tiistai 23. marraskuuta 2010

Pancetta-oliivileipää

oliivi-pancettaleipä

Meillä pyritään välttelemään arkena vehnäjauhoja. Niin, kyllä, vaikka niistä tulisikin leipää. Voisi kai sanoa, että meillä ollaan siirrytty vaaleiden jauhojen osalta lapsuuden "karkkipäivä" - käytäntöön: pullaa tai vaaleaa leipää syödään/leivotaan enintään kerran viikossa, pääsääntöisesti viikonloppuna. Tähän ainakin pyritään.

Possun poskea tei pancettaa - kumpi tahansa käy. Vesiviljeltyä salviaa kannattaa laittaa enemmän kuin kuvassa.

Tämän viikonloppuleipomuksen kanssa meinasi ensin mennä vähän usko, kun pelkäsin, että suhteellisen runsailla "makuaineilla" varrustettu leipä ei nousekaan. Mutta kun onnekkaasti unohdin leivän nousemaan ainakin pariksi tunniksi tunnin sijaan, ne olikivatkin lopulta nousseet juuri sopivasti uuniin laitettavaksi. Olin ajatellut tehdä leivät aamupalalle, mutta lopulta, pitkän nostatteluajan vuoksi näistä tulikin lounasleipää.

pancetta, oliivi, salviaValmista täytettä...

Tähän leipään paahdettu pancetta, hyvät tummat oliivit ja tuore, silputtu salvia tuovat todella rikkaan, tumman ja vivahteikkaan maun. Söimme tätä savupaprikalla terästetyn extempore-tomaattikeiton parina, mutta sopisi varmasti hyvin kaveriksi myös silkkiselle artisokkakeitolle tai vaikkapa tummalla oluella taitetulle brie -keitolle.

oliivitaikinaaTässä vaiheessa tuomitsin makuaineet sekoittuneeksi taikinaan. Jos teet käsin, kannattaa makuaineet vaivata taikinaan kulhossa...

Pohjana toimii jälleen kerran Bertinetin oliivitaikina, johon laitoin mannasuurimoiden tilalle ruismannaa. Tällä kertaa en myöskään sekoittanutkaan vettä ja öljyä ensin keskenään vaan kaadoin öljyn jauhoille ensin, kuten Focacciassa tehdään. Sitten öljy sekoitettiin kunnolla jauhoihin. Näin öljy kuorruttaa jauhot ja taikinan sitkosta tulee lyhyempää. Tällöin leivän rakenne jää pehmeäksi ja vähän "kakkumaiseksi", erilaiseksi kuin jos kaadat veden ja öljyn seoksena jauhoille.

Kivellisiä oliiveita käytetään maun takia; kun oliivi on säilötty kokonaisena, siinä pysyy maku paremmin kuin kivettömissä. Omani olivat niitä "puolikuivia" oliiveita, joihin olen viimeaikoina ihan ihastunut. Mutta toki voitte käyttää omia suosikkioliiveitanne - kunhan niissä on paljon makua :)

Tuoretta, tuoksuvaa leipää ja lauantain lounaskeittoa:) Melko kotoisaa. Huomaa myös vanha, rakas villatakkini ;)

Pancetta-oliivileipä (3 leipää)

1 annos oliivileipätaikinaa
200g kivellisiä oliiveita (vhreitä ja tummia sanoo ohje, minulla oli "vain" n. 150g mustia)
1 salvianipun lehdet (käytin vielä syksyltä säilyneitä, paksuja ja maukkaita lehtiä n. 2 oksan verran)
1 rkl öljyä
200g pancettaa (minulla oli possun poskea)


Silppua pancetta tai possun poski kuutioiksi ja poista oliiveista kivet. Silppu oliiveita hieman ja riivi salviasta lehdet valmiiksi.

Laita öljy pannulle ja paista pancettakuutioita kunnes ne saavat väriä. Lisää oliivit ja sekoita. Poista pannu sitten liekiltä ja lisää salvian lehdet silppuna.

Kääntele sekaan ja anna jäähtyä sillä aikaa kun teet leipätaikinan.

Tee leipätaikina kuten sydänleivässä, mutta sekoita jauhoihin ensin öljy, sitten vasta vesi.

Vaivaa huolellisesti taikina ihan valmiiksi asti (kunnes on silkkistä ja savisen tuntuista) ja ekoita sitten mukaan pancetta-oliivi-salviaseos nesteineen kaikkineen.

Vaivaa taikinaa kunnes kaikki on sekoittunut kunnolla ja taikina jaksaa kantaa kaikki ihanuudet. Jauhota sitten puhdas kulho ja laita taikina lepäämään kulhoon tunniksi.

Tuon tunnin aikana taikina ei juurikaan noussut ja olin jo ihan paniikissa nouseeko se.

Jaa taikian sitten kolmeen yhtä suureen palaan. Jokaisen palan paino on n. 400g (kirjassa 440, mutta ehkä minulla oli tosiaan oliiveita ja salviaa vähän vähemmän... )

leipominen: litistä pallo kädellä vähän littanaksi ja käännä siitä ensin toinen reuna sisään. Paina sitten sormin reuna kiinni taikinalätyn keskustaan. Käännä ja painele sitten samoin toinen reuna, jolloin saat aikaan pitkulaisen taikinan.

leivän taittaminenTukki tai ei, näin se meni nousemaan... Varmaan siinä ei oikeasti kuuluisi olla lopuksi enää saumaa keskellä...:)

Taita lopuksi taikina pitkittäin puoliksi, jotta saat aikaan taiinan joka muistuttaa tukkia, jonka päät ovat pyöristetyt. (en tiedä osasinko taitella ihan niinkuin oli tarkoitus, mutta sain aikaan suorakaiteen muotoisia leipäsiä ja se oli minusta ihan ok ;) )

Seuraavaksi kirja käskee laittaa leivät uunipellille ja jauhottaa niiden pinnan vehnä- tai maissijauholla ja viillellä niihin 6-7 viistoa viiltoa. Minä unohdin tämän kokonaan. :) Laitoin ne vaan pellille kohoamaan.

Kirja neuvoo kohoamisajaksi tunnin, kunnes leivät ovat kaksinkertaistuneet - mutta minulla meni kaksinkertaistumiseen enemmänkin kaksi tuntia kuin tunti. Eli kiireessä ei kannata tehdä vaan anna leivän nousta kunnolla ennen paistoa.

Ennen paistoa avaa 250 asteeseen esilämmitetty uuni ja sumutinpullolla suihkaise sinne pari-kolme kertaa vettä. Laita leivät uuniin ja alenna lämpö 230 asteseen. Näin saat leipiin hyvän pinnan.

Anna leipien paistua 30-35 min tai kunnes ovat kauniin värisiä ja kevyen tuntuisia. Ota uunista ja anna jäähtyä ritilän päällä.

6 kommenttia:

tiina { fanni ja kaneli } kirjoitti...

Ui, salviaa! Varmasti hyvää!

Nelle kirjoitti...

Tiina: joo, minä tykkäsin että oli ihan hyvää. Leivässä on itsessään sen verran makua, että mitään ihmeellisiä päällisiä ei kyllä enää tarvitse - ehkä siivun juustoa :)

Katriina, kirjoitti...

Kaunista taikinaa ja mukavannäköistä leiväntekoa!

En millään viitsi leipoa itse leipää, eikä yksi pienimmistä syistä ole se, että söisin sitä paljon. Itsetehty leipä ja sämpylät ovat aivan vastustamattomia:)

Merituuli kirjoitti...

Minulla (meillä) oli ilo maistaa tätä leipää. Hyvää oli! Sattumat toivat kyllä vinkeää makua baakkelsiin.

aleksi kirjoitti...

ei jauhon sitko lyhene huonotamalla sen veden imemiskykyä vaan sitkosta tulee vaan huonompi. jos taikinasta tulee kakkumainen eli vähän muruinen niin se vaan meinaa että sitko puuttuu ja taikinaa on vaivattu liian vähän.. tai että täytteet on hajottanut sitkon

Nelle kirjoitti...

Katriina: sehän se ansa on... :) Niin ihanalle kun se vastaleivottu leipä tuoksuu ja maistuu.

Merituuli: kiva kun tykkäsit! :)

Aleksi: Kyllä se öljy ensin jauhoon lisättynä muuttaa leivän rakennetta ainakin minun kuulemani mukaan. Minusta se jopa sopii tiettyihin leivonnaisiin. Asiasta perusteellisempaa ja tieteellisempää selostusta löytääpi Anu Hopian blogista... :)