lauantai 24. lokakuuta 2009

Munakokkelia purjolla ja omenalla


Jos innostuit tekemään aurinkokuivattuja tomaatteja kotosalla, tämän munakokkelin kanssa ne ovat ihan älyttömän hyviä.

Ostin syyslomalla niitä' keittokirjoja... Mukaan jäi myös Michel Rouxin kirja Muna, jossa esitellään hurja määrä kaikenlaisia munareseptejä. Innostuin kirjan kauniista kuvista ja jutuista tekemään munakokkelia. Tätä reseptiä kirjassa ei suoraan ole, mutta sinnepäin... :)

Roux neuvoo varaamaan 2 munaa per nenu jos kyseessä on lisäke isommassa aamiassetissä. Jos munakokkelia taas tarjotaan pääruokana, kannattaa munia varata 3-4 ruokailijaa kohden. Munat rikotaan kevyesti vatkaamalla ja sitten teflonisessa kattilassa tai kasarissa pyöritellen lastalla/puuhaarukalla kypsennetään kokkelia kunnes sen rakenne alkaa olla omaan makuun sopivan kosteaa/kuivaa. Sen jälkeen kokkeliin lisätään kerma.

En jaksa nyt muistaa käskikö Roux laittaa voita kasariin vai ei, mutta olen tavannut aina laittaa nokareen niin, että sinne se luiskahti jotenkin selkärangasta tälläkin kertaa. Tulimme vasta tänään mökille ja kiireisen viikon päätteeksi en mitenkään enää muistanut tarkistaa kirjasta miten tämä nyt meni ihan pilkulleen mestarin oppien mukaan.

Jätin kokkelin ehkä hieman kosteammaksi kuin yleensä ja kun lisäsin kerman, pelkäsin että tuliko liiankin kosteaa. Mutta ei; tämä oli ehkä parasta munakokkelia jota olen onnistunut kokoon kokkaamaan. Tomaatit olivat ihan täydellinen pari tämän kanssa. Sääli, että niitä oli jäljellä enää rajallisesti ;)




Lisämauksi päätin silpoa lopuksi lisättävän kerman sekaan hieman purjoa ja yhden tähteeksi jääneen kotimaisen omenan. Kuullotin ensin purjoa ja omenaa pienessä voinokareessa ja lisäsin sitten vajaasti 0.5 dl kermaa. Kiehautin purjot ja nostin syrjään odottamaan munakokkelia. Sitten tein kokkelin valmiiksi ja lopuksi lisäsin purjo-kermaseoksen. Tarjosin lisäksi serranoa ja tomaatteja. Ihan mielettömän namia, omena hieman pehmensi purjoa ja sopi serranon kanssa ihan tavallisen hyvin yhteen. Rouxin kirjassa oli esitetty espanjalainen munakokkeli, jonka kanssa tarjolla oli lämpimiä tomaatteja ja paistilientä. Ei huono sekään, varmaan :) Mutta tässä meidän viikonloppuaamiainen viime viikonlopulta.


Munakokkelia purjolla ja omenalla (3-4:lle)

7 munaa
n. 0.5dl kermaa
5-8 cm pala purjoa
1 pieni kotimainen omppu
n. 2x 30g voita
mustapippuria
suolaa
Lisäksi koristellaan:
siivu tai pari serranoa per ruokailija
puolikuivia tomaatteja


Riko munat yksitellen kulhoon ja nuuhkaise, että muna on kunnossa ennenkuin kaadat sen kulhoon. Riko sitten kananmunat haarukalla.

Laita pannulle tai kattilaan nokare voita ja kuullota hetki silputtua purjoa ja omenaa. Lisää kerma ja kiehauta. Nosta syrjään odottamaan.

Laita sitten kunnon klimppi voita kasariin ja anna sen sulaa. Kaada sitten kananmunat kasariin ja sekoita puulastalla kunnes kokkeli on sopivan hyytynyttä. Lisää sitten kerma-purjoseos. Sekoita ja mausta suolalla sekä pippurilla.

Laita jokaisen lautaselle kasa munakokkelia ja päälle viipale serranoa ja puolikuivia tomaatteja. Nauttikaa hyvän teen kanssa.

3 kommenttia:

pinea kirjoitti...

Minä aina salaa toivon, ettei kananmunat sittenkään nostaisi kolesterolia... Munakkaat, munakokkelit ja paistetut munat on vaan niin hyviä.
Muistaakseni juuri tuon samaisen Rouxin Kastikekirja minulla oli kirjastosta lainassa ikuisuuksia, kunnes oli aika luovuttaa ja palauttaa se...

Nelle kirjoitti...

Kastikekirjan innoittamana tuo muna - opus jäi mukaan - monen muun opuksen lailla. Kotona V sanoi, että keittokirjahyllyni alkaa jäädä auttamatta pieneksi. Se on totta - ehkä osan harvemmin avattuja voisi yrittää sijoittaa jonnekin muiden kirjojen... Ei kun ei, kirjahyllykin on täynnä. :)

Tässäkin voisi olla yksi tunnustus: me olemem ihan ykkösiä kerämään kirjoja ja muutakin ihanaa Bonkkia. Mutta keittokirjat ovat niin ihania...

pinea kirjoitti...

Heippa, tulin vain kertomaan että kokeilin munakokkelia näin (ilman lisukkeita tosin), hyvää tuli! Olen aina ennen sekoittanut maidon/kerman suoraan kananmuniin ennen pannulle kaatamista, hyvää niin ja hyvää myös näin. Kiva, kun tulee muutoksia.

Tuosta kananmunan nuuhkaisusta, olen kerran elämässäni rikkonut pilaantuneen munan kulhoon, sitä ei tarvinnut nuuhkia, sillä lemu levisi koko keittiöön takuuvarmasti... Olin kuuden tuolloin... Mikä järkytys! Varsinkin kun se oli viimeinen kananmuna ;)