Näytän kärsineen huonosta ruuneperikarmasta tänä vuonna. Olin jo ajatellut, että pääsen kertomaan miten kivan teflonisen muffarivuuan ostin ikeasta ja kuinka se on ihan ruuneperin muotoinen. Mutta se ei toiminutkaan niinkuin piti. Olin sairaana vielä perjantaina ja melkein skippasin koko puuhan, mutta V huokaili kaikkien tuttujen ruuneperejen perään facebookissa niin sydäntäsärkevästi, että totesin torttujen syntyvän kädenkäänteessä... Onnellinen mies on varustettu ruuneperillä.
Käytin luottoreseptiäni ja laitoin joulupipareiden jämiä murskana korppujauhojen tilalle. Niitä taisi hulahtaa enemmän kuin alunperin oli ajatus ja mantelijauhettakin meni koko pikkupussillinen. Lopputuloksesta tuli jossain määrin haperampaa kuin viime vuonna. Ikean pelti olisi varmaan pitänyt vuorata leivinpaperilla tai voidella pariin kertaan, että tortut olisi saanut irti koloistaan. Nyt niitä ei saanut. Vain yksi torttu lähti irti kokonaisena.
Ei se silti makua haitannut, ihan ihania olivat. Ja muutenkin olin vaan tyytyväinen kun maistuivat hyvälle. Piparimuru sopii torttuihin hyvin. Olimme kahden koko viikonlopun ja leffailimme oikein olan takaa: kävimme teatterissa katsomassa Holmesin ja sunnuntaina Oittaalla ulkoilun jälkeen käperryimme katsomaan vihdoin viimein sen Julia & Julien. Aika ihkun hyväntahtoinen leffa. Tunsin suurta sympatiaa vuorotellen molempia naisia kohtaan. Ja kiusasin V:tä, että hän muistuttaa juttuineen välillä ihan Julian miestä. :)
Juliessa oli kyllä ihan tuttuja piirteitä myös - etenkin kohdassa jossa hän makaa lattialla ja kiukuttelee kuin pikkulapsi pieleen menneelle ruualle. Joskus on saattanut käydä jotain vastaavaa, krhöm, meikäläisellekin... ;)
Eikä oikeastaan haitannut yhtään, vaikka ruuneperit piti kaivaa koloista lautaselle ja syödä lusikalla. Lapioin vaan päälle ihanaa mimmun kanssa poimituista vatuista tehtyä hilloa ja maiskuttelin niitä tyytyväisenä théhuoneesta ostetun darjeelingin kanssa, raksuni kainalossa.
Niitä elämän parempia päiviä.
5 kommenttia:
Aah Runebergin torttuja!Minäkin tein sellaisia viikonloppuna, vaikka vegaaniversion mukautettuna Herkku ja Koukku-blogista,mutta kuvat epäonnistuivat totaalisesti,vaikka hyviä olivatkin. Ja mulla oli vielä Iloleipurin Runebergitorttuvuoka.....
àh, meneehàn noi ruuneperit tolleen lusikoimallakin. Mullakin oli mielessà varastaa tuo pomminvarma resepti, mutta en ole vielà saanut aikaiseksi ja pian on liian myòhàistà, eh
Niin ja hei saithan sà esiteltyà hienon ikea vuoan,, vaikka et ehkà ihan tàysin haluamallasi tavalla ;)
Yaelian: Iloleipurin vuoka varmaan toimii paremmin, tässä onnistuivat ihan hyvin esim briossit, mutta ruuneperit olisivat vaatineet kyllä tarkemman reseptin noudattamisen.
S: Se pomminvarma kyllä toimii, kunhan et laita liikaa piparimuruja JA mantelia :) Tai sitten jos on helpommmin irtoava vuoka kuin tämä ikea - viritelmä... :) Mutta - olin kipeä ja oli ihan täydellistä saada ylipäätään lämpimiä, V:n vuosikertarommilla ja vedellä kostutettuja torttuja aidolla villivattuhillolla.... :)
Kiitos herkullisesta blogista! Nyt piti tulla kommentoimaan, ettei vuoka saa turhia syytöksiä: eihän noista muffarivuoista ole muffinsien tarkoitus irrotakaan. ;)
Käytän itse aina muffinsivuokia pellin koloissa. Nyt voisi ihmetellä, mikä virka sillä pellillä sitten on. No se tietysti, että muffinsit kohoavat kauniisti koloissa eivätkä leviä, kuten pelkälle pellille asetellut.
anonyymi: Tuo sanomasi on kyllä ihan totta. Mietinkin noita tehdessäni, että olisi varmaan pitänyt leivinpaperilla vuorata. Jälkikäteen mietin, miksi en vuorannut ;) Olisi saanut söpöjä kuviakin... Mutta funssaisena motivaatio oli lähinnä nolla. Ainahan se OLISI voinut onnistuakin;)
Tuo kyseinen vuoka on niin hassun muotoinen, että siihen ei suoraan sopivia vuokia löydy: pohja on niin pieni ja reunat korkeat. Askarteluksi olisi mennyt.
Lähetä kommentti