perjantai 19. helmikuuta 2010

Pitokakkujen pohja, käytännön kokemuksia ja mahdoton niskajumitus

Pitokakkupohja ja täytekauha
Olen jotenkin saanut viime viikkoina niskani ihan jumiin: eilen sattui koko selkään ja takareisiin niin paljon, että töissä oli pakko nousta välillä seisomaan koneen äärellä. Ei vaan pystynyt istumaan. Auton ratista kiinni pitäminenkin tuntuu työläältä. Samasta syystä blogi on ollut vähän heitteellä viimeiset pari viikkoa: koneen ääreen istuminen on tuntunut vastenmieliseltä ja kivuliaalta. Se syö kieltämättä vähän intoa kirjoittaa. No, valoa tunnelin päässä: eilen V tuli kotiin Barcelonasta ja möyhi niskojani illalla hyvän tovin ja tänään on varattu aika hierojalle. Toissapäivänä olin sauvakävelemässä. Lääkintääkin on harrastettu jne. Ehkä se siitä. Mutta valitus seis ja aiheeseen ennenkuin pääsen sinne niskahoitoon... :)

Kun pyysin tuossa taannoin äidiltä kopiota Juonen Juohevista, äiti oli kopioidessaan laittanut mukaan myös nipun muita, käsin kirjoittamiaan ohjeita. Äidin sujuvalla käsialalla kirjoitettujen lappujen päällä luki "Aarteita".

Äidin aarteita ovat reseptit, joilla äiti on menestyksellisesti hoitanut niin kaupan kahvituksia ja tapahtumia kuin pyöräyttänyt kaikenlaiset syntymäpäivä- ja kihlajaiskakut pohjalaisen perheen juhliin. Pitokakun pohjan ohjeeseen äiti on kirjoittanut: "Pitokakkupohjan ohje saatu joskus maa- ja kotitalousneuvojalta". Ja hyviä neuvoja äidille olikin siltä suunnalta jaettu, koska tätä reseptiä on käytetty niin paljon ja pitkään, etten edes muista aikaa ennen tämän ohjeen maihinnousua.

kakkupohja pitoihin
Kakkupohjasta tulee tosi jämäkkä, ilmava ja ihan maukas perinteinen sokerikakkupohja. Se ei murru kovinkaan helposti edes uunipellilevyksi tehtynä, ja kestää käsittelyn sellaisena hyvin. Tämä tekee siitä ihanteellisen pitokakkujen tekoon. Vaikka pohja on uunista tullessaan jämäkkä ja melkein kovan tuntuinen, kostuttaessa se muuttuu suussasulavaksi ja pehmeäksi.

Kun kakkuja pitää tehdä useammalle sadalle hengelle, on aina kiire. Sen takia mitään kovin kummallista piperrystä ei ehdi tekemään ja on hyvä, jos on olemassa vuorenvarmasti onnistuva kakkupohja, jolla pästään eteenpäin. Äiti on yleensä tehnyt tämän uunipellille, leiponut useita pellillisiä pohjia ja sitten yhdistämällä kaksi kokonaista pellillistä tehnyt matalan ja suuren kakun. Veljeni kihlajaisiin näitä taidettiin pyöräyttää ainakin viisi-kuusi kakkua, jotka päällystettiin oman maan mansikoilla. Meitä oli kolme naista täyttämässä, koristamassa ja pursottamassa: eli varsinainen kakkutehdas.

jämäkämpää täytettä kakkuun
Väliin on laitettu milloin mitäkin: mansikka-omenahilloseosta mansikkakakkuihin, joiden pinta on koristettu hieman kohmeisilla mansikoilla joiden päälle on tehty kiille hyytelösokerista. Vadelmaisia kinuskikakkuja ja suklaamousseakin tehtiin joskus, muistaakseni kaupan sisustusosaston asiakasiltaan. Vain mielikuvitus on rajana, sanoisin.

kakun voi leikata osiin

Kakun voi tarjota suurena täytekakkuna, muotoilla teemakakuksi lastenjuhlille tai leikellä vaikka pieniksi neliönmuotoisiksi leivospaloiksi. Minulla ei valitettavasti ole kuvaa, mutta tuohon asiakasiltaan, jota olin järjestämässä äidin apuna teimme kakuista leivospaloja. Parhaaksi keinoksi osoittautui, että täytettyyn kakkuun levitetään kuorrute ensin ja sitten kakku leikataan n. 6-7 cm neliöiksi pitkällä veitsellä. Vasta sen jälkeen jokaisen neliön päälle pursotetaan tai muuten asetellaan koristeet. Jos kakun koristaa ensin valmiiksi asti ja leikkaa vasta sitten leivoskokoon lopputuloksesta tulee suttuinen ja veitsi sotkee kaikki koristeet.

Kakun voi tosiaan tarjota kokonaisenakin, mutta juhlissa, missä ihmiset nauttivat kahvia seisaallaan tarjoilua ja kahvin- ja kakkulautasen kanssa taiteilua helpottaa ja nopeuttaa paljon, jos kakku on valmiiksi paloina. Lisäksi kakku pysyy siistinä ja kauniina loppuun asti, kun palaset leikataan valmiiksi. Tällöin on kyllä syytä varautua siihen, että leivoksia on jonkin verran ylimääräistä, ainakin 15%.

leivoksia kuorruttamatta

Minun ystävänpäiväjuhliini ei ollut tulossa satoja henkiä :) Mutta minulla oli se tavallinen kiire, enkä tuntenut itseäni erityisen luovaksi. Halusin kuitenkin tarjota vierailleni ystävänpäivän hengessä söpöjä leivoksia. Koska en halunnut opetella mitään uutta, kaivoin äidin luottokakkupohjan esiin. Jos näitä uunipellin kokoisia pohjia tekee kaksi, leivoksia tulee n. suurin piirtein 32-38 kpl. Vähän riippuen miten paljon reunoista joutuu suoristamaan ja minkä muotoisia leivoksia teet. Tällä kertaa tein kolmion mallisia leivoksia, joita olisi tullut pohjasta 32 kpl jos olisin tehnyt koko kakun leivoksiksi. Hukkapaloja jäi reunoista jonkin verran. Tein leivoksia n. 16 ja lopun (n. 1/3) kakun päällystin perinteiseksi suorakaiteen muotoiseksi kaakuksi jonka lähetin nautittavaksi toisaalle, sairastuneen ystävän iloksi. Koska halusin tehdä leivokset yksitellen, en nyt koristanut kakkua ensin, vaan leikkasin leivospohjat ja koristelin jokaisen erikseen.

Osa leivoksista päätyi myös ilahduttamaan lastenvahdiksi kotiin jäänyttä miestä ja tietysti niitä lapsia. Vltavasta määrästä huolimatta leivoksia ei lopulta jäänyt minulle enää kuin pari. Ihan hyvä saldo :)

Koska kakkupohja on aika jämäkkä, se vaatii minusta ehkä hieman enemmän kostutusta kuin normaali täytekakku. Kostutin pohjat ensin n, 1,5 dl maitoa johon sekoitin vaniljasokeria, mutta se ei tuntunut riittävän. Kostutin lisää ja sellainen 2,5-3 dl kahteen pohjaan lienee sopivasti - tietysti riippuen siitä, kuinka kosteaa käyttämäsi täyte on. Jos täytteessä on vielä kohmeisia pakastemarjoja, ne kastelevat kakkua ihan toiseen malliin kuin esim. jämäkähkö tuorejuustotäyte tai suklaamousse. Vähennä silloin kostukkeen määrää.

Uunipellille kakku tehdään 4 munan kokoisena ja kakkuvuokaan 6 munan annoksena. Tuo 4 munaa uunipellilliseen on ehkä aavistuksen paksu pohja, eli jos teet annoksen vaikka kuusinkiertaisena, saat halutessasi taikinan riittämään hyvin ainakin yhteen ekstrapohjaan.


osan kakkua voi koristaa erikseenkin
Pitoemännän sokerikakku (isoon pyöreään kakkuvuokaan)

300g sokeria
150g vehnäjauhoa
150g perunajauhoa
2 tl leivinjauhetta
6 munaa

Uunipellilliseen - eli 4 munan versio:

200g sokeria
100g vehnäjauhoa
100g perunajauhoa
n. 1,5 tl leivinjauhetta
4 munaa

Vatkaa sokeri ja munat kovaksi vaahdoksi. Sekoita jauhot ja leivinjauhe erillisessä kulhossa keskenään. Siivilöi jauhoseos muna-sokerivaahtoon kaapimella varovasti käännellen. Levitä kakkupohjataikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille tai voideltuun ja jauhotettuun kakkuvuokaan.

Kakkua paistetaan 175 asteisessa uunissa 1h ja uunipellille tehtyä 4 munan pohjaa n. 20 min tai kunnes pohja on kypsä ja vielä kauniin vaalea pinnaltaan. Äidin ohjeessa oli 20-25 min mutta omani oli kyllä ihan valmis jo 20 minuutissa, joten paistoaika riippuu omasta uunistasi. Kiertoilmaa käyttämällä saat kerralla uuniin parikin pohjaa.

Valmiit pohjat kostutetaan, niiden väliin levitetään paksusti haluamaasi täytettä, peitetään kelmulla ja jätetään vetäytymään kylmiöön tai viileään kellariin ilman kuorrutusta seuraavaan päivään.

Muutama kokemusperäinen havainto kakuista ja juhlista

- Vanerista saa hyviä kakkupohjia (eli kuljetusalustoja tai "aluslautasia"!!) koko pellin kokoisille kakuille. Päällystä vanerinen neliö foliolla, niin se näyttää siedettävältä. folion päälle voi sitten laittaa kakkupaperia tai leivinpaperia.

- kun teet kakkuja kylmiöön, vältä asettelemasta niitä päällekkäin tai minkään sellaisen alle, josta kakkuihin voisi tippua mitään: erityisesti kakut, joissa on hyydytetty mansikkapinta saattavat valua, jos mansikat laittaa kakun päälle hieman kohmeisina ja pohja onkin jo tarpeeksi märkä -> ylimääräinen mansikkamehu valuu ihan taatusti. Eli:

- varo ylikastelemasta kakkuja, kun teet kakut edellisenä päivänä kakut kostuvat kyllä jonkin verran myös täytteestä ja pinnan koristuksista, etenkin jos ne ovat kohmeisia mansikoita.

- jos kakkuja pitää siirtää, ne on helpompaa siirtää ilman kuorrutetta, elmukelmutettuina. Mansikkakoristus on pakko tehdä etukäteen, se pysyy helpommin söpönäkin hillosokerikiilteen ansiosta, mutta pursotuksen voi tehdä myöhemmin. Etenkin kermavaahto, kesä ja kuljetus pakettiautossa on HUONO idea.

- jos mahdollista sijoita kakut eri paikkaan kuin sipulia sisältävät salaatit, rosollit tai silli- ja silakkaruuat. Ylipäätään kala kannattaa pitää eri paikassa kuin kakut. Jos vaihtoehtoja ei ole, kelmuta sipuliset ja muut vahvantuoksuiset ruuat pariin kertaan ja laita ne solmittuun muovi - tai roskapussiin säilytyksen ajaksi. Sama kakkuihin. Uunipelti mahtuu jotensakin kahden kaupan muovipussin sisään. Ne voi teipata toisiinsa kiinni maalarinteipillä.

- pohjat pakastuvat hyvin, niitä voi urakoida pakkaseen jo paljonkin etukäteen. Koska pohja on tosi jäykkä levy, se on helppoa saada pakastumaan suorana. Pohjien teko etukäteen, irrallaan kaikesta muusta suurien juhlien järkkäämiseen liittyvästä kaaoksesta on muuten tosi hyvä idea. Myös kakkujen täyttäminen sujuu paremmin, jos sitä ei tarvitse tehdä pohjien paistumisesta kuumentuneessa keittiössä.

- jos teet kakusta leivoksia, levitä pohjakuorrute kakkuun ennen leikkaamista mutta lopullinen koristus jokaiselle leivokselle kannattaa tehdä vasta annoksiksi leikkaamisen jälkeen. Mutta mieti: kun 200 leivoksen koristaminen erikseen vie sitten ainakin 15-20 min per kakku (vaikka kaikki olisi valmiina) ja 200 leivosta on sellainen 6 kakkua leivoksia kannattaa koristaa ainakin pari kakkua jo hyvissä ajoin ennen kahvittelun alkamista.

- jos ei ole ihan varma, kuinka monta henkeä lopulta ilmaantuu paikalle, pari kakkua kannattaa pitää kylmiössä ilman koristusta. Jos niitä ei avata, ne voi pakastaa täytettynä myöhempää käyttöä varten.

Muuta ei nyt tule mieleen sokerikakkujen tekemisestä tähän hätään. Palataan niihin sytävänpäiväleivoksiin vielä, myöhemmin.

8 kommenttia:

Virpi kirjoitti...

Meillä onkin tulossa parin viikon päästä kanssaeläjän kolmikymppiset ja jostain syystä en ole löytänyt mitään vakiokakkupohjaohjetta. Taidan kokeilla siis tätä pohjaa :)

Jos väliin haluaisi laittaa vaikka omenasosetta, niin millainen kerma/kerma-juustoseos siihen sopisi kaveriksi? Päälle voisi laittaa sitten niitä mansikoita, kuten kanssaeläjä toivoikin :)

kittyfane kirjoitti...

"Vanerista saa hyviä kakkupohjia koko pellin kokoisille kakuille."

Kesti hetken ennen kuin tajusin, että tässä ei ole kyse vitsistä eikä syötävästä kakkupohjasta :-)

Mukavaa perjantaita sinnekin,
Kitty

Nelle kirjoitti...

Virpi: jos teille on tulossa paljon väkeä niin tämä on oikein hyvä. Ja mansikoiden alle sopii hyvin, kun mansikoista tulee mehukkuutta kakkuun vielä lisää. Toinen vähän pienempään kakkuun soveltuva pohjaohje löytyy vaikka täältä. Laitan varmaan huomenna tuon mascarpone-täytteen ohjeen tänne myös (mikä on noissa kuvissa) - se oli kanssa hyvää.

Kittyfane: tarkensin vinkkiä ;) Kyseessä oli siis kakkulautasen korvike - aika harvalla on tuollaisia suuria neliskanttisia kakkulautasia ;) Mutta kieltämättä vanerikakku voisi olla aika kova pala purtavaksi ;)

Inez kirjoitti...

Mitämitämitä nuo ihanan väriset pallurat tuon pitkulaisen kakun päällä on?

Tuon ohjeen pohja lähtee testaukseen, meillä kun on piakkoin juhlat tulossa, kiitos!

Yaelian kirjoitti...

Onko nuo värikkäät pallerot M&M karkkeja? Ihanan värikäs kakku!
Niska jumissa on kurja juttu,ja mullekin tuttu.Just eilen kävin fysioterapeutin luona jumittuneen olkapääni vuoksi.
Toivottavasti niska voi jo paremmin!

Nelle kirjoitti...

Inez ja yaelian: Ne eivät ole M&M's karkkeja, mutta ameriikan tuliaisia yhtä kaikki. Ne ovat värikkäällä sokerikuorrutteella päälystettyjä auringonkukan siemeniä. Valitettavasti niitä ei varmaan saa kotomaasta. Kivan värikkäitä, kyllä. Minäkin tykkään...

Niska varmaan helpottaa tästä vähitellen, ainakin tuntuu vähän normaalimmalta hieronnan jälkeen. Päänsärkyhän siitä tietysti tulee, kun ihan jumiintuneet niskat lähtevät liikkumaan.

Veera kirjoitti...

Mulla on niskat usein jumissa eikä jumitukseen auta oikeen muu kuin täsmäjumppa ja akupunktio. Akupunktion avulla jumi pysyi poissa kuukausia, mutta palasi kun jouduin makaamaan flunssassa sängyn ja sohvan pohjalla kaksi viikkoa. Aikaa lääkärille siis!

Muotoiltu tyyny jeesaa kans, sopivan korkea ja sopivan kova, jotta mahallaan ei voi nukkua eikä tule tarvetta nostaa selällä makoillessa käsitä pään taakse, se se vasta niskat tappaakin.

Hampaiden kirskutus pahentaa tilannetta myös huomattavasti ja siitäkin tavasta voi tietoisesti opetella eroon, vaikka sitä tekisikin nukkuessa.
Ei helppoo, mutta mahdollista.

Nelle kirjoitti...

Akupunktiota olen kyllä kuullut kehuttavan myös. Futoniin vaihto auttoi jossain määrin noihin jumituksiin, mutta ei sekään nyt ihmeisiin pysty ;)

Jos ei tokene, niin pitää varmaan harkita muotoiltua tyynyä... mä vaan en oikein tahdo osata nukkua selälläni...