai drinksuun baarissa: tilanteet muuttuvat ja me ihmiset myös.

Siippaa tosta vähän kiusailen ja sen vanhoja kämppiksiä myös, mut mun mielestä tarina on hauska ja suloinen.. Oikeasti me tehtiin monesti yhdessä ruokaostokset ja suunnilleen vuorotellen maksettiin, ne sardellit vaan sattui mun maksuvuorolle. :)

Nelle kirjoitti...

Kari, niinhän se menee, mutta kosks nyt tätä blogia suomeksi kirjoitan niin koitan puhua sardellista, kun se on se anjovis, jota kaupasta pitää täällä ostaa jos haluaa saman lopputuloksen kun oli tarkoitus;)

Sitruunainen: totta töriset, elämäntilanteella on paljon merkitystä. Sinänsä muistan kyllä lämmöllä, kun kasaannuimme opiskelikavereiden kanssa jonkun asunnolle ja kokkasimme milloin piirakkaa, vohveleita tai söimme juustoja. Nyyttäriperiaatteella silloin toimittiin.

Tarina sardelleista oli tosi herkkis ;) Just tollasista on kiva siippaa kiusoitella. :)

ylimuuli kirjoitti...

Olen mä henkisesti kommentoinut tänne jo useasti, toteutus vaan ontuu ;-D

aleksi kirjoitti...

jos on sardellit hukassa niin ruokanippelitiedontietäjä Raholalta löytyy :)

Nelle kirjoitti...

Ylimuuli: koska mun alfa-altojen ymmärryskyvyt on rajalliset on mukavaa nähdä implementaatiokin ;)

Aleksi, hyvä linkki. Sardelli-anchovetat on minulta lähinnä hukassa kauppapaikoissa. Kilohailia kun en halua ostaa. :) Mutta tässähän on hyviä paikkoja tullut vaikka ja kuin... Ja V:n isä juuri kyseli mitä joulutuliaisia haluaisimme Espanjasta... täytyypä tehdä listaa... ;)

Kirsikka kirjoitti...

Kiitos taas Nelle, ja muutkin, vinkeistä. Olen sardelleja etsiskellyt, ja ainakaan Itiksen Stockalta eikä lähikaupoistamme ole löytynyt. Arvelinkin, että keskustan Stockalta löytyisi. Sinne siis. Tack igen:)

Anonyymi kirjoitti...

Niin, anjovis on kala, mikä ui meressä. Kun sitä suolataan ja käsitellään siitä tulee vasta sardelli.Nimiä kyllä sekoitellaan vieläkin. Tällä käsitellyllä välimerenanjoviksella/ sardellilla ei ole mitään tekemistä meidän perinteisesti tuntemamme skandinaavisen anjoviksen kanssa, paitsi, että molemmat ovat tehdyt pienistä kaloista.Valmistaessani jotain itlialaista en vahingossakaan laittaisi jotain Abbaa tai Pirkkaa. Näitä oikeita anjoviksia on vain aika vaikea joka paikasta saada.

Nelle kirjoitti...

Anonyymi: tästä postauksesta on jo vähän vierähtänyt aikaa ja voin kyllä ilolla todeta, että sardelleja on alkanut löytyä useammista kaupoista. Taisin löytää niitä jopa Espoon keskuksen K-marketistakin, joka muuten on tehnyt aikamoisen perusparannuksen muutenkin joka suhteessa. Valikoima alkaa olla oikeinkin kiitettävä! :)