torstai 4. helmikuuta 2010

Portobellon juustokuolema ja uunijuureksia

portobelloa ja paprikakoskenlaskijaa cheddarilla
Tästä tuli melkein kasvisruokaa. Enkä aikonut blogata tätä, mutta siitä tuli niin hyvää, että A vaati saada tätä uudelleen. Joten laitetaan nyt muistiin itsellekin että miten se oikein menikään. Avainsanoina kiire, jämät, arki-ilta ja pihallamme nököttävää lumivuorta vastaava kasa juustoa.

Tämän voi tehdä ihan täysin kasvisruokana; minulla nyt oli vielä jäljellä V:n Sellosta ostamaa Pancettaa jota silppusin pari tukevampaa siivua täytteeeen. Olisikohan ollut yhteensä joku 20g tms. Muuten tämä nyt tietysti oli lähinnä portobellon juustokuolema. :)

Portobello on hassu sieni. Sen rakenne on melkein lihaisa ja se maistuu minusta täyteläisen pähkinäiselle. Ensimmäisen portobelloni söin kauan sitten Seattlessa työmatkalla käydessäni, kun tilasin kasvisvaihtoehdon. Siinä sieni oli paistettu pihvin tapaan ja kuorrutettu juustolla. Lisäkkeenä tarjottiin perunamuusia ja ruskeaa kastiketta. Perunamuusi ja kastike jäivät mieleen lähinnä liian suolaisina, mutta portobelloihin ihastuin kerralla.

Ajattelin ensin kuorruttaa portobelloni pepper jack - juustolla, mutta Sellon citymarket ei myy amerikkalaisia juustoja. Otin sitten tilalle paprikakoskenlaskijaa ja cheddaria, kotimaisempana vaihtoehtona.

palsternakkaa uunissa

Lisäkkeeksi tein uunissa paahdettuja vihanneksia. Olin bongannut jo aikaisemmin David Lebovizin blogista talvijuuresjutun ja kun kädenvääntöä - blogissa vielä muistuteltiin palsternakasta niin vihdoin sain aikaiseksi pilkkoa pari ostamaani palsternakkaa ja bataattikeitosta jääneen puoliskan bataattia lohkoiksi uuniin (lisähuomio: bataatti ei sitten ole mitenkään low-carb, toisin kuin palsternakka). Koska palsternakkakin on vähän pähkinäinen, pyörittelin juurekseni manteliöljyn, yrttisen viinietikan ja yrttisuolan sekoituksessa. Siinä se sitten. Voiko se olla kuin hyvää?

Appelsiinia ja hunajaa - blogissakin oli muuten juuri laitettu portobelloa, tosin huomattavasti kevyempään tyyliin ;)

portobelloa juustokuorrutuksella

Palsternakkaa ja bataattia uunissa (n. 3:lle)

1/2 bataattia
2 hyvän kokoista palsternakkaa
2-3 rkl manteliöljyä
1 rkl yrttistä etikkaa
1/2 tl yrttisuolaa

Kuori juurekset ja pilko ne veneiksi. Sekoita marinadiainekset ja kaada lohkojen päälle. Pyörittele öljyssä ja levitä uunipellille. 200 astetta n. 35-40 min tai kunnes ovat kauniin ruskeita.

Laitoin juurekset ensin uuniin ja sitten prepareerasin sienet.

Portobellon juustokuolema (3:lle)

3 portobelloa, niin suuria kuin löydät
3 tl hyvää pestoa
1 pieni smetanapurkki tai noin 130-150g smetanaa (ei niin tarkkaa)
2 hieman paksumpaa siivua pancettaa, n. 20g (voi jättää pois kasvisversiosta jos tahtoo tai jos pancettaa ei ole, sen voi korvata vaikka pekonilla)
3 portobellon jalat silputtuna
n. 1-1,5 dl juustoraastetta (minulla oli mustaleima-emmentalin jämä kaapissa jonka käytin)
1 kevätsipuli silppuna
mustaa pippuria
Pinnalle:
pari siivua paprikakoskenlaskijaa
cheddarraastetta
vuokaan voinokareita
päälle tuoretta yrttisilppua, minulla oli lehtipersiljaa

Aseta portobellot uunivuokaan ja irrota niistä jalat. Sipaise jokaisen lakin sisäpuolelle teelusikallinen pestoa.

Sekoita smetana, silputut sienen jalat, kevätsipuli, pancetta, juustoraasteen jämä ja musta pippuri täytteeksi ja jaa se kolmen lakin päälle. Sienet saavat olla tosi isoja että täyte mahtuu, voit ostaa myö useamman lakin jos kaupassa on vaan pienempiä.

Siten siivuta mössön päälle paprikakoskenlaskijaa kunnon siivut ja raasta päälle cheddaria. Vuokaan muutama nokare voita, ettei sienet tartu kiinni pohjaan.

Laita uuniin juuresten kaveriksi n. 30 min tai kunnes juusto on sulanut ja kauniin ruskeaa. Silppua päälle yrttiä ja tarjoile uunijuuresten ja reilusti sitruunalla höystetyn hummuksen kanssa. Hyvännäköinen ohje hummukseen näyttää löytyvän vaikka pastanjauhajilta, vaikka minä laitoinkin omaani aika paljon ihan hyvää oliiviöljyä sitruunanmehun lisäksi.

Helppoa ja syntisen hyvää.

12 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Portobellot onkin jännän lihamaisia!Ne munkin tekemät oli kuin pihvit.Saako niitä hyvin Suomesta?

Nelle kirjoitti...

yaelian: aina joskus näkee paremmissa ruokakaupoissa. Rehellisesti sanottuna nämä jäivät käteeni kun kävin siellä stokkan herkussa. En vaan voinut vastustaa niitä :)

Mari kirjoitti...

Portobellot ovat aina olleet musta hieman epäilyttäviä. Johtuu siitä mustasta nesteestä, joka niistä irtoaa paistaessa. Lisäksi jenkeissä huomasin, että jos olet siellä kasvissyöjä, koostuu ruokavaliosi melkein pelkistä portobellosienistä, joita oli joka burgerin ja salaatin joukoissa :D. Onneksi maku on kuitenkin ihan ok.

Nelle kirjoitti...

Mari mulla jäävät käyttämättä jotkut tatit, jotka muuttuvat ihan mustiksi kypsyessään. Se ei mitenkän tietysti pahenna ruokaa, mutta semmosta mutavellinnäköstä ei ole niin kiva syödä. Tässä sitä nestettä ei sillä tavalla päässyt näkemään/tulemaan kun koko sieni oli hautautunut juustoon ;D

Ja kyllä, jenkit tosiaan tykkää tarjota portobelloa.

Oonis kirjoitti...

Lihoin varmaan kilon kuin luin tämän postauksen.. empä vähän odota että pääsen taas toimivan keittiön ääreen että voin tätä(kin) kokeilla.. Insallah 2kk enää..

Nelle kirjoitti...

Oonis: joo tämä ei kyllä ole sieltä kevyemmästä päästä :) Mutta se toimi minusta hyvin. Tuoretta yrttiä vaaditaan kyllä ehdottomasti tämän sienen kaveriksi ja mietin, että jos nyt sattuu olemaan granaattiomenaa lojumassa nurkissa niin sitä kannattaa laittaa koristeeksi. Upea väri ja raikkautta kivassa muodossa... :) Mansikkakin voisi käydä smelonin ja basilikan kanssa itten kun on niiden sesonki...

Emma kirjoitti...

Meinasin tulla kysymään, että löysitkö portobelloja tosiaan Sellosta mutta Yaelian ehti edelle. Tapiolan Stockalta ehkä joskus voisi... hm.

Mainitsin silloin Memphisissä, että olen tehnyt ainakin teidän kesäkurpitsalaatikkoa. Mutta viime tärskyjen jälkeen etsiydyin tänne lueskelemaan ja nyt mä olen aivan rakastunut tähän blogiin. Oikein harmittaa näin jälkikäteen, ettei tullut rupateltua teidän kanssa silloin enemmänkin mutta onneksi tulee aina uusia tapaamisia! =)

Kokkausinto oli välillä jossain työkaaoksen ja juhlajärjestelyjen alla mutta teidän ihanien juttujen innoittamana kirjoitin jo pitkän listan testaukseen päätyvistä herkuista.

Tällä hetkellä kokkauksen huippusuoritusta tosin edustaa rommitee, jota nautitaan sohvalla niiskuttaen ja aivastellen...

Nelle kirjoitti...

Emma: pikaista paranemista. täällä voidaan jo paremmin. Paljon unta ja dekkareita. Kokkauksissa on defaultattu pastaan ja muuhun helppoon.

On tosi kiva, että olet löytänyt inspiraatiota tältä meidän köökistä! :) Tulee niitä tapaamisia varmasti, tietty kesällä minä olen vähän huono osallistumaan viikonloppurientoihin kun ollaan yleensä aina mökillä. :) Mutta ties vaikka tässä keväällä jotain vielä tapahtuisi - pitkä ja kylmä kevättalvi kuitenkin talsittavana.

Jotain vihjettä uutistsita taisin lukea ohimennen pastanjauhajien blogista. Jos pistää tämän ja sen yhteen oletan, että tulossa on mukavat juhlat :)

Jaksamisia niiden järjestelyyn ja muistakaa nyt ihmessä, että juhlat ovat myös nauttimista varten. Delegoikaa ja pyytäkää apulaisia juhlapäiväksi ettei vaan mene liialliseksi organisoinniksi koko juhliminen:)

Nelle kirjoitti...

Ai niin, piti vielä sanoa, että olen joskus satunniasesti nähnyt portobelloja Sellon citymarketissakin. Ne olivat siinä luomutuotteiden jälkeen, missä on muitakin sieniä. Mutta niitä ei ole aina.

Inez kirjoitti...

Tämä oli aivan törkeleellisen ihanaa! Tein tätä perheelle perjantai-illan herkuksi, ja kaikki olivat ihan ällisköinä, että sienestä saa jotain noin hyvää!
Minä muuten löysin omat portobelloni Mankkaan K-marketista, kylmähyllystä juuri ennen juustotiskiä, joissa olivat kappaletavarana.

Nelle kirjoitti...

Inez: ihana aamun piristys kuulla, että tykkäsitte! :) Tuossa on niin paljon juustoa, että varmaan kaikki ei tykkää. Mutta juuston ystäville uskallan suositella :)

Kivakiva. :)

Emma kirjoitti...

Mä käyn useinmiten Tapiolan Stockalla, koska se on työmatkan varrella näppärästi. Mutta olen kyllä viime aikoina pettynyt siellä niin usein, että pitäisi ehkä käydä vieraissa välillä, ainakin viikonloppuisin. Sellon sittari vaikuttaa ihan lupaavalta (se on vaan niin kamalan iso...)

Kiitos onnitteluista! Eikä hätää, meillä ei ole erityisemmin tarvetta suorittaa, tavoitteena on pitää hauskat juhlat kavereille ja niille kivoille sukulaisille =)

Me puolestaan ollaan kesällä useinmiten purjehtimassa, joten kesätapaamiset on meillekin haastavia. Mutta sen verran lyhyt Suomen kesä on, että jää tässä vuoden aikana tilaa muillekin hauskuuksille!