maanantai 26. lokakuuta 2009

7 tunnustusta

korkokengät
Kirjeitä keittiöstä - blogin Pinea palkitsi meidät ja haastoi tekemään 7 paljastusta itsestään. Tämä ei ollut helppoa. Mutta aloitetaan nyt ajankohtaisimmasta:

1. Minulla ei ole Facebook - tunnusta (ainakaan vielä) vaikka ystäväpiirini on:
a) pyytänyt lukuisia kertoja minua avaamaan tilin voidakseen jakaa kuulumisiaan ja kuviaan
b) yrittänyt saada V:n puhumaan minut "ympäri" ja luomaan tilin ja
c) Jättänyt vastaajaviestejä puhelimeeni, joissa minua on lämminhenkisesti suomittu ja moitittu tilittömyydestä, koska KAIKKI ovat facebookissa, paitsi minä.

2. Pelkään pimeää. Ihan oikeasti. Täysin irrationaalisesti pimeyteen liittyy pelko, että joku ufo tai muu yliluonnollinen olento lentäisi taivaalta/hautausmaalta/puun takaa ja kaappaisi minut. Miksi ne vaivautuisivat kaappaamaan minut? Ja miksi siihen vaadittaisiin pimeyttä jos nuo minut kaapata tahtoisivat? Sitä en tiedä.

3. Tavatessani V:n en ollut koskaan: maistanut Italialaista salamia, syönyt raclettea enkä simpukoita. Itse asiassa se salami oli lopulta se, mikä muutti kasvisruokavalioni sekaruokavalioksi. Kalaa olin jo alkanut syömään aikaisemmin, mutta liha palasi näiden herkkujen muodossa. Olen vaan liian utelias, lopulta.

4. Olin melkein 20 kun join ensimmäisen kerran enemmän kuin lasin viiniä. Se tapahtui ensimmäisenä opiskelijasyksynä kun kahden parhaan ystäväni kanssa valmistauduimme opiskelijabileisiin. Se taisi olla valkoviiniä, Vina Esmeraldaa muistaakseni. Jaoimme kolmestaan pullollisen. P oli saanut maistaa viiniä aikoinaan illallisilla ja pitänyt siitä kovin. Pullossa roikkui hassu pieni muovinen amor.

5. Pidän tuoksuvista kukkasista, etenkin isoista, jotka kasvavat puutarhassa; pitkinä riveinä, puiden alla ja oksilla, joka puolella herkkinä ja tuoksuvina, auringossa.

6. Olen suurissa juhlissa enemmän kotonani keittiössä kuin vieraiden keskellä. Minun pitäisi pakata aina mukaan juhliin myös matalat sandaalit ja essu. Veljeni häissä taitoin melkein nilkkani korkkareissa kun kokkasimme yöpalaa Mimmun kanssa hääväelle.

7. Helmasyntini on, että optimistina innostun tavattomasti luovista kokkausprojekteista ja yliarvioin omat kykyni ja mahdollisuuteni seviytyä niistä, etenkin viikolla. Sitkeänä pohjalaisena en kumminkaan osaa luovuttaa, vaan teen kaiken, mitä suunnittelinkin. Lopputuloksena on, että kokatessani intensiivisesti unohdan syödä tai juoda mitään koko aikana. Kun ruoka alkaa olla valmis ja vieraat tulossa olen ihan rättiväsynyt ja suihkun tarpeessa. Enkä edes tajua sitä, ennenkuin muutun kärttyisäksi. Silloin V tulee asentamaan leivän tai juustopalan hampaiden väliin ja tarjoamaan apuaan (lue: repimään minut irti keittiöstä ja laittamaan suihkuun) ;)

Tunnustuksen luovuudesta voisin antaa monellekin blogille, joita olen viime aikoina lueskellut, mutta monessa blogissa tämä tunnustamishaaste onkin jo mennyt. Niinpä en nyt haasta ketään erityisesti mukaan, mutta jos joku tästä inspiroitui, tulen mielelläni lukemaan teidän tunnustuksianne.

11 kommenttia:

pinea kirjoitti...

Hahaa, mainioita tunnustuksia! Pimeän pelon ymmärrän niiin hyvin, minä pelkään ettei pimeys koskaan muutukaan valkeudeksi. Ja kalan kautta tämäkin entinen kasvisruokailija kääntyi innokkaaksi (ja uteliaaksi) sekaruokailijaksi ;)

Merituuli kirjoitti...

tiesin näistä kolme, mikä on minusta melko hyvin tällä "tuttuusasteella" :)

Yaelian kirjoitti...

Todellakin mainioita tunnustuksia! Kalan myötä minäkin muutuin pelkästä kasvissyöjästä kalavihannessyöjäksi...

Nelle kirjoitti...

Pinea: näitä oli itse asiassa vaikeampaa keksiä kuin kuvittelin:)

Meriuuli: kommenttisi jälkeen aloin miettiä, että itse asiassa montaa asiaa näistä on tullut täällä blogissakin jo sivuttua ja kaikki jotka minut oikeasti ovat tavanneet ja tuntevat paremmin, pystyisivät varmaan nimeämään näistä kaikki. Hyvä muistutus siitä, kuinka vähän sitä oikeastaan on hassuja juttuja omassa elämässä - tai sitten niitä ei vaan itse näe ;)


Yaelian, monessa paikassa se helpottaa sosiaalisia tilanteita, että syö kalaa. Lisäksi kala on terveellistä. Siitä on helppoa aloittaa. Näin kun ikää tulee lisää, olen yrittänyt jotenkin päästä ehdottomuuksista kohtuullisuuksiin :) Mutta se on vaikeaa, se.

Nelle kirjoitti...

Ai niin, pakko lisätä - Kun pohdin tuota pimeänpelkoani eilen, V lisäsi ihan tarkan huomion - ehkä möröille ja ökkömönkiäisille tulee pimeän tullen yönälkä, jos ovat vaikka nauttineet oluen iltasella. Siitä se siis johtuu. ;)

Virpi kirjoitti...

Allekirjoitan irrationaalisen pimeän pelkäämisen. Siitä vaan ei pääse eroon, vaikka miten kasvaisi isoksi.

Jos oon yksin kotona, nukun aina yövalo päällä, en voi nukkua täysin pimeässä jos olen yksin.

P.S. Hih, ruoka-aiheinen sanavarmenne: chili :)

Nelle kirjoitti...

Virpi: mulla on vähän samantyyppisiä tapoja, kun V on reissuillaan, pidän olohuoneessa pientä valoa - siitä se näkyy makuuhuoneeseen ja jos tarvitsee yöllä vesaan, ei tarvitse kulkea pimeässä :)Mökillä vessakeikat vähän pelottavat näin syksyllä - siitä kai se mieleen taas tulikin.

Musta se on ihan hölmöä, miksi siitä ei pääse eroon kun kasvaa isoksi.

Kirsikka kirjoitti...

Ilmottaudun joukkoon! Mökillä mies (tai vähintään koira, mieluiten molemmat) saa tulla pimeällä mukaan ulkohuussiin. Tai siis siihen lähistölle:). Kotona en mielellään yövy yksin, ja pyydän kavereita mörönsyötiksi, jos mies on reissussa.

Nelle kirjoitti...

Kirsikka: aika ihana kuulla, etä joku muukin saattaa huhuilla vienosti keskellä yötä että "ei sun tarttis käydä kans vessassa..." :)

Taina kirjoitti...

Keskityn olennaiseen: ihanat kengät! :)

Nelle kirjoitti...

Taina: eikö? ;)