torstai 29. lokakuuta 2009

Nauriita luumuilla ja merikrottia Jamien tapaan



Eilen meni aikaisesta myöhään. V kävi kaupassa, jumiutui Sellon kalatiskin monipuolisuuden äärelle ja raahasi kotiin ihanana yllätyksenä merikrottia. Olin mielissäni herkusta, mutta aika väsynyt pitkän päivän jälkeen. Saimme kyllä vähän yrittää jaksaaksemme valmistaa ruuan, etenkin kun voi ja oliivitkin olivat loppu ja V urheasti suunnisti vielä lähilidliin hakemaan näitä kesken lisäkkeen valmistuksen.


Merikrotti kun ei meillä ole ihan jokapäiväistä ruokaa, niin homma alkoi keittokirjojen opiskelulla. Jäin miettimään, että mahtoiko olla kohdallani jopa ensimmäinen kerta, kun tätä köyhän miehen hummeriksikin mainittua elävää pääsin maistamaan, vai olisinko jenkeissä joskus maistanut krottia. Luulen tosin, että sanonta tulee jostain muualta päin maailmaa, koska merikrotti ei ole mitenkään hurjan edukasta täällä suomessa. V raportoi maksaneensa merikrotista lähemmäs 30eur kilo. Referenssiä oli siis haettava itseäni viisaammilta.

Rehellinen arkikaaos keittiössä...

The River Cafe Cookbookissa olisi ollut yksi resepti, jossa krotti uunitetaan valkosipulin, creme fraichen, vaalean vermutin ja tuoreen rosmariinin kanssa. Ei huonolta kuullosta tämäkään, mutta en lämminnyt sille niin paljon, joten etsintä jatkui: The silver spoon oli taas avulias - Merikrottia tarjottiin niin punaviinissä haudutettuna, munakoisoon rapujen kanssa käärittynä, valkoviinissä haudutettuna kuin anjovis-munakastikkeella ryyditettynäkin. Kirjassa oli peräti neljä tai viisi reseptiä, erilaisia kaikki. Jamie Oliverilta löytyi alastoman kokin paluu - kirjasta thaihenkinen kookosmaitosovellus ja netistä hieman raikkaampi versio, jota lopulta päädyimme soveltamaan. Olennaista oli, että monessa reseptissä kalalle laitettiin sitruunan kuorta ja melko vahvoja makuja, kuten rosmariinia, oliiveita ja balsamico - etikkaa.

Lopputuloksesta tuli hyvän makuinen joskin minun makuuni hieman liian suolainen. Kalan pintaan hieroimme 3 tl omatekoista chilisuolaa, johon vielä morttelissa sekoitin pakastamiani rosmariinin lehtiä (tuoretta ei ollut) ja n. puolen sitruunan kuoren. Kalan annettiin hikoilla jääkaapissa tunti, liian nesteen poistamiseksi. Hikoilutuksen jälkeen suola pyyhittiin pois kalan pinnasta ja kala paistettiin parilalla.

Minusta kalan pintaan jäi sitkeästä pyyhkimisestä huolimatta liikaa suolaa. Kalaa olisi varmaan kannattanut huuhtaista ainakin meidän suolankäyttötottumuksillamme, kuivata ja vasta sitten paistaa. Jos tosin pidät suolaisemmasta, täytyy tunnustaa että kala oli todella aromaattista ja hyvää - varmasti suolan makulisät olivat tarttuneet kalan pintaan ihanasti. Lähtisikö se kaikki pois, jos kalan viruttaisi veden alla? Toinen kysymys, joka jäi mieleen oli, että tarvitsisiko kalaa suolata noin paljon etukäteen, jos se kerran paistetaankin parilalla ja mahdollisesti kalasta tuleva neste pääsee pois paistopinnan alta? Pannullahan liiallinen neste estää kunnollisen ruskettumisen, mutta parilalla ja grillissä... hmm.

Kalan suolaisuutta kuitenkin pelasti tosi paljon naurispussista esiin vetäisemäni luumuinen naurislisäke. Luumut, nauriit ja mantelit totesin jo taannoin hyväksi yhdistelmäksi, joten tässä lisää samaa lääkettä - hieman eri pöksyissä tosin. Kun en laittanut lisäkkeeseen suolaa juuri lainkaan, se tasoitti kalan suolaisuutta ja lopputulos oli ihan herkullista. Mantelit unohdin, kun kello alkoi olla jo kummenen ja ruokaa ei ollut vieläkään pöydässä... Kyllä huomaa, että A ei ole paikalla - ruokailut venyvät miten sattuu ;)



Kyseessä oli siis aikuisten Myöhäinen, parempi illallinen. V oli käynyt metsästämässä alkosta kalalle sopivaa valkoviiniä ja onnistu tässä mielestäni hyvin. V oli selittänyt kalan makua, hummerimaisuutta, lihaisuutta ja toiveita viinin hedelmäsiemmästä mausta myyjälle, joka oli lopulta kaiken selityksen jälkeen suositellut V:lle jo aikaisemminkin loppukesällä tyyppaamaamme Savignon Blancia: Leydaa. Se on tosiaan hedelmäisempi ja aromikas. Sellaisena viini tuki kivasti merikrottiin ängettyjä sitruunaisia, chilisiä ja yrttisiä makuja. Kuplavettä kului myös ainakin puolitoista litraa ruuan aikana ja sen jälkeen. Oikeasti, pyyhkikää sitä kalaa huolella - vaikka kostealla liinalla, että saatte liian suolan pois. Janokuolema yllättää muuten.


Naurislisäkkeeseen laitoin hippusen inkivääriä. en tiedä oliko se virhe, V sanoi että piti lisäkkeestä kovin, eikä huomannut siinä mitään vikaa. Minä taas luulen, että inkivääri toi nauriista esiin hieman epätoivotusti metallisia makuja. Ensi kerralla jätän sen pois. Jos kala ei olisi ollut niin suolaista, pirkan savusuolan hento aromi sopisi naurislisäkkeelle hyvin. Eli, pidemmittä puheitta päivän resepteihin:



Luumuinen naurislisäke joulua enteilevillä mauilla (2:lle)

4 pienehköä naurista
30g voita
2 dl kermaa
5 kuivattua luumua
1 shalottisipuli
mustapippuria
(1/4 tl inkivääritahnaa-> voi jättää pois)
2 neilikkaa
Pirkan savusuolaa/ omaa chilisuolaa
lehtipersiljasilppua koristukseen

Tästä kannattaa aloittaa, koska lisäke voi hetken odottaa kalaa, ei päinvastoin. Kuori nauriit ja siivuta ne ohuehkoiksi siivuiksi. Silppua shalottisipuli ja viipaloi kuivatut luumut. Laita voi pannulle ja kuullota hieman sipulia. Lisää nauriit ja paista niitäkin hetki voissa. Lisää sitten kerma, neilikat, luumut ja mustapippuri. Anna hautua miedolla lämmöllä kannen alla kunnes nauriit ovat sopivia syötäväksi. Sekoita nauriita välillä, niin että seos ei pala. Olen pahoillani, en tullut katsoneeksi kelloa - meillä nauriit ehtivät olla ehkä vähän liian kauankin hautumassa, kalaa odotellessa. Ehkä reilu 15 min voisi olla riittävästi? Kokeile haarukalla ja siirrä tarvittaessa pois levyltä.



Merikrottia parilalla Jamien tyyliin (2:lle)

2 pienehköä merikrottifilettä (yht. n. 400g)
1 sitruunan kuori
3 tl chilisuolaa/karkeaa suolaa (sea salt sanoo ohje)
1-2 rosmariinin oksan lehdet
hieman oliiviöljyä


Jos teet kalaa parilalla, kannattaa harkita jättääkö suolauksen väliin kokonaan. Mutta tässä ohje, kuten teimme sen: Sekoita morttelissa karkea suola, sitruuna ja rosmariinin lehdet. Hiero sitten seos kalan pintaan, laita kalat reunalliseen kippoon ja jääkaappiin hikoilemaan.

N. tunnin kuluttua ota kalat pois. Pyyhi kalojen pinnasta liika suola pois. V taisteli urheasti, mutta silti minusta tuntui, että suolaa ei lähtenyt tarpeeksi pois. Voit kokeilla huuhtelua tai kostealla pyyhkimistä.

Kuivaa kala ennen paistoa. Kuumenna parila tai pannu höyryävän kuumaksi ja paista kalaa parilalla n. 3 min per puoli, kunnes se on kauniin värinen ja kypsä. Näin sanoo ohje ja käskee avaamaan fileen "perhosmaisesti". Epäilimme kuitenkin, että avaamiseen olisi tarvittu isompi file, joita joskus näkee. Nämä meidän merikrottifileemme olivat niin pieniä, ettemme halunneet niitä lähteä silpomaan. Fileen päälle lorautimme hieman öljyä kun se oli parilalla. Ohje ei puhunut rasvasta mitään, mutta oli niin kuivan näköistä puuhaa, että lorautin vähän.

Ihan kolmea minuuttia per puoli emme kaloja paistaneet, ehkä n. 5 min yhteensä eri puolilta ja sitten laitoimme krotit vielä hetkeksi 200 asteiseen uuniin. Aikaa uunissa kului valmiiksi kuumassa kipossa tasan 2:55 ;) Eli vajaa 3 min. Tämä oli siis ihan villi arvaus, mutta kala oli kypsää ja hyvää siinä suhteesssa.

Kun toinen taistelee kalan kanssa, toinen voi prepareerata salsan kalalle.

Oliivisalsa merikrotille (olisi riittänyt 3-4:lle)

2 kourallista mustia oliiveita, mielellään kivellisiä(lähilidlissämme ei ollut niitä, V kävi erikseen vielä katsomassa...)
(2 tl tapenadea - oma lisäys)
nippu tuoretta basilicaa (n. 0.5-1 dl silppuna)
nippu tuoretta lehtiperiljaa (abt sama määrä kuin basilicaa)
1/2 mietoa punaista chiliä
kaksi "kunnon lorausta" hyvää neitsytoliivöljyä
n. 1-2 rkl punaista balsamicoa
1 sitruunan mehu ja n. 1/2 sitruunan kuori raastettuna
2 pientä, keltaista sellerin vartta (niitä pienempiä ja pehmeämpiä nipun sisältä)
1 valkosipulin kynsi, hienonnettuna

Käytä tähän kivellisiä oliiveita jos niitä on. Meillä ei ollut ja laitoimme sitten oliivien lisäksi 2 tl tapenadea salsan sekaan, makua tuomaan. Poista oliiveista kivet puristamalla niitä etusormen ja peukalon välissä rikki. sitten kivi lähtee helposti.

Pilko selleri, oliivit ja yritit karkeaksi salsaksi ja sekoita. Hienonna valkosipuli ja chili mukaan ja raasta sitruunan kuori. Lisää sitruunan mehu ja kuori, öljy sekä balsamico sekä tapenade, jos käytät sitä. Sekoita salsa ja tarjoile kalan kanssa.


Ja kaikille kalamainoksena - nyt kun vedet ovat kylmenneet kalatiskeissä on kaikkea kivaa, mitä ei ole näkynyt aikoihin. Menkää kalaan kauppiaanne luo. :)

10 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Varmaankin on tuollainen kala melkein parasta parillalla valmistettuna,kuulostaa tosi hyvältä! Samoin tuo oliivisalsa..

Nelle kirjoitti...

Yaelian, joo, minustakin grillaus tai pariula tuntuivat hyviltä ideoilta. tosin V sanoi, että kookosmaito on myös hyvää ja minua jäi kiusaamaan se munakoiso-rapurulla Silver Spoonista. Näytti hyvältä, siitä oli ihan kuva.

Rva Patalintu kirjoitti...

Aikamoista arki(?) iltaruokaa teillä! Merikrottia itsekin ihmettelin joku hetki sitten kaupan tiskillä, mutta jäi vielä sinne kun ei ollut ohjetta valmiina, eikä enää energiaa lähteä sellaista etsiskelemään.

Totta puhut, nyt pitäisi noita kalatiskejä hyödyntää kun kala on taas hyvää ja kestää helposti kotiinkuljetuksenkin pilaantumatta! Kesällä kalakauppias pakkasi pari kertaa melko kyseenalaisessa kunnossa olevaa fisua pakettiin, ja se vähän vei kalansyönti-intoa joksikin aikaa. Pitänee palata apajille taas :)

Nelle kirjoitti...

Rva Patalintu: En kyllä osaa valittaa kun V yllättää tällä tavalla iloisesti käydessään kaupassa:) Ostetaanhan sitä naiselle kukkiakin - miksei merikrottia! ;)

Mutta kieltämättä uuden opiskelussa arki-iltana on kyllä omat haasteensa. Hyvää tuli silti. Merikrotti oli kyllä tosi hyvää ja vähän hummerisen oloista. Herkkua...

Inez kirjoitti...

Sinä kun kaikista teksteistä päätellen asut lähellä minua :), niin eikö Kala-auto käy teillä missään lähistöllä? Meillä käy, ja mä olen ostanut tota merikrottia sieltä 2,5 kg:n pussissa pakastettuna. Se tulee huomattavasti edukkaammaksi, kuin kaupasta, ja pakastettuina ne vissiin sinne kauppaankin on tulleet, luulen. Hyvä kala se on, yllättävän "lihaisa" konsistenssi. Merikrotin poskilihatkin on muuten tajuttoman hyviä (ja isoja!). Jos niitä näette myynnissä, ostakaa ja kokeilkaa laittaa uunissa ja purjo-pernod-kastiketta lisäksi - on mielettömän hyvää!

pinea kirjoitti...

Sellon kalatiskihän kuulostaa monipuoliselta! Ja jos tosiaan saat niitä merikrotin poskipaloja, niin suosittelen minäkin, voissa paistettuna ihania.

Meillä syötiin pari päivää sitten merikrottia japanilaisessa nabe-"keitossa", sopii niinkin.

Tuo oliivisalsa kuulostaa sekin sellaiselta, jota taidan kokeilla!

hannn kirjoitti...

Oih, ihanan kuuloinen ateria kertakaikkiaan!
Tuo naurislisäke lähtee ehdottomasti kokeiluun, merikrottiin ei sentään opiskelijalla ihan taida olla varaa.. vaikkakin voisihan tuota poikaystävälle vinkata jos joskus meinaa kukilla yllättää :D

Nelle kirjoitti...

Inez: jaa-a saatetaan hyvinkin elää ja olla samassa naapurustossa - kukapa tuota tietää ;)

Kala-auto käynee tässä lähellä kyllä, ongelma on tietysti se, että olemme molemmat tälläisiä jonkin sortin työnarkomaaneja, mikä tarkoittaa että kotiintuloajat ovat mitä sattuu ainakin silloin kun A ei ole paikalla. Lapsi tietysti rytmittää eloa ihan toiseen malliin - mutta tuo myös toisenlaista elämää mukanaan. Pitäisi katsoa miten se kala-auto liikkuu. Hyvä vinkki, merikrotti oli niin hyvää, että kyllä sitä mielellään kokeilisin toistamiseenkin. Viime viikonloppuna muuten mietin, että olitko sinä miehinesi satamassa tuomassa veneitä talviteloille kun lähdimme mökille... Mutta tuskin, olisi lian suurta sattumaa :)

Inez ja Pinea: näiden suositusten jälkeen on pakko etsiä jostain noita poskilihoja kun talvi ehtii. Pinea, Sellossa on yrittäjä joka pitää citymarketissa kalatiskiä. Se näkyy palvelussa ja valikoimassa, edukseen.

Hannn, sehän olisi vaan järkevää - opiskelijaa kun ajattelee niin kukkia ei voi edes syödä! ;) Näin ajatellen merikrotti olisi ihan huomaavainen valinta... Ja saahan siitä romanttisen illalisen miehelle ja itselleen:) Minulta semmoinen mies saisi... eikun SAI paljon pisteitä ;)

Inez kirjoitti...

Meilläkin se Kala-auto käy miten sattuu, joskus se on ollut oven takana yhdeksältä illalla, joskus taas jo ennen kuutta.

Ei, emme olleet venerannassa, meidän perhe on enemmän auto- kuin venekansaa!

Vielä kalatiskistä: Sellon kalatiski on toki todella hyvä, mutta minusta melkeinpä vielä parempi on Mankkaan K-Supermarketin kalatiski. Sieltä saa mitä vaan, ja jos jotain ei juuri sillä hetkellä ole, niin tilaavat. Olen hankkinut sieltä niin merianturat kuin keitetyt ravutkin juhliimme. Joka ostoksen kanssa saa myös valmistusvinkin, jos tahtoo. Varsinkin tiskin pitkä, vaalea, nauravasilmäinen myyjä on suosikkini, jonka palveltavaksi yritän aina päästä :)

Nelle kirjoitti...

Inez - loistovinkki. Se mankkaan kauppa on muutenkin ihan hyvä, pitäisi käydä useammin. :) Vaihtelu virkistää aina!