sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Oranssi kuin syyslehdet - eli paahdettua kurpitsakeittoa

paahdettu kurpitsakeitto
Ostin tuossa taannoin valtavan, n. kolmekiloisen kurpitsan. Ihailin ja tutkiskelin sitä keittiössä suunnitelmanani kokata siitä viikonloppuruokaa, jota teen yleensä kerran vuodessa, kurpitsa-aikaan. Näitä suuria kurpitsoita kun saa suomessa vain näin pyhäinpäivän aikaan. No sitten tietysti unohdin koko kurmitsan. Onneksi se säilyy hyvin.

On sinänsä täysin käsittämätöntä, miten kukaan voi unohtaa mitään kirkkaan oranssia ja päätään suurempaa killumaan keittiöön, mutta kohdallani tässä ei näytä olevan minkäänlaista ongelmaa.Viime viikolla sitten vihdoin päästiin kurpitsakokkauksiin.

talvikurpitsaa

V on sikeäuninen. Erityisesti syksyisin, kun on pimeää aamulla. Viime vuonna näihin samoihin aikoihin olin ostanut taas kurpitsan tehdäkseni tätä samaa soppaa. Halkaisin sen, laitoin uuniin n. 180 aseeseen ja katsoin kelloa. Melkein yhdeksän. Olen jo vähän myöhässä, enkä ehdi vahtimaan paahtumista. Kipitin sängyn viereen:

"Raksu, Raksu - mun pitää nyt mennä. Moneltako aiot nousta ylös?... Raksu?"
"mmm... ihan kohta.."
"Otatko sitten kurpitsan pois uunista kun heräät - ei se niin tarkkaa ole, mutta jos siinä ennen kymmentä otat sen pois niin hyvä?"
"mm-mm, okei"


Niinpä siten jätin oranssin kurmistuksen uuniin, vilkuttelin sille ovelta ja lähdin töihin. Noin klo 10.30 puhelin soi. "Mikä täällä palaa!!?... Mitä kauheaa täällä uunissa on?!"


Kuvittele, että olisit juuri herännyt ja aamu-unisin silmin taistelet tiesi keittiöön. Savun keskellä, uunissa jököttää tällainen, mutta paljon mustempi. Pelottaisiko sinua?


V oli herännyt ja löytänyt kurpitsan.

Mitään muistikuvaa kello kymmenestä ja uunista, puhumattakaan kurpitsoista ei ollut painunut mieleen aamun keskustelusta. Kurpitsa oli ehtinyt todella paahtua uunissa ihan kunnolla, ennenkuin V oli tuntenut aamuauringon kutittelevan silmäluomia ja vähitellen tajuntaan oli saattanut hiipiä jonkinlainen ruskistuneen rasvan käry keittiön sunnalta. Paniikki oli suorastaan koominen, vaikka varmasti aito ;)

Neuvoin puhelimessa raksua ottamaan kurpitsan varovasti pois uunista ja jättämään se keittiöön viilenemään. Aika tummaksi se oli paahtunut, mutta vain pinta oli tumma. Se ei haittaa, koska kurpitsa kuoritaan. Oikeastaan siitä tuli parempaa soppaa kuin tämän kerran sopasta. Jotenkin olen nimittäin aina unohtanut kurpitsan uuniin mielestäni turhan pitkäksi aikaa ja nyt sitten pidin vähemmän. Hyvää soppa tuli taas, mutta paahteinen maku ei ollut nyt niin vahva kuin aiemmin.

Joten ohjeena sanottakoon että kun teette paahdettua keittoa, kurpitsaa voi tähän soppaan paahtaa ihan reilusti sen 40 min tai jopa tunnin uunissa. Hyvä, hyvä bra.


Kurpitsa on muuten minusta ihan turhaan aliarvostettu rehu suomessa. Finelin mukaan kurpitsassa ei juurikaan ole sokereita, ei rasvaa eikä energiaa, mutta silti se on hyvinkin ruokaisan oloista. Niin, että mikä pakko sitä on pelkästään säilöä etikkaan - voi sille muutakin tehdä. Tuoreesta kypsennetty, etikoimaton kurpitsa on makeahko, mutta raikas - maussa on melkein nektariinin tai bataatin makuja mielenkiintoisena yhdistelmänä. Ja kurpitsa käy moneksi. Olen tässä nyt pykertänyt siitä kolmen kilon kaverista yhtä ja toista viikon aikana. Vaikka kiire on ollut - kokkauksesta ei ole tingitty ;) Luvassa siis ainakin kolme eri tapaa laittaa kurpitsaa - tänään niistä ensimmäinen, klassikoksi muodostunut paahdettu kurpitsakeitto.


Alkuperäinen ohje on yllätys yllätys Matthew Drennanin täällä moneen kertaan siteeratusta kirjasta keitot. Teen kurpitsan yleensä viikonloppuna niin, että paahdan kurpitsan aamulla ja teen lounaaksi keittoa. Keskellä kiireistä viikkoa paahdoin kuitenkin kurpitsan edellisenä iltana ja tein sopan seuraavana. Sopasta riittikin sitten evästä kahdelle illalliselle, etenkin kun sekoitin lopun sopan sekaan vielä uunivihannesten jämät. Ja mikä estää tekemästä soppaa isomman kattilallisen, vaikka koko kurmitsasta.

Kirjassa keiton kanssa tarjoillaan kurpitsalastuja, jotka uppopaistetaan rasvassa. Olen yrittänyt tehdä näitä, mutta vähän heikolla menestyksellä. En oikeastaan tiedä mitä teen väärin, mutta lastuista on vaikeaa saada rapeita ja tasavärisiä. Ne tahovat helposti jäädä keskeltä nahkeiksi ja palaa reunoista. Jos hyviä vinkkejä tähän on, voin kokeilla kun seuraavan kerran teen kurpitsakeittoa. Nyt en edes yrittänyt - tarjosin keiton kanssa pirkan parhaat - mozzarellaa ja serranoa.

Keitto minusta tykkää vähän chilistä. Ohjeessa on cayannea ja sitä voi laittaa kyllä ihan kunnolla, jos ei muuta chiliä laita. Jeera sopii korianterin parikisi myös, mutta ei välttämättä tarvitse sitä. Koska korianteria ei nyt ollut puhtaana, laitoin tähän mausteseosta joka rakentuu korianterin varaan. Siinä seoksessa on myös valkopippuria, mikä on minusta vähän häiritsevä, etenkin kun purkin ollessa lopussa korianterit kevyempinä ovat jo käytety ja purkissa on lähinnä musta- ja valkopippuria sekä chiliä ;). Valkopippurista tulee tosi paljon potkua tosi helposti, joten sillä voi kyllä tehdä sopasta helposti liian tulista.

kurpitsakeitto
Paahdettu kurpitsakeitto (n. 5-6:lle pääruokana, ainakin 10:lle pienenä alkuruokana)

1,5 kg kurpitsaa (sitä amerikkalaishenkistä isoa kurpitsaa)
2 isoa sipulia
Iso, olikohan peräti 7 cm pala inkivääriä - laitoin n. 6 isohkoa teelusikkaa (eli koko purkin lopun, mitä minulla oli) inkivääritahnaa
2 tl korianterin siemeniä (olen välillä laittanut garacole - mausteseosta jossa on chiliä, korianteria, valkopippuria ja mustapippuria sekä jeeraa - valkopippurin voi jättää pois, muut ok)
2 tl kurkumaa
(1,5-2 tl jeeraa, ei alkuperäisessä ohjeessa mutta sopii tähän)
cayannepippuria maun mukaan (voi laittaa reiluhkosti tai lisätä jotain muuta chiliä)
n. 4 kynttä valkosipulia
4 rkl oliiviöljyä (ohjeen mukaan näin, kuten olette ehkä huomanneet, vierastan vähän tälläisiä öljymittoja. Neuvoisin, että lorauta kattilan pohjalle öljyä niin, että saat ohuen kerroksen. Kattilan koko vaikuttaa tarvittavaan öljyn määrään...)
1 l kasvislientä ( maggilla on kuutioita joissa ei ole käytetty natriumglutamaattia, vihjeen aiheeseen löysin täältä.)
öljyä kurpitsan voiteluun
pippuria
suolaa

Halkaise kurpitsa, poista siemenet (jotka voit vaikka paahtaa myöhemmin) ja voitele se kauttaaltaan öljyllä. Aseta kurpitsa tai sen puoliska sitten uunipellille (kuori ylöspäin) ja tee kurpitsan kuoreen reikiä veitsen kärjellä. Paahda n. 180 asteisessa uunissa. Ohjeessa sanotaan 30-40 min, mutta kokemus on osoittanut että pidempään paahtamalla siihen saa enemmän makua. Eli ainakin 40 min tai jopa tunnin. Paahtoaika tietysti riippuu kurpitsan määrästä myös. Jos kurpitsa on huomattavasti pienempi, tarkkaile kypsymistä.



Kun kurpitsa tulee uunista, se on ihan tulikuuma ja höyryävä. Jätä siis kurpitsa suosiolla jäähtymään kunnolla, ennenkuin alat tehdä keittoa. Muuten poltat itsesi varmasti ja variaatioita riittää - kuuma höyry, kuuma öljy, kurpitsamehut, itse öljyinen, liukas ja tulikuuma kurpitsa.... Jätä se pöydälle.

Kun kurpitsa on jäähtynyt, kuori se. Kurpitsa "läsähtää" jäähtyessään, joten ei hätää, niin kuuluukin käydä. Vain "hedelmäliha" käytetään ruokaan. Kuutioi kuorittu kurpitsa ja siirä palaset odottamaan keittopohjan valmistumista.


Laita pilkottu sipuli, inkivääri ja valkosipuli kattilan pohjalla olevaan öljyyn kuullottumaan hetkeksi. Lisää murskatut korianterin siemenet, cayanne (ja mahdollisesti muu chili), kurkuma ja jeera, jos käytät sitä. Anna mausteiden hieman kuullottua sipulin kanssa, niin että seos alkaa tuoksua. Lisää kurpitsa, kääntele hyvin sekaisin ja sitten lisää kasvisliemi. Anna kiehua n. 20 min tai kunnes sipuli on kypsää ja keitto kauttaaltaan kuumaa. Soseuta keitto (ota pois liedeltä) ja mausta suolalla ja pippurilla.


Annostelin keiton lautasille, revin jokaiseen annokseen n. 1/3 pirkan parhaat - mozzarellapallosta ja taittelin 1 siivun serranoa. Halutessa annokseen voi ripsauttaa päälle myös jotain vihreää, mizunaa, timiamia tai lehtipersiljaa. Jos serranoa ei ole tai halua käyttää, voit kokeilla tuoreiden kurpitsalastujen friteerausta öljyssä tai paahtaa pinnalle mozzarellan kaveriksi kurpitsansiemeniä.

Nauti voidellun ruisleivän kanssa tai ilman.

6 kommenttia:

Veera kirjoitti...

Ihana keitto!
Ja kurpitsa-ajasta pitää tosiaan ottaa kaikki irti, mullakin on tänään käsittelyssä kahdenlaista kurpitsaa, joita muodostuu kolmea sapusketta.
Sesongit on pop!

Merituuli kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Merituuli kirjoitti...

komppaan Veeraa - ihana keitto!

mäkään en saanut taannoin onnistumaan noita kurpitsasipsejä oikein kunnolla. tosiaan tunnuivat reunoilta ennen kuin olivat rapeita. ihan ok makuisia silti.

Yaelian kirjoitti...

Kurpitsa on ihanaa ja keittosikin kuulostaa sellaiseslta! Olipa kurpitsalle käydä köpelösti:D

Kissaemo kirjoitti...

Keitto kuulostaa todella herkulliselta! Täytyy ehdottomasti kokeilla jossain vaiheessa. Perheessämme ei kurpitsaa liiemmin harrasteta, koska molempien kokkien makunystyröihin on syöpynyt kammottava muisto etikkakurpitsasta :-/

Nelle kirjoitti...

Veera: niin on, tulee ihanasti vaihtelua ruokaan ja kokeiltua kaikkea uutta, kun on jotain raaka-ainetta jota ei oleihan joka päivä :)

Merituuli: joo, ne kurpitsalastut olivat ihan ok, mutta tosiaan vähän pettymys ainakin itselleni.

Yaelian: Kurpitsasta tuli vähän tummuneena silti melkein parempaa keittoa kuin tästä tämänkertaisesta. Muistan vaan, miten kauhuissaan V oli ;)

Kissaemo, rohkeasti kokeilemaan, tuore kurpitsa on ihan erilaista kuin se kaamea etikkasäilyke ;) Tähän soppaan saa kivasti kyllä lämpöä jeeralla, inkiväärillä ja chilillä.