sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Tuokiokuvia elämästä ja punajuurimunakas

punajuurimunakas kapriksilla

Tänä aamuna istun tässä koneen ääressä villasukat jalassa ja keskellä hiljaisuutta. Kuulen, miten pojat vielä tuhisevat sängyssään tyytyväisinä ja selaan valokuvia. Jos olisin Jamie, sanoisin Happy days.


hirvimakkaraaTässä makkarassa on mukavasti oikeaa riistan makua.

On oikeasti vaikeaa valita; mistä kirjoittaa. Kehuisinko niitä West Charkin hauskoja hirvimakkaroita, joita löysin taannoin Stokkalta? Niistä syntyi erään sunnuntaiaamun makkara-papupataa. Tarkemmin en enää muista, mutta se syntyi liotetuista ja keitetyistä vahapavuista sekä niiden sekaan kaatamastani tomaattipyre-etikka-savupaprikamauste-olutseoksesta jota terästin vähän kotitekoisella chilisuolalla. Niin, ja chilimarinoiduista valkosipuleista, joita meni pataan myös "jokunen" ;) (lue: varmaan ainakin kolmasosapurkki)

papupataPavut ja tomaatit muhivat aamulla uunissa ihanaksi makkaroiden kanssa...

Kaivoin kypsän padan reunoille pienet kuopat ja rikoin niihin meille kaikille aamupalamunan. Sitten laitoin padan vielä kansi päällä takaisin uuniin 8 minuutiksi. Se oli juuri sopivasti, jotta papuihin uponnut muna oli hyytynyt, mutta keltuainen oli vielä vähän pehmeää. Simppelimpi, laiskan aamun "uppomuna" syntyy siis näin. :)

Se oli oikein hyvä, yhden kipon aamupala, jota pojat söivät hyvällä halulla ja siinä syödessä melkein kuuli, kuinka he hyrisivät tyytyväisenä.

kalakeittoaTämä soppa on siis oma viritelmäni. Simpukoiden kanssa ehkä liiottelin hieman... ;) Ja rouille puuttuu...

Isäinpäivälounaan jälkeisellä viikolla tein myös illalliseksi loistavaa kalakeittoa mange sud - lounaan innoittamana. Ideana oli, että kalat, simpukat ja äyriäiset valmistetaan ensin, kasataan lämmitetylle lautaselle keoksi ja keiton liemi kaadetaan sitten vasta ympärille. Näin rapsakaksi paistettu kala ei möhöty keitossa ja keitto onkin ihan täysi illallinen lautasella.


espeletten chiliEspeletten chilijauheessa on täyteläistä, pehmeää ja miellyttävää potkua.

Oikeasti se oli kyllä tosi helppo ja nopea soppa kun käytin valmista Puljongin kalalientä ja maustoin sitä sieltä vaarallisesta herkusta löytämälläni espeletten (täällä myös pieni tarina) chilijauheella, johon siihenkin olen kovin tykästynyt. Väri liemeen tuli tomaattimehusta ja tomaattipyreestä...


koiraKoirakaksikon vanhempi ja viisaampi (?) osapuoli... :)

Vai kirjoittaisinko siitä syksyn viimeiseksi jääneestä kirpakasta suppisretkestä Oittaan metsissä? Hymyilyttää, kun siinäkin kävi niin hassu juttu, että tutunnäköinen setteri vilahti viitikossa ja aloin huhuilla varovasti mieleen nousseita omistajan nimiä puiden lomaan. Ja kuinkas ollakaan, metsä vastasi; tapasimme V:n sukulaisia lenkillä aivan sattumalta. Tai no, hehän meille tuon paikan aikoinaan vinkkasivat joten onko se nyt ihme :) Ja vaikkei pakkasen puremasta metsästä enää suppiksia niin paljon löytynytkään, ehkä vajaan litran verran, meillä oli oikeinkin mukava retki, josta muistona meillä on niin monta hymynaamakuvaa!

Ja vajaassa litrassa suppiksia on kuitenkin ihan riittävästi soppaan.

suppiskeittoaKanelibasilika on selvästi syksyn tuoreyrttimme...

Ja miten hyvää suppiskeittoa siitä tulikaan. Resepti tuli talteen ja saatte sen kyllä myöhemmin. Vaikka metsään lähdössä pientä kitkaa olikin, siinä lusikoidessaan keittoa A totesi, että suppismetsään pitää mennä joskus uudelleenkin.


oliivileipää

Ja keitoista taas ajatus pomppaa toiseen soppaan ja siihen, että eilen tein lounaskeiton lisäkkeeksi (taas) leipää Bertinetin oliivitaikinasta. Eri täytteillä vaan tällä kertaa. Ja hyvää se oli taas - mutta taidan kuitenkin palata siihenkin uudelleen vähän myöhemmin, sillä...

creme brulee

Jos eilisestä puhutaan, tulisi minun ihan ehdottomasti kertoa siitä oikein ihanasta illallisesta jota saimme maistella Sipulimaan perheen loistavassa seurassa. Jouluisen juhlava alkupalajuoma oli tehty glögistä ja kuoharista, maistuvaiset pikkupurtavat oli lainattu Jasulta, limousine - härän sisäfile oli tietysti aivan omaa luokkaansa mureudessa ja erityisesti pitää mainita vielä jälkkäriksi tarjottu Créme Brûlée. Tuo Jukan karamellisoima herkku oli maustettu Merituulin kuivaamilla mesiangervoilla, joiden herkkä ja aromaattinen maku tuli esiin juuri sopivasti raksuvaisen sokerikuoren alta. Ensi kesänä on ihan pakko kerätä ja kuivata itsekin mesiangervoa mausteeksi. Muistaisinpa vaan sitten alkukesästä kun käyn pohjanmaalla, autosaasteista puhtaiden peltojen äärellä.

aamupala eräänä aamunaErään aamun linssi-makkarapataa... Myös silloin tein uppomunat padassa.

Mutta kohta, ennenkuin pojat heräävät nälkäisinä, pitää taas ryhtyä aamupalan laittoon. Ja niissä merkeissä laitan tähän loppuun nyt yhden munakkaan, jonka pyöräytin viime viikolla. Voitte soveltaa sitä vaikka joulunaikaan, kun niitä keitettyjä punajuurikuutioita kumminkin jää. Tämä ei ole nimittäin lainkaan hullumpaa, vaikka ihan kasvismunakas onkin.

Hitsi, jos ei hyvä ruoka ja mukava seura tee onnelliseksi niin mikäs sitten? Ihanaa talvista sunnuntaiaamua jokaiselle.

punajuurimunakas

Nellen punajuurimunakas (Pieneen pannuun - 2-4:lle, nälästä ja lisukkeista riippuen)

n. 2,5 dl keitettyjä punajuurikuutioita
1 (banaani) salottisipuli silputtuna
2 rkl kapriksia (pieniä, nuppuja)
kanelibasilikan lehtiä
loraus öljyä paistamiseen
pieni ripaus kanelia

munakastaikinaan:
4 munaa
n. 0,5 dl koraus kermaa
ripaus cayannepippuria

Sekoita munakastaikinan ainekset keskenään kulhossa. Laita syrjään.

Laita pannulle loraus öljyä ja kuullota sipulisilppu öljyssä. Lisää ripaus kanelia ja laita mukaan punajuurikuutiot ja kaprikset.

Lisää reilut puolet kanelibasilikasta ja säästä kauniimmat lehdet koristeluun. Kaada sekaan munakastaikina.

Tee puulastalla muutamia kahdeksikkoja munakastaikinassa, jotta saat munakkaaseen mukavan rakenteen. Anna sitten paistua toiselta puolelta.

Sitten munakas käännetään: peitä pannu lautasella ja pitäen lautanen ja pannu koko ajan kiinni toisissaan kippaa munakas lautaselle. Liu'uta sitten munakas takaisin pannuun, jotta se saa ruskistua toiseltakin puolelta.

Lopuksi korista kanelibasilikalla, ripottele pinnalle sormisuolaa ja mustaa pippuria. Tarjoa vaikka hyvän Oolong-teen kanssa.

9 kommenttia:

Katriina, kirjoitti...

Tämä oli niin ihanaa sunnuntailuettavaa! Juuri tuollaista kivaa, kun muut vielä nukkuvat, ja saa muistella hiljaisuudessa hyviä hetkiä -siis hyvää ruokaa;)

Anonyymi kirjoitti...

Aaah, sä olet kyllä taitava luomaan ja kuvaamaan tunnelmia (ruuasta puhumattakaan!) mä nautin taas tääällä, itse flunssaisena ja laiskana, sun reippaudesta ja ahkerudesta :)huomenna menen ostamaan butternut kurpitsaa...

mukavaa sunnuntaita baijerista!

Merituuli kirjoitti...

Olipa ihanaa kun taas kävitte! Meillä nautitaan vielä pitkään tuliaisistanne - se leipä oli i-ha-naa. Saa nähdä koska meille muuttaa monitoimikone ;).

Mesiangervo on aika keskikesän juttuja, itse keräsin vasta heinäkuun loppupuolella länsi-Suomesta. Toki voi löytyä ennemminkin, mikään asiantuntija en tässä ole. Ensi kesänä kerään minäkin enemmän!

Nelle kirjoitti...

Katriina: Niinpä :) On ollut niin hirveä kiire, että tälläinen laiska sunnuntai tuntuu upealle. :) Ei kiirettä mihinkään, A:lla kaveri kylässä ja lapset telmaavat ulkona pulkkamäessä. Ja sieltä tullessa sisällä on lämmintä ruokaa. Niitä elämän kultaisia päiviä. :)

Baijerilainen: flunssaisena kannattaa ainakin laittaa villasukat jalkaan ja kuumaa mehua mukiin. Sitten vaan sohvaan ja huopa päälle. Elämänlaatu++

Merituuli: no oli ihanaa käydä. Kiitos taas. Ja mukavaa, että tykkäsitte leivästä; vaikka se monitoimikone on aika iso mööpeli, kyllä se laskee kynnystä tehdä leipää, todellakin.

Mesiangervojen suhteen saatat hyvinkin olla oikeassa; ajattelin vaan heti alkukesää kun tänä vuonna heräsin asiaan liian myöhään syksyllä :) Mutta; varmasti tulee kesällä kuivamaan noita ihanuuksia niin olet nyt minut vakuuttanut mesiangervon herkullisuudesta! :)

Yaelian kirjoitti...

Ihania herkkuja ja kuvia niistä!

Nelle kirjoitti...

yaelian: kiitos!

Jytis kirjoitti...

Hei oli tosi hyvää tää munakas! Suhtauduin siihen aika varauksellisesti koska punajuuri-kaneli-kapris-yhdistelmä kuulosti oudolta mutta sehän toimi vallan mainiosti!

Nelle kirjoitti...

Jytis: mulla on meneillään joku kanelikausi; kaikkeen tunuu menevän kanelia. Eilen tehtiin kanaakin, johon laitoin kanelia. Siitä ei tullut kuvaa, vaikka se olikin hyvää. Pitää varmaan tehdä joku uusi yrite jossain välissä ja kuvata se :)

Muta: kun sitä kanelia töpöttää joka paikkaan, välillä löytää jotain mikä toimii! ;D

Jytis kirjoitti...

Go kanelikausi! Se on kyllä yksi mun ehdottomista lempparimausteista, pitäisi vaan rohkeammin tosiaan käyttää suolaisissakin ruoissa. Ja kardemumma on toinen!