sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Homejuustolla ja aprikoosilla täytetty sydänleipä ja lautapelejä

sinihomejuustoleipä

Kenwood on laskenut leiväntekokynnystä kyllä ihan huimasti. Me olimme eilen viettämässä isäinpäivää A:n V:n ja V: äidin, Riitan kanssa vähän etuottona Mange Sudissa, eikä sellaisen runsaan, myöhäisen lounaan jälkeen illalla ihan hirveän raskasta ruokaa enää jaksanut syödä. Lisäksi olimme olleet pohjalaisittainkin mitattuna ahkeria aamusella puutarhan syysrypistyksen kanssa (kottarin kunnostusta, kompostin tyhjennystä, kukkasipuleita, kukkaruukkuja, haravointia...) ja vaikka ulkona puuhailu on lopulta ihan ihanaa ja palkitsevaa, kaikki se ihanuus ja palkitsevuus alkoi jo illalla painaa jäsenissä :)

Välimäen kurpitsakeittoKeitto on paitsi ihan herkkua, myös matalahiilarista ja voin määrää säätämällä - myös kevyttä.

Koska minulla oli yksi selvästi silmissä vanheneva kurpitsan neljännes jääkaapissa päätimme taas - ties kuinka monetta kertaa - tehdä sitä jumalaisen ihanaa Välimäen kurpitsakeittoa. Se vaan on niin hyvää, helppo tehdä ja aineetkaan eivät ole ihmeellisiä. Niinpä tuo keitto on nopeasti muodostunut omaksi suosikikseni tämän syksyn uusista resepteistä.

DominionDominioniin on kaksi suomennettua osaa - meillä on molemmat, niin hyvä peli se on.

Keiton tekeminen onnistui siinä sivussa, kun pelailimme Dominionia ja V:n hankkimaa ihan uutta Keltistä ekaa kertaa. Keltis oli selvästi hyvä peli, koska voitin kirkkaasti ;D! No ei, molemmat ovat kyllä tosi kivoja pelejä - niissä kun ei niin selvästi hyökätä toisen tontille ja jokainen voi rakennella omia sarjojaan, niin perhesopu säilyy tiukemmissakin matseissa :) Dominionin tosin hävisimme V:n kanssa ihan pystyyn A:lle. Meillä ei ollut mitään mahdollisuutta koko pelin aikana, kun A tahkosi kultarahoilla läänejä. A:sta alkaa olla kehittymässä melkoisen taitava lautapeleissä... :)

taikinaLopulta itse leivän teko on helppoa - kun joku on vaivannut taikinan...

A:ta vähän nauratti, kun poikien kantaessa pelejä pöytään kysyin, että pitäisikö meidän laittaa Kenwood tekemään meille keiton kanssa leipää kun pelaamme? A muistutti, että ei se kone taida sitä ihan loppuun asti tehdä... Että varmaan Nellen pitää se jotenkin muotoillakin! Mutta ihan aikuisten oikeasti kun belowed K vaivaa, leivän teko on niiiiin paljon helpompaa, että melkein tulee rikollinen olo. :)


LeipäpalaJuhlapöydässä leivästä voi jokainen sitten murtaa itselleen sopivan palan.

Ja sitten minä mittasin Bertinet'n kirjan oliivileipätaikinan aineet kulhoon ja kone vaivasi taikinaa pitkähkön ajan - luultavasti jotain vartin ja 20 minuutin väliltä, mutten oikein tiedä varmaksi, kun olin niin keskittyneenä kelttien taikakiviin. Joka tapauksessa tuomitsin taikinan valmiiksi kun se oli kuin pehmeää silkkistä muovailuvahaa. Kun taikina välillä iskeytyi kulhon seinämää vasten vähän repeytyen, siinä näkyi selviä säkeitä suorastaan...

aprikoosi, homejuusto, auringonkukkaMiten minä unohdinkin sen idean luumusta ja kanelibasilikasta... No, hyvää oli näinkin.

Olin etukäteen ajatellut, että laitan leivän sisään murustettua sinihomejuustoa, kanelibasilikaa ja tuoreita luumun paloja. Mutta jotenkin olin jo ehtinyt unohtaa koko idean, kun leivän täyttämisen aika tuli. Laitoimme sitten aprikoosia, homejuustoa ja auringonkukansiemeniä, joista jälkimmäinen olisi voinut jäädä laittamatta. A selvästi vieroksui vähän niiden makua, eikä minustakaan leipä makean aprikoosin ja kermaisen juuston lisäksi olisi kaivannut siemeniä. Ensi kerralla sitten luumut ja kanelibasilikat käyttöön...

SydänleipääTäti nykertää, ihana mies kuvaa... A arvailee, mikä siitä tulee... :)

Sitten rullasin leivän pötkylälle ja leikkelin siitä palasia kuin kääretortusta. Isänpäivän kunniaksi leivästä tehtiin sydämen muotoinen. :)

Ja kun olimme juoneet useamman kannun teetä, hävinneet ja voittaneet peleissä katoimme pöytään myöhäisen, pienen illallisen. Leipä oli lämmintä, juusto valuvaa ja keitto samettista ja pähkinäistä. Aika hyvä päivä.

oliivileipätaikinaValmis! Ja söpökin se on, kuin sika pienenä.


Homejuustoinen sydänleipä (riittää 7-10 hengelle, nälästä riippuen!)

500g hiivaleipäjauhoa
20g karkeita mannasuurimoita (minä laitoin ruismannaa)
15g hiivaa (tuore)
10g suolaa (meillä jäi vähän alle, n. 2 pientä teelusikallista, 7g)
50g laadukasta neitsytoliiviöljyä
350g vettä (tai 350 ml mutta grammoina tarkempi)

Täytteeksi

vaikka 150-200g sinihomejuuustoa
5-6 aprikoosia silppuna
(siemeniä/pähkinöitä maun mukaan)

Mittaa kuivat aineet kulhoon ja sekoita. Jos käytät tuorehiivaa, hiero se sormenpäillä mukaan taikinaan. Kaada sitten nesteet seokseen koko ajan taikinaa sekoittaen.

Sitten vaivaa taikina joko käsin kuten Bertinet neuvoo, tai anna yleiskoneen vaivata taikinaa ensin 3-5 min kovemmalla teholla ja sitten matalammalla teholla pidempään, kunnes taikina on silkkistä ja elastista. Ainakin 10-15 min.

Sitten anna taikinan kohota keittiöpyyhkeen alla kaksinkertaiseksi, kippaa se sen jälkeen jauhotetulle tasolle, kauli pitkulaiseksi levyksi ja ripota päälle haluamasi täytteet. Juusto toimii aina.

Sitten rullaa taikina kääretorttumaisesti pitkäksi rullaksi ja leikkaa siitä palasia ja asettele ne haluamaasi muotoon pellille, leivinpaperin päälle.

Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen ja jätä leipä kohoamaan. Kun leipä on kohonnut tarpeeksi, painaessasi varovasti sormenpäällä taikinaa, painauma nousee takaisin :) Liikaa kohonnut taikina yleensä ei tunnu enää tuolla tavoin kimmoisalta ja liian vähän kohonneeseen jää painauma. Ehkä siihen kohotukseen mani joku 15 min mutta riippuu asunnon lämmöstä.

Paista sitten leipiä n. 15 min uunissa, kunnes pinta on kauniin ruskea, leipä kypsää ja juusto sulaa.

Huomaathan, että tälläinen leipä, jossa on reikä sisällä ja oikeastaan paistopinta on pikkupullan kaltainen kypsyy nopeammin, kuin jos tekisit umpinaisen sydämen.

Tarjoa hyvän keiton tai ihan vaan iltateen kanssa.

9 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Ihana leipä!

Tupu kirjoitti...

Maistuis kyllä mullekin...

Mausteinen Manteli kirjoitti...

No söpö se onkin! Tosi hauska idea kyllä, pitäis koittaa!

Merituuli kirjoitti...

on kyllä kaunis!

Mikko kirjoitti...

Vink vink, Dominionia on suomeksi jo neljä osaa ja viides tulee lähiviikkoina.

Nelle kirjoitti...

Yaelian: siitä tuli tosiaan yllättävän kiva!

Tupu: tuo Bertinetin taikina on tosi hyvä, kannattaa kokeilla.

Mausteinen manteli: Bertinetin kirjassa oli käytetty jossain tuon taikinan sovelmassa täytteenä puolikuivattuja tomaatteja ja juustoa - oli myös ihan syntisen näköisiä leipiä :)

Merituuli, kiitos! :)

Mikko: kas, kas :) Meillä mies menee aina siihen lautapelit.fi - kauppaan ja minä samaan aikaan ruohonjuureen ;) Mutta kiva niitä hänen kalastuksiaan on yleensä pelata. Pitää katsoa jos vaikka joulupukki tuo jonkun uuden lisäosan Dominioniin. Näin naisena tosin toivoisi, että pelien laatikkosuunnittelujat tekisivät niistä laatikoista vähän pienempiä... tai että lisäosat voisi saada myös pelkkinä korttipakkoina ja laatikossa olisi joku laajennusmekanismi...:)

Nanna kirjoitti...

No, söpö tosiaan!

Mikko kirjoitti...

Ei tarvitse olla nainen kaivatakseen näppärämmän kokoisia pelilaatikoita. Kyllä se on miehillekin ongelma siinä vaiheessa kun kaapissa on toistasataa peliä =)

Dominionin laatikot ovat sentään vakiokokoisia, kiusallisimpia ovat isot ja kummallisen muotoiset laatikot + pienellä askartelulla Dominionin laatikkoon mahtuu kaikki tähän mennessä ilmestyneet lisäosat.

Nelle kirjoitti...

Nanna: :) Kiitos!

Mikko: Joo, meillä noita pelejä alkaa myös jo olla... :) Me jtettiin perusosa nyt mökille, sen laatikkoon olisi voinut taiteillakin nuo lisäosan kortit; manataan joka ekrta, miksei ne voi olla aakkostettuna, kuten alkuperäisessä :)

Välillä tuntuu vaan, että niillä laatikoillakin on pyhä lehmä - tyyppinen status; kun sen on kerran ostanut... :)