Pari sanaa pahviviineistä

Talvi tulee mökillekin, vaikka meri vielä pitää lämpötilan poissa pakkasen puolelta. Kaapit pitäisi saada tyhjäksi niin ruuista kuin juomistakin. Mökki oli eilen saavuttuamme jo ihan rehellisesti kylmä. Villasukissa ja useampaan kerokseen vaatteita pynttäytyneenä istuimme takkatulta palvomassa. Emme tuoneet enää mukanamme juuri mitään - nyt syödään mökin kaapeista pois kaikki se, mitä ei kaupunkiin viedä, muttei jätetä tännekään talveksi.

Mökki oli kylmä, viini oli kylmää, lasit olivat kylmät ja lautaset ja aterimet olivat kuin jäätä. Ruoka oli jäässä, pakastimessa tosin. :) Nostin ruuan uuniin ja istuin takan ääressä lämmittelemässä itseäni ja lautasia. Siinä isteskellessa mieleeni muistui taannoin lukemani viinipiru - blogin Arton pohdinta viinitrendeistä. Hymyilin hieman vinosti kun muistin syyskuussa tehdyn postauksen lopussa olleen kysymyksen: "Mikä [viini] kausi itselläsi on päällä ja mihin se on matkalla?"

Näin kesän ja mökkikauden loppupuolella täytyy vastata ihan rehellisesti, että pahviviinikausi on lopuillaan ja olemme matkalla kohti pulloviinikautta ;)

Oikeasti Arton juttu oli mielenkiintoinen, koskapa muistin sen vielä eilenkin. Silti istuessani siinä lämmittelemässä jääkylmää, talkoista jäänyttä Cono sur - pahvia juomakuntoon, kieltämättä vähän hymyilytti.

Pahviviinit ovat vaan aika näppäriä ja kompakteja lopulta, jos ruokaa ja juomaa pitää olla 8-9 hengen joukkueelle useammaksi päiväksi ja kaikki kamat täytyy roudata mantereelta mukanaan veneessä. Parempia kuohujuomia ja muita nyt tietysti raahaamme mukana, mutta illallisen kaveriksi tarjottavista grilli- ja kesäviineistä monet päätyvät veneeseen pahveissa. Tiedän, että pahviviinit eivät nauti samanlaista arvostusta kuin pullotetut sisaruksensa. Silti niissä on puolensa. Tulkoon tässä nyt siis listattua (pikkujoulukauttakin ajatellen) omia suosikkejamme kesältä:

Vaaleista ehdoton, pitkäaikainen suosikki on Tausendhügel Dry Riesling, joka käy hyvin kalan pariksi ja risottoihin. Se on hyvä viini pahviin kääräistynä joka kelpaa myös useimmille viini-ihmisille, jotka eivät yleensä pahviin koske. Samaa sarjaa jatkavat Lurtonin Les Fumées Blanches Sauvignon Blanc (josta itse pidän kovasti, enkä oikeastaan osaa sanoa pidänkö tästä vai tausendhügelistä enemmän) ja lisäksi vielä meilläkin ihan tykätty, varma ja ehkä joidenkin mielestä varmuudessaan hieman tylsäkin Chardonnay, Larochen Chardonnay 'L'.

Sitten ihan toisenlainen tapaus on Chill Out Deckchairs Chenin Blanc. Sen paras puoli on, että pussukkana se mahtuu jääkaappiin, vaikka se olisi tupaten täynnä ruokaa. Viini ei ole mikään kovin ihmeellinen, mutta tasaisen hyvä kuiva, raikas valkoviini joka on varsin edullinen ja jäähtyy nopeasti vaikka pakastimessa. Tähän arvosteluun nähden meillä on juotu tätä hämmentävän monta pussia ja siksi se ansaitsee paikkansa tällä listalla. Tällaisen pussin pidän jääkaapissa usein kokkausta varten ja "hätävarana". Pussukasta voi lorauttaa viiniä niin ruokaan kuin kokkiin ja hänen seuralaisiinsakin. Makeammista juomista pitäville sekoitin ruususiirapista, tästä valkoviinistä ja kuplavedestä "tyttödrinkkejä", jotka koristelin jäisillä mansikoilla. Terveisiä vaan Mimmulle ;) Samaan sarjaan menee myös hanapakkaus Gozo, jossa on mielestäni varsin hyvä hinta-laatusuhde.

Punaisissa viineissä pelaamme yleensä varman päälle ja valitsemme täyteläisiä kavereita. Ripasso on ihan hyvää pahvipunkkua, mutta ehkä hieman huonolla hinta-laatusuhteella. Pahvin hinta kumminkin pyörii juuri ja juuri siellä neljän kympin paremmalla puolen ja se alkaa jo olla niin paljon, että ostan samalla hinnalla vaikka 4 pulloa Villalta Ripassoa jossa on minusta loistava hinta-laatusuhde. Näen sitten sen vaivan, että raahaan ne lasipullot mukanani veneessä.

Edelleen vähän kalliimpi pahvi, mutta minusta jo paljon enemmän ostamisen arvoinen on Lindemans BIN 50 Shiraz hanapakkaus. Saman tuomion saa meillä jo klassikoksi ja ns. varmaksi valinnaksi muodostunut Molina. Molinan suosioon meillä nyt voi vaikuttaa myös innostuksemme lampaaseen ja entrecote - grillaukseen kesäisin. Molina (nimenomaan se Cabernet Sauvignon) on minusta hyvä ja arvostelun kestävä grilliruuan palanpainike.

Hämmentävin juttu pahviviinien osalta kävi alkukesästä kun ostin kokeeksi mökille uutuuspahvin Italiasta. Doppio Passo Primitivo herätti V:ssä epäilyksen, että viini olisi jotenkin mitätön ja ohut. Alkon myyjä kuitenkin vakuutti, että viinissä on ryhtiä vaikka Primitivo onkin. Olen tietysti utelias ja niin pahvi jäi mukaan. V:n isä maistoi viiniä ostamastamme pahvista ja ihastui viiniin niin paljon, että nautiskeli koko kesän lähinnä tätä punnaviiniä ja yritti vielä loppukesällä selvittää, saisiko sitä hankittua isomman erän mukaansa kotiin Espanjaan. Viini oli minusta ihan okei, etenkin suhteellisen viileänä nautittuna mutta minusta se on jotenkin liian luumuinen, että olisin oikein innostunut siitä. Jos pidät luumuisista viineistä, kannattaa kuitenkin kokeilla - kenties ihastut viiniin yhtä tulisesti kuin V:n isä.

Muita ehkä mainitsemisen arvoisia voisivat olla hieman kevyempi, ehkä grillatulle broilerillekin käyvä Santa Inez, Pehmeä, täyteläinen mutta helppo ja aavistuksen luonteeton 35 South Shiraz ja grilliruuan edukkaampi luottokaveri Graffigna Malbec.

Cono Surin Tocornal oli meille uusi tuttavuus. Se osoittautui mukavaksi ja lempeäksi punaviiniksi, joka oli oikeastaan melkein edukseen hieman viileänä nautittuna. Ei siis kylmänä, mutta n. 13-15 asteisena, ehkä. Se on pehmeä ja silti täyteläinen. Maussa on mukavasti alkon mainostekstinkin lupaamaa yrttisyyttä. Ihan pikkujouluviiniainesta! Kävisi varmasti pateiden ja pasteijoiden pariksi oikein hyvin.

Viini alkoi lämmitä ja uunissa pöhisi lämpiämässä viime viikonlopulta jäänyt herkkujämävuoka. Se oli edelleen älyttömän herkkua. Käytin siihen munakoisoa, kidneypapuja ja parit tuorejuustojämät jääkaapista. Yhdistelmä oli tosi kermainen ja ihana. Lisäksi ruoka oli niin tuhtia, että kukaan lihansyöjäkään ei varmaan olisi tajunnut, ettei siinä ollut lihaa. Savustettu paprikajauhe teki kieltämättä myös osansa makuun. Täytyy tässä talven mittaan kotona yrittää rekonstruoida sama vuoka. En tietysti kirjoittanut aineita sen kummemmin ylös, otinko edes kuvaakaan?
Mutta mökki alkoi lämmitä, illallista söin jo ilman toppatakkia. Jälkiruuaksi kaivoimme kaapista melko kauan sitten lahjaksi saamamme viinin kanssa tarkoitetun suklaan lopun. Suklaata oli kyllä jäljellä enää vain neljä nappia jotka hotkaisimme ehkä hieman häpeällisestikin pahviviinin kanssa. Eikä ollut edes Shirazia. Tämä suklaa kun oli muistaakseni sen kanssa nautittavaksi räätälöity. Mutta hyvin maistui myös Cabernet Savignonin kanssa kynttilänvalossa kun takkatuli rätisi ja paukkui.