Lohicheviche verigreipillä

Sain päähäni tuossa taannoin, että tarjouslohesta voisi tehdä myös chevicheä. Niinpä googletimme hieman ja löysimme hauskan kuuloisen reseptin bbc foodilta.

Vähän oli vielä katkerassa muistissa verigreippi ja nettiohjeet, mutta tässä tarvittavat aineet eivät ainakaan vaikuttaneet turhan vahvoilta tai yliampuvilta. Marinadia oli kyllä minusta ihan aikuisten oikeasti liikaa. 5 limeä tuottaa niin paljon mehua, että kalaa olisi voinut olla ainakin kaksi kertaa niin paljon kuin reseptissä. Lopetin siis mehun tiristämisen kolmannen limen kohdalla :) Sokeria tarvitaan vähäsen sweet'n sour (hapanimelän) - efektin aikaansaamiseksi. Vähensin määrää alkuperäisestä mutta jokainen makunsa mukaan. Olin nyt sitä mieltä, ettei sokeria tarvittu oikeastaan enempää. Tässä Nellen koekeittiössä tuunattu versio BBC -foodin ajatuksesta. Lopputulos palkitsi tällä kertaa :)



Lohiceviche verigreipillä (n.4:lle)

n. 250-300g lohifilettä
2-3 rkl merisuolaa

marinadiin:
1 rkl punaista chiliä silppuna
75 ml verigreipin mehua (vajaasti ½ greipin mehu)
+hieman verigreipin kuorta raastettuna
2-3 limen kuori raastettuna
3 limen mehu
1 rkl fariinisokeria
kunnon kasa korianterisilppua

Laita lohi laakeaan astiaan ja ripota päälle merisuolaa tasaisesti. Laita jääkaappiin n. 20 min suolaantumaan. Ota sitten lohi pois jääkaapista ja pese se varovasti puhtaaksi suolasta. Taputtele kuivaksi talouspaperilla.

Viipaloi lohi ohueksi ja aseta viipaleet vuokaan jossa on vähä reunoja. Sekoita kaikki muut marinadiainekset paitsi korianterisilppu kunnolla toisiinsa. Sekoita korianteri vasta lopuksi seokseen ja kaada seos kalojen päälle.

Kääntelin kaloja hieman limen mehussa että sitä pääsi joka puolelle. Annoin seistä n. 5-10 min sillä aikaa kun paahdoin ruisleipää ja katoin pöytään lautasia ja voita. Lohi muuttuu hieman vaaleahkon väriseksi kun limen ja greipin happo kypsyttää sitä. Sitten vaan voita kuumalle leivälle, lohta kyytiin ja kohti ruoka-aukkoa.

Maaliskuun ruokahaasteen voittaja on selvinnyt!

Voiton tiukaksi äityneessä maaliskuun 2009 ruokahaasteessa vei tällä kertaa Vellipoika - blogin Nemo herkullisen kuuloisella annoksellaan savusiikaa ja remouladekastiketta! Voittaja keräsi 34 ääntä, eli 22% pistesaaliista.

Maaliskuun voittaja keksii Huhtikuun ruokahaasteen. Ainakin 42 kertaisesti Onnea ja puskallinen virtuaalikukkia Nemolle! :)

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan millaisin ajatuksin Vellipoika -blogi meitä kevättä kohti saattelee... :)

Ruoka-arvuuttelun vastaus ja eettistä pohdintaa

Tämä ruoka-arvuuttelu herättää taatusti ristiriitaisia tunteita. Enpä voi paljon muuta sanoa omista tunteistanikaan, kun kuulin kuvan ottamisen yhteydessä mitä meille aiotaan tarjota alkupalaksi.

Kyselyssä 11%, eli 7 arvaajista arvasi tai tiesi oikein. Lautasella on siis valasta ja turskan kieliä. Jäin miettimään, että keksinkö oikeasti hyvät hämäysvaihtoehdot vai vastasiko suurin enemminstö (58% eli 36 ääntä) hevosta ja kanaa siksi, että muut vaihtoehdot tuntuivat vaikeilta hyväksyä? Keguru ja osterit keräsivät 12 (19%) ääntä tullen kakkoseksi ja 7 vastajaa ei halunnut ajatella mitään tarjolla olleita eläimiä lautasellaan.



Valas

En yleensä ole kovin hentomielinen ruuan suhteen, mutta täytyy tunnustaa, että valasta en olisi itse ostanut eettisistä ja terveydellisistä syistä. Maistettuani sitä voin vakuuttaa, ettei riittävän painavaa syytä löytynyt siltäkään puolelta.

Valas on niin uhanalainen eläin, että sen pyytäminen on rajoitettu tieteelliseen pyyntiin ja sitä pyydetään lähinnä vain Norjassa, Japanissa ja Islannissa. Ihmisten harjoittama pyynti on myös pääasiallinen syy valaiden uhanalaisuuteen. Uhanalaisuuden vuoksi valaan syömisen ja metsästyksen voisi mielestäni ylipäätään lopettaa. Toinen syy, miksi valasta ei pitäisi syödä on, että niinkin isoon (ja vanhaksi elävään) merielävään kertyy hurja määrä raskasmetalleja, joiden syöminen nyt ei ole kenellekään terveellistä.

Lomaillessamme Lapissa vuosi sitten keväällä reissun isäntä toi mukanaan Norjasta yhden valaspihvin ja turskan kielet yllätyksenä kaikille. Hän oli nähnyt tuotteita olevan kaupan ja halusi tarjota meille jonkin ainutlaatuisen elämyksen. En hennonnut sanoa mitään, mutta en muista, koska olisin tuntenut niin pahaa omaatuntoa minkään ruuan maistamisesta. Pihvistä riitti alkupalaksi hyvin sille 10 hengen seurueelle, josta 3 oli pieniä lapsia (pienimmät luonnollisesti jättivät välistä ja tyytyivät äidinmaitoon).

Sen verran olen kuitenkin maalaisjärjellä varustettu, että koska valas, josta pihvi oli peräisin oli jo kuollut, pihviksi laitettu ja pihvi ostettu, valas ei sillä enää pelastu, että jättäisin maistamatta tarjottua ruokaa. Vaikkakin siis ristiriitaisin tuntein, maistoin palasen paistettua valasta.

Valaan lihan rakenne on hyvin lihaisa ja tiivis, kuten nisäkkäältä on syytä olettaakin. Ei se pahaa ollut, mutta minusta se maistuu lähinnä maksalle. Mistään mielen räjäyttävästä herkusta ei kyllä voi puhua. Maku oli aika vaatimaton ja ehkä siinä oli maksaisuuden seassa vähän vivahdetta hevoseen. Maksamaisen maun vuoksi kuitenkin tuntui, että mietin koko ajan raskasmetalleja vaikka tuskin ne sillä tavalla voisivat maistua:)

En tiedä kumpi oli lopulta itselleni mieleenpainuvampaa: valaan maku vai se moraalinen dilemma ja takaraivossa asuva tunne, että valaan syöminen on vain väärin. Mutta jos nyt jotain hyvää, niin irtosipa meikäläisestäkin tälläinen luonnonsuojelullinen palopuhe tämän kokemuksen lopputuloksena. Enkä kirjoittanut tätä siksi, etten olisi arvostanut kokemusta ja isäntämme vaivannäköä vaan jakaakseni sen mahdollisimman monen kanssa ja herättääkseni ajatuksia.

Jatkossa kyllä kuvaan valaita mieluummin jossain muualla kuin lautasella.

Ja koska tästä nyt tuli tällainen kantaaottava kirjoitus niin jatketaan vielä vähän mediassakin paljon esillä olleesta aiheesta ruoka ja ekologisuus. Minusta kenenkään ei tarvitse luopua maalaisjärjestä ja kääntää koko elämäänsä ylösalaisin voidakseen tehdä jotain ekologisesti kestävää etenkin ruuan kautta. Pientenkin asioiden tekeminen auttaa - täytyy vain keksiä olisiko omassa elämässä jotain helppoja juttuja joita voisi tehdä toisin.

Koska en ole mitenkään fanaattinen asian suhteen, itse tunnistamiani helppoja juttuja ovat esimerkiksi kotitalousjätteen vähentäminen ja järkevä käsittely, kausivihannesten käyttö ruuanlaitossa kun se on mahdollista (mikä on ruuan laadullisestikin hyvä asia) ja vaikka yhden liharuuan korvaaminen viikossa (kotimaisella) kala- tai kasvisruualla. Ainakin siihen voi pyrkiä vaikkei aina onnistuisikaan.

Vaikka WWF:n kulutusviidakkoblogi tuntuu välillä puhuvan asioista, joihin en usko yltäväni (tai jaksavani paneutua tarpeeksi) yritän lukea sitä silloin tällöin positiivisessa mielessä poimiakseni sieltä niitä helppoja juttuja joita voin tehdä. Tämä kirjoitus ruuasta ei esimerkiksi ole yhtään pöllömpi pohdinta.

Mutta se ekoilusta ja jatketaat toiselle lautaselle!


Turskan kielet

Turskan kielet ovat vähemmän kyseenalainen mutta sitäkin omituisempi Norjalainen herkku, jota suurella uteliaisuudella kävimme maistamaan. Kauppias oli neuvonut paistamaan ne pannulla kauniin värisiksi. Pippuria päälle ja nautitaan sellaisenaan. Näin siis tehtiin.

Paistetusta kielestä ei valitettavasti ole lähikuvaa, mutta kieli jakautui kahteen osaan paistettaessa - kieli ja sen kiinnikkeet. Itse kieli oli miedon makuista - jotenkin siitä tuli mieleen sieni, kuningasosteri. Kielen alareunassa ollut rasvainen kiinnike olikin sitten ihan toista maata - se oli kyllästetty maulla. Kyllä minä pari sellaista kieltä söin kiinnikkeineen kaikkineen, mutta kalanmaksaöljyn maku siinä rasvassa oli niin valtava, että tarvittiin kyllä kunnon kulaus valkoviiniä suun huuhteluun:) Itse kieli oli ihan ok mutta lopuista maistamistani kielistä jätin suosiolla sen rasvaisen osan syömättä, oli sitten Norskien herkku tai ei.

Ehkäpä noihin turskan kieliin tulee joku himo kun niitä tarpeeksi (?) syö - kokeilkaa pois jos vastaan tulee, mutta kannattaa ehkä aloittaa varovasti eikä kahmaista heti kauhallista kieliä lautaselleen - kielenkannat olivat tujua tavaraa;)

p.s. Vielä tänään ehdit äänestää vaaleita kotimaisia kaloja tarjoiltuna 42:lla maaliskuun ruokahaasteessa!

Salaattiset endiiviveneet purjehduksella

Kun kevät tulee, räystäästä tippuu sulava vesi ja merestä jäät ryskyen lähtevi niin mielikin seilaa kevyempiä lisukkeita kohti.

Salaattiendiivi on minusta melkein parasta raakana. Olen minä sitä koittanut kypsentääkin, mutta ilmeisesti kannasta pitää silloin ottaa vielä suurempi pala pois ettei ruoka ole kitkerää. Ehkä palaan siihen vielä joskus myöhemmin.

Tämä on kuitenkin ollut yksi suosikkitapa laittaa endiiviä - eli täyttää se kaikenlaisilla hyvillä jutuilla. Avokado ja tuorekurkku sopivat endiivin kanssa ihan älyttömän hyvin. Myös tomaatti sopii, jos haluat varioida tätä ideaa oman maun mukaan. Pinaatti on mukana koska sitä oli jäljellä pieni kasa ja halusin käyttää sen johonkin, ennenkuin se pilaantuu. Sen voi hyvin myös jättää pois tai korvata vaikka auringonkukan iduilla. Tässä kuitenkin uunilohen kanssa tarjottu versio.



Endiiviveneet salaattilastissa (n. 3:lle)

8-10 Salaattiendiivin lehteä
1 avokado
pieni n. 5-8 cmpätkä kurkkua, siemenet poistettuna
kevätsipulia
1 paahdettu paprika
2 rkl siemeniä (esim. pinjaa ja auringonkukkaa)
2 rkl korianterisilppua
3 peppadew:ta (tai vaikka hieman sweet chilikastiketta + tuoretta chiliä jos ei ole peppadewta)
(kourallinen pinaattia)
½ limen mehu (tai vaikka 1 rkl vaaleaa balsamicoa)
öljyä

Paprikan voi paahtaa itse, mutta koska olin laiska otin valmiiksi paahdetun paprikan purkista ja pilkoin sen. Kurkku halkaistaan ja siemenet kaavitaan pois lusikalla. Avokado halkaistaan ja hedelmäliha leikataan kuutioiksi.

Kaada kuumalle pannulle tilkka öljyä ja paahda siemeniä hetki, kunnes saavat hieman väriä. Lisää avokado ja paista hetki. Ota pannu pois liedeltä ja sekoita mukaan pilkottu paprika ja peppadew.

Kaada seos kulhoon, pois kuumalta pannulta ja pilko mukaan muut aineet, mausta lorauksella hyvää tuoretta oliiviöljyä, mustapippurilla sekä limen mehulla. Pyöräytä aineet sekaisin ja lusikoi täyte endiivin lehtiin. Nautitaan heti.

Luumujogurttia Nellen tyyliin, yksi re-make ja pohdintaa

Ruokahaasteen viimeinen äänestyspäivä käntyy kohta mittariin. Patistelenpa siis nyt ihan ensiksi kaikkia jotka eivät vielä ole ääntään antaneet äänestämään omaa kalaisaa suosikkiaan haasteessa nro 42 :) Äänestämiseen ei tarvita mitään blogia, edes!

Täytyy tunnustaa, että olen viettänyt jonkinasteista ruokalomaa täällä kotona yksin ollessani. Enimmäkseen olen tehnyt töitä kuin sekopää (tuli yksi pikaisesti tarvittava keikka työn alle) ja syönyt sitä, mitä jääkaapista on kulloinkin sattunut löytymään. Voi kuulostaa oudolta, mutta olen nauttinut välillä ökyttömästä kiireestäkin tosi paljon. Ei sitä koko aikaa jaksaisi, mutta eipä ole ainakaan ehtinyt olla yksinäistä iltaisin vaikka toinen viikko reissuleskeilyä pyörähti jo käyntiin. Selvästi kun ei ole ketään vahtimassa käyttäydyn itseni huolenpidon osalta kuin pahaiset kakarat ;) Yhtenäkin iltana kun ajelin kotiin asiakkaalta kahdeksan jälkeen söin vaan pari palaa juustoa - ei oikein ollut ruokaa, enkä mitenkään jaksanut enää ajatella kokkaamista.



Mutta jotain on kokattukin sitten viimeisen kirjoituksen... Esimerkiksi mainittakoon, että tein uudelleen aikaisemminkin tekemiäni pieniä lohitartareita, tällä kertaa vaan maustoin sen smetanan lisäksi pelkästään vihreillä jutuilla; limellä, kevätsipulilla ja edellistä kertaa rohkeammin vihreällä chilillä ja korianterilla - lapsiahan ei ollut paikalla ;). Oikeasti kannattaa kokeilla tätä jos ette ole vielä kokeilleet. Alkuperäinen muffarivuusissa jäähdyttely toimii ihan hyvin ja maku on yhtä mahtava kuin näillä fiinimmillä reunuksillakin. Leikkikää mausteilla - olennaista on että seokseen tulee jotain raikasta happoa - limeä tai sitruunaa ja jäähdutätte seoksen kunnolla muotoonsa.


Koska tykkäsin tästä tavasta valmistaa lohta, olin ihan ostanut muutaman sellaisen rengasmuotin kokeillakseni helpottavatko ne elämää. Kieltämättä se tekee noiden kalakakkusten tekemisestä ihan lastenleikkiä. Hyydyttelin vaan huolella jääkaapissa pienen painon alla (yön yli) ja paistoin rengasmuotin kanssa pannulla.



Ei tarvittu edes mitään pakastekäsittelyä ja akrobatiaa. Kala pysyy muotissa ihan sotilaallisesti muodossaan ja pintaan voi paistaa huoletta kunnon rapean kuoren :)



Yhteen rengasmuotilla tehtyyn tartariin meni muuten n. 180g lohta - jos joku sinkku, reissuleski tai muuten yksin kalaruokaileva nyt innostuu itseään tällä hemmottelemaan :)

Jogurttia on tullut syötyä myös paljon. Luumujen kanssa tarjottu jogurtti on pitänyt raportoida jo aikaisemmin, mutta tällä viikolla olen taas syönyt tätä herkkua jo useampana aamuna. kaikkien makuun tämä ei ole, koska en sekoita jogurttiin sokeria. Meillä käytetään maustamatonta keikkalaista tai turkkilaista jogurttia ruuanlaitossa tosi paljon, niinpä sitä yleensä on jo jääkaapissa ja tulee syötyä sitten myös aamuisin smoothieissa ja erilaisilla lisukkeilla.

Erityisesti tykkään siitä Lidlin kreikkalaisesta jogurtista sen pehmeän ja kermaisen rakenteen vuoksi. Itse asiassa se oli rakas sisareni joka soittaessaan kerran kysyi, että oletko muuten maistanut sitä Lidlin kreikkalaista? Se jogurtti sai Mimmun muistamaan kauan sitten tehdyn matkan Kreikkaan, missä hotellin aamupalalla oli juuri tuollaista kermaista herkkujogurttia. Sen päälle oli tarjolla runsaasti erilaisia hedelmälohkoja, pähkinöitä ja tietysti kreikkalaista timjamihunajaa. Ja toden totta - jogurtti on erittäin samanlaista.

Raksu on hieman allerginen kypsentämättömälle omenalle, päärynälle, luumuille ja aika monelle muullekin hedelmälle ja juurekselle. Ongelma kuitenkin poistuu jo pienellä höyryttämisellä tai nopealla paistamisella pannussa. Koska rajoitukset tekevät ihmisestä luovan, sain päähäni että miksipä en sitten paista niitä hedelmiä, jolloin kaiki saavat hedelmiä jogurtin päälle! :) Ei muuten ole yhtään pahaa kun päärynät freesaa nopeasti voissa ja kanelissa (mukaan voi ripauttaa hieman valilijasokeria tai vaniljaa) tai tämä luumuinen ihanuus, jota tein täällä ihan vaan itselleni - vaikkei allergioita olekaan :)



Luumujogurttia (yhdelle-kahdelle )

1,5 dl kreikkalaista jogurttia per nenu
1-2 luumua
n. 5-10g nokare voita
hieman vanilijahippuja tai vanilijasokeria
(1 tl marsalaa tai vaikka drambuie -likööriä jos haluaa oikein fiinistellä)

lisäksi päälle (kuvasta unohtuneet...):
1 rkl pellavansiemenrouhetta
(2 rkl valion vadelma- tai boysenmarjakeittoa jos haluaa makeampaa)

Pese luumu ja leikkaa se halki. Poista kivi ja leikkaa luumu pieniksi veneiksi. Sulata voi pienellä kuumennetulla paistinpannulla ja kun saa hieman väriä, kaada sekaan luumut ja vanilija. Pyörittele luumuja voissa kunnes vanilija alkaa kunnolla tuoksua ja kuumutsaavat hieman paistunutta pintaa. Jos käytät likööriä lisää se nyt ja kääntele vielä hieman palasia, että maku leviää joka puolelle.

Lapioi kulhoon haluamasi määrä jogurttia, kaada päälle luumut ja ripottele pellavansiemenrouhe luumujen päälle. Jos kaipaat lisämakeutta voit tosiaan lorauttaa ihan vähän jotain valiokeittoa luumuille - mutta älä laita paljon ettet peitä koko luumun makua. Voit tietysti sekoittaa kaiken, jolloin maku leviää tasaisemmin mutta itse tykkään, että voin valikoida jokaiseen lusikalliseen juuri ne maut joita haluan.

Käy kiinni, syö eläkä unohda äänestää.

Maaliskuun ruokahaasteen 2009 äänestys!

Maaliskuun ruokahaaste heitti kisailijat Suurten Vastausten (tm) äärelle. Sattuma ohjasi kättä kun se vapisevana lähestyi HeVi -vaakaa. Vaaka tulosti viestin, joka oli tarkoitettu vain luettavaksi ja kokattavaksi. Sitten vastaan ui vielä blondi kala (lienikö jopa baabelista?). Ansa oli viritetty ja loppu jäi kiinni kokista. Jotkut totesivat ongelman olevan S.E.P. -tasoa, mutta kokonaista 8 urheaa jatkoi loppuun asti ja raahsi sätkivän blondin ja kirkuvan vihanneksensa keittiöön asti.

Tällaisessa haasteessa on reilua ruuan vähämyrkyllisyyden lisäksi palkita ehdottomasti myös kyvystä pitää pyyhkeensä tallessa, leikkimielisyydestä ja uteliaisuudesta.

Arvioikaa siis äänestäessänne kuka käytti vastauksensa parhaiten? :) Valinnan teette äänestämällä alla olevalla härvelillä suosikkinne voittoon. Niin, että pidemmittä puheitta liftarit ja muut eksyneet ilmoittautumisjärjestyksessä!



Tämän kerran vastaukset elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen muuhun sellaiseen...

---

Vellipoika -blogin Savusiikaa ja remouladekastiketta:

---

Suu-auki -blogin kuhaa nektariini-minttusalsalla:

---

Appelsiinia ja hunajaa -blogin oreganolla maustettuja kalapullia ja kastiketta:

---

Kulinaarimuruja -blogin haukiknöllit fenkoli-omena-vesikastanjaspydärillä ja appelsiinkastikkeella:

---

Merkintöjä Melukylästä -blogin Punajuurigraavattua siikaa omena-piparjuurikastikkeella:

---

Lounaslaatikko -blogin Fenkoli purotaimen nuudelit:

---

Pastanjauhantaa -blogin Paistettua siikaa mustajuuren ja sitrushedelmien kera:

---

Äijäruokaa - blogin Äijäkaalia ja mustapapusalsaa:

---

Kaikki annokset ovat niin älyttömän hyvän näköisiä että äänestäkää ahkerasti, ettei vaan tule tasapeli! ;)




Siskotkokkaa yrittää hillitä postausintoaan ja viettää hiljaiseloa äänestyksen ajan, koska kaikki kisaan osallistuvat annokset ansaitsevat jakamattoman huomion ja kun minä vielä yllytin! ;) Katsotaan nyt onnistutaanko... :) Äänestys päättyy 30.3.3009 ja voittaja ja huhtikuun ruokahaasteen järjestäjä julkaistaan kuun viimeisenä päivänä.

Don't panic, vaan käytä äänesi!

"That is, it's going to hurt if you fail to miss the ground."

Douglas Adams, Life, the universe and everything

Arvaa mitä nämä ovat?

Eli kokeillaanpa saanko äänestyksen aikaan:) Arvatkaapa mitä nämä ovat?

Lapsukaisen piti kerätä kouluun muutaman päivän ateriakokonaisuus jutuista joita hän mielellään söisi. Nämä olivat mukana... aamiaisella muistaakseni ;)



Onnea arvaukseen...

Sinappista uunilohta vuohenjuustolla

Eilen oli ulkoilupäivä. Sää oli niin jumalainen että ulos oli päästävä vaikka mikä olisi. Päädyimme sitten Porkkalanniemeen rämpimään hankeen reippaaksi kolmeksi tunniksi :) Olihan siellä jotain pieniä polkuja, mutta olimme oman tiemme kulkijoita ja päädyimme myös harrastamaan arjen extremeä parin kallion alastulossa takapuolen luontaisia pehmustuksia hyväksikäyttäen. Oli ihan mahtavaa ulkoilla näillä keleillä - otimme pieniä puunklapeja mukaan ja grillasimme makkaraa sekä halloumia. Sinappia olin pakannut mukaan pieniin minigrip - pussukoihin:)



Mukana oli tietty myös retkijuomaa- kaakaota sekä ystäviemme valmistamaa inkiväärijuomaa. Inkiväärijuoman määriä jokainen voinee säätää halunsa ja inkiväärikestävyytensä mukaan - edellisellä kerralla inkivääriä oli ollut liikaa, nyt pieni, puolen sentin juurakon siivu oli termarilliseen ehkä hieman vähän. Palanen inkivääriä kuitenkin kuoritaan ja pilkotaan termariin(varmaan joku 1,5 cm pala voisi olla ok?) ja päälle kaadetaan hunajaa sekä kuumaa vettä. Juoman hauduttelu tietysti vahvistaa inkiväärin makua. Nautitaan ulkoillessa.

Kaakaoon laitoin n. 7 dl kermamaitoa, 50-70g tummaa, 70% suklaata jossa oli hippunen chiliä ja appelsiinin kuorta mausteena sekä 1 rkl kaakaojauhetta.



Illalla kotiuduttuamme ja saunottuamme olin niin rättiväsynyt, että ostamani tarjouskirjolohi melkein vei minusta voiton. Kirosin kaikki 3,90 e/ kg kokonaisena -tarjoukset ja vankkumattoman uskoni fileointiharjoittelun voimaan...:) Tuntui, että ei veistä jaksa vetää kalasta läpi. Mutta taistelin. Toisesta fileestä tuli ihan suht hyvä (toisin kun viimeksi) ja ei toinenkaan lopulta huono ollut. Siitä poistin nahan ja se ei käynyt mitenkään kalamestarityyliin.... Nahka katkesi välissä ja jouduin säätämään että sain sen lopulta irti. Vinkki: väsyneenä ei kannata fileoida kalaa - onneksi en sentään leikannut käteeni tai mitään.

Kala laitettiin uuniin varsin suoraviivaisen reseptin saattelemana. Jostain se on jäänyt mukaan, enkä kyllä muista mistä. Se toimii kuitenkin aina.

Lohta ja vuohenjuustoa (n. 3-4:lle fileen koosta riippuen)
1 lohifilee (saa olla nahkoineen, ei haittaa)
n. 2 rkl sinappia (omaa suosikkisinappia saa käyttää, mutta vuohenjuusto tykkää makeasta)
150g vuohenjuustoa
1 kevätsipulin varsi
sitruunan mehua
mustapippuria

Aloitetaan tuijotuskisalla kuolleen kalan kanssa ja kun se ei itse hyppää ulos ruodoistaan fileoidaan kala ;) No ei, viisas ostaa valmiin fileen, mätkäisee sen uunivuokaan ja sivelee sinapit hunnuksi kalalle. Sitten murusta päälle vuohenjuusto, rouhaise mustapippuria ja laita uuniin 200 asteeseen n. 20 minuutiksi.

Ota kala pois uunista, pilko päälle kevätsipuli, purista n. ½ sitruunan mehu ja anna vetäytyä n. 5 min ennenkuin tarjoat sen.



Ostamani kala oli n. 2 kg ja siitä fileestä tuli noilla ajoilla juuri täydellisen kypsää. Kala kypsyy vielä vähän sen 5 min aikana kun otat sen uunista pois.

Kaikki ulkoilemaan, mars!

Mozart, Mozart ja Mozart

Eli terveisiä Salzburgista osa 2.

Salzburgin vanha kaupunki on yksi Unescon maailmanperintökohteista. Kaupungin sanotaan olevan "barokin mestariteos", jota ei käy kieltäminen. :) 

Vanhasta kaupungista löytyy myös Mozartin syntymäkoti.

Yllättäen Salzburgissa ei siis voi välttyä lukuisilta pieniltä kaupoilta, jotka myyvät Mozart-kuulia ja muita Mozart aiheisia tuotteita.

En oikeastaan enää edes muistanut miltä nämä suklaiset kuulat maistuvat. No, ei muuta kuin lähimpään kauppaan ja pussillinen Mozart-kugeleita mukaan. 

Vähän säästyi kotiin tuliaisiksikin. Hyviä ovat. :) Kuulat ovat siis suklaisia, nougat ja marsipaanitäytteisiä makeisia.

Mukaan tarttui myös pullollinen suklaista Mozart-likööriä. 

Pullo oli hauskan pyöreä ja söpö. :) Likööri oli "yllättävän hyvää", kuten äiti asian ilmaisi. Suklaisen täyteläistä, mutta maistui kuitenkin liköörille ja se oli hyvin paksua.

Lämmin kevätsalaatti, tonnikalaa ja greippinen beaurre pink!

Rakastan runsaita salaatteja, joissa sekoitetaan tuoretta ja kypsennettyä, siemeniä ja hedelmiä. Minulle ne tarkoittavat kevään tulemista. Kai se juontaa juurensa siitä, että äiti on aina ollut aika kekseliäs salaattien tekijä. Sittemmin omassa elämässä yksi pieni vihkonen - vegetarian delights, on toiminut jonkinlaisena suunnan antajana. Toki vihkosessa on paljon muitakin ohjeita, mutta erityisesti salaatit ovat innoittaneet kerran jos toisenkin. Ja sitten on tietysti hra J. Oliver, jonka hengentuotteista löytää myös mukavia, runsaita ja riittävän yksinkertaisia salaattivinkkejä.

Mies ilmoitti toivovansa kalaa viikonloppuna ja koska lapsikin on omilla teillään ajattelin, että on ihan mukavaa vähän harrastaa taas kokkausta:) Lisäksi vielä sattui, että sashimilaatuinen tonnikala oli tarjouksessa 19.90 kg. Oli aika selvää, mitä tänään syödään... En ole raaskinut ostaa pommikalapihvejä pitkään aikaan, kun se on jatkuvasti ollut ns. normaalihinnalla eli 38-39e/kg. Mutta nyt kävin siihen käsiksi, etenkin kun se oli vielä niin herkän ja ihanan väristä.

Kiusoittelin raksua, että jos mun pitäisi vietellä sut ruualla, niin tämä olisi kyllä oikein varsinaista rakkausruokaa;) Salaatin pinaatti, mansikat, porkkanat ja kurpitsansiemenet ovat pehmeitä, herkkiä ja raikkaita. Maut myös vaan korostuvat aromeiltaan pehmeän verigreippikastikkeen ansiosta. Täydellinen kevättä enteilevä herkku.



Voikastikkeen perusresepti on alunperin ravintola Nokan keittiö Kokassa järjestetyltä kastikekurssilta. Sittemmin olen viritellyt siihen itse greippisen aromin, johon joskus törmäsin edesmenneessä ravintola Limonessa (rauha hänen ruuilleen - ainakin melkein?).

Rakkaus greippiseen voikastikkeeseen syttyi välittömästi sitä maistettuani. Pakkohan sitä oli alkaa kotona virittämään... Ensin laitoin kastikkeeseen hieman verigreipin mehua, mutta lopputulos oli liian kirpakka ja metallinen, eikä värikään ollut hennon vaaleanpunainen, niinkun piti. Sitten laitoin pelkkää kuorta, mutta keittelyn alussa - vieläkään kastike ei ollut ihan kuin piti. Greippi jotenkin latistui ja kitkeröityi keitettäessä. Sitten lopulta tuotekehittely pääsi tähän lopulliseen versioon jossa käytän väriä tuomaan hieman punasipulia ja lisään verigreipin kuoren vasta aivan lopussa. Suosikkikastike tonnikalalle on syntynyt.

Koska salaatti ja soosi käyvät ihan älyttömän hyvin yhteen, kasvissyöjät voivat jättää tonnikalat valtameriin ja nauttia tuon salaatin kastikkeen kanssa vaan sellaisenaankin tai vaikka jonkun hauskan kasvistimbaalin kanssa. :) Siellä Nokan kurssilla kastikkeen alkuperäinen, sitruunalla maustettu versio tarjottiin parsakaalitimbaalin kanssa, eikä ollut pahaa sekään. (Rehellisyyden nimissä kuitenkin todettakoon, että se timbaali olisi tarvinnut jonkun kunnon potkun takapuoleen. Tai vaikka paahdettuja saksanpähkinöitä sekaansa - Se oli jotenkin pliisu vaikka soosi olikin hyvää. )

Yrttipuolella menin tänään korianteriin. Soosin kanssa käy todistettavasti älyttömän hyvin myös timjami, jota olen monta kertaa käyttänyt. Lopputulos on hieman erilainen käytetystä yrtistä riippuen.





Beaurre Pink eli Nellen vaaleanpunainen greippikastike (n. 4:lle)

½ punasipulia hienoksi pilkottuna
2 dl valkoviiniä
2 rkl valkoviinietikkaa
0.5 dl kermaa
150g voita, kylmää!
½ verigreipin kuori
(laventelisuolaa)

Laita kastikekattilaan pieni nokare voita ja kuullota sipulisilppua hetki voissa. Lisää valkoviini ja etikka ja kiehuta kastiketta kasaan kunnes neste on lähes kokonaan hävinnyt. Sanoisin että nestettä oli muutama ruokalusikallinen enää sipulien seassa. Sitten kaada sekaan kerma. Keitä n. 1 min ja nosta pois levyltä. Sekoita kylmää voita 5-10g nokare kerrallaan kastikkeeseen koko ajan sekoittaen. Kastike alkaa hieman saostua kun kaikki voi on käytetty. Lisää sitten greipin kuori ja sekoita hieman. Anna seistä n. 1 min ja sen jälkeen siivilöi kastike hienon siivilän läpi kannuun.

Laitoin kastikkeen jääkaappiin kannussa odottamaan, että saan salaatin ja kalan valmiiksi. Kastike jämähtää jääkaapissa hieman, mutta sitä ei pidä unohtaa sinne liian pitkäksi aikaa, ettei se muutu liian jämäkäksi... :)

HUOM: kastiketta ei saa enää kuumentaa kun voin lisäys aloitetaan. Jos kastiketta kuumentaa, se juoksettuu.


Lämmin kevätsalaatti (n. 2-3:lle)

1 pieni lehtisalaatti
kourallinen baby pinaattia (tai tavallista pinaattia lehtiruodit poistettuna)
1 kevätsipuli
1 avokado
1 valtava tai 2 pienempää porkkanaa
½ punasipulia (mikä jäi kastikkeesta)
3 mansikkaa
3 rkl salaattisiemensekoitusta (tai 1 rkl pinjansiemeniä, 1 rkl kurpitsansiemeniä ja 1 rkl auringonkukansiemeniä)
2 rkl pähkinäöljyä paistamiseen
laventelisuolaa (tai hyvää yrttisuolaa)


Pese salaatti huolellisesti ja valuta tai ravista salaatin lehdet kuivaksi ylimääräisestä vedestä. Salaatin huuhtelu on tarpeellista paitsi puhtauden vuoksi, myös maun takia. Kunnolla kylmässä vedessä huuhdottu salaatti on raikkaan makuinen. Huuhtele samoin myös pinaatti.

Tällä kertaa en repinyt salaattia vaan pilkoin sen veitsellä suikaleeksi, koska halusin salaatin rakenteeseen hienojakoisuutta. kokeilkaapa pilkkoa salaatti eri tavoin, jotenkin maku ja olemus muuttuu virkistävästi sen mukaan, millaiseksi lehdet pilkot :)

Asettele lehdet ja pinaatit salaattilautaselle ja pilko päälle huuhdottu kevätsipuli.

Pilko sipuli ja porkkana suikaleiksi. Pilko myös avokado mutta jätä se vielä erilleen. Paahda pienessä öljytilkassa siemenet. Varo poksuvia kurpitsansiemeniä. Tarkoitus on, että siemenet saavat hieman väriä, mutta eivät liikaa. Kun siemenissä on mielestäsi hyvä väri, laita siemenet syrjään odottamaan.



Kaada kuumalle pannulle hieman pähkinäöljyä ja aloita paistaminen porkkanasta ja sipulista. Kun purkkana ja sipuli hieman pehmenevät, lisätään lopuksi avokado. Jos avokado on hieman raakaa (niinkuin meillä) sitä voi hieman kypsentää enemmän. Jos avokado on oikeasti kypsää, riittää että lämmität sen vain nopeasti pannulla. Sen jälkeen ripota päälle hieman laventeli- tai yrttisuolaa.

Kaada lämmin porkkanalisäke salaattipedille, pilko päälle mansikat ja valele paahdetut siemenet koko komeuden ylle. Voit halutessasi pirskottaa salaatille myös esimerkiksi avokadoöljyä - en tehnyt niin, koska meillä oli sitä ihanaa greippisoosia jota kyllä sitten valuttelin salaatin ylle ihan vapautuneesti. ;)

Tonnikala

200g tonnikalaa per nenä (tai 1 pihvi)
chiliöljyä

Tonnikalaa oli varattuna n. 200g per nenu. otin kalan lämpenemään huoneen lämpöön jo hyvissä ajoin. Mitän muuta maustamista en kalalle tehnyt kuin että sipaisin sitä pullasudilla molemmilta puolilta chiliöljyyn.



Kuumensimme parilan tulikuumaksi ja paistoimme tonnikalaa vain nopeasti - n. 1 min per puoli. Tonnikalaa ei saa kypsentää liikaa. Tuollainen sashimilaatuinen tonnikala on niin ihanaa, että sen voi syödä melkein raakana. Jos kypsennät tuoretta tonnikalaa liikaa, se muuttuu kuivaksi ja puisevaksi. Niin että tulikuumalla pannulla vaan nopea väri pintaan ja sillä hyvä.



Ajoituksessa oli hieman haasteita, kun tuntui että parilan kanssa loppuu keittolevyt kesken. Tässä kuitenkin jonkinlainen muistelo, miten se meillä meni. Tonnikala oli jo otettu lämpimään hyvä tovi ennen kypsennystä. Ensin tein kaiken preparoinnin eli salaatin huuhtelut ja pilkkomiset. Sitten laitoin kastikkeen keittymään kasaan. Sillä aikaa paahdoin siemenet ja tein salaatin pohjan valmiiksi lautaselle. Kastikkeen teko loppuun ja kastike jääkaappiin. Sitten paistoin vähän porkkanaa ja sipulia, mutten vielä läheskään valmiiksi asti. Nostin ne syrjään - saavat hieman kypsyä kuumalla pannulla sillä aikaa kun kala paistetaan. Kun kala oli paistettu, se nostettiin toiselle lautaselle. Porkkanat takaisin kuumalle levylle ja avokado sekaan. Nopea kuumennus ja salaatin kasaus loppuun. Kastike kalalle ja show pöytään. Siinä se.

Ruuan kanssa pyysin alkosta viinisuosituksen. Tonnikalan kaveriksi löytyikin ihan kiva Lurtonin Tierra de Luna. Viini oli alle 8 euron hinnallaan yllättävän edullinen, ja ruuan pariksi aika löytö vaikka annoin myyjälle vapaat kädet suositella jumalaisen näköisen tonnikalani kaveriksi mitä tahansa hyvää viiniä joka jää maksimissaan siihen n. 20e pintaan. Myyjä kovasti suositteli myös amerikkalaisia Chardonnay - viinejä, joihin en kuitenkaan halunnut lähteä, koska raksu ei erityisemmin pidä Chardonnaystä.

Jos en olisi apua kysellyt, olisin varmaan päätynyt Jackson Estaten Sauvignon Blanciin, joka on pitkäaikainen suosikki. Maku on vahvan herukkainen ja raikas. Tonnikalan kanssa olisi käynyt mielestäni hyvin myös rose - esimerkiksi Gabbiano Rose, joka löytyy Alkon vakiovalikoimasta. Mutta vaihtelu virkistää ja tällä kertaa se myös kevensi kukkaroa yllättävän vähän :) Oikein hyvä kesäviini myös tuo Tierra de Luna...

Euron kanaa - eli kanaa kolmella paprikalla ja gremolataa

HUOM! RUOKAHAASTE! :)

---

Ruokahaasteen ilmoittautumisajan viimeinen viikko on käynnissä! Vielä ehdit siis mukaan kisaamaan! :) Ota riski ja hyppää mukaan sattuman kelkkaan. :)

---

En koskaan osta marinoitua kanaa, koska se on valmiin marinadinsa vuoksi minusta epäilyttävää. Paitsi nyt. Ja vielä suikaleita, niitäkään en osta koskaan. Mitä vähemmän kana on prosessoitu sen parempi minusta. Tietty mielellään ostan kanan tapettuna, kynittynä ja pilkottuna sopiviin ruumiinosiin. Marinoinnin hoidan yleensä aina itse. Mutta kun ne maksoivat 1e/800g niin pakko oli tarttua vaikka marinadi olisi kuinka teollista tahansa. Kokeiltava on, josko niistä jotain tulee.

Kaupassa oli muuten hassu välikohtaus kun näitä kanapaketteja oli laatikkokaupalla kahdessakin kohtaa lihapuolta. Vieressä suuri plakaati että 1 paketti on 1 euro. Joku vanhempi mies oli päätynyt kysymään joltain nuorelta rouvalta kanojen hinnasta eikä mitenkään tahtonut uskoa että kana on niin halpaa. Hän oli juuttunut ajatukseen että lehdessä oli lukenut kanan hinnaksi jotain muuta. Jossain vaiheessa nuoren rouvan kasvoilta alkoi heijastua ahdistus ja pakokauhu - miten tilanteesta pääsee ulos? 

Jäin miettimään miten tällaisissa suurissa kaupungiessa ihmisten on helpompaa pelätä toisiaan kun ei yhtään tiedä, millaisesta ihmisestä on kyse. Vähän tuli sääli tätä miestä, mutta rehellisesti sanottuna en minäkään olisi halunnut jäädä siihen kinaaman hänen kanssaan siitä, onko mainostaulu vai lehtimainos oikeassa kanan hinnasta. Ei vaan ole keinoa erottaa sitä harmitonta "kylähullua" jota voi opastaa ystävällisesti - eikä siihen kasvottomassa marketissa ole sosiaalista velvoitettakaan. Luulen, että pienemmissä yhteisöissä ne "kylähullutkin" voivat luottaa siihen, että jotenkin asiat aina järjestyvät tuttujen ihmisten kesken. Ihmisillä ei ole niin kiire. Vai onko se vain muistojen kultaama kuva lapsuudesta jossa kaikki oli aurinkoista, kiireetöntä ja turvallista? Vaikka pienissä yhteisöissä joutuukin tekemään kompromisseja ja pyytämään ja antamaan anteeksi enemmän - onko sellainen ympäristö silti kasvattavampi meille ihmisinä? Vai synnyttääkö pieni yhteisö vain pelkoa kaikkea vierasta ja epätavallista kohtaan? ... Ja kumpi on pienempi yhteisö; kylä vai omaan asuntoonsa pesiytynyt perhe? Menipä syvälliseksi, joten ennenkuin mulle käy kuin Joukahaiselle palataan siihen euron kanaan. 

Oikeasti idea tähän lähti Jamie Oliverin kokkishowsta jota katselin nauhalta (tai kovalevyltä - miten se nykyisin kuuluu sanoa) yksi päivä. Jamie teki siinä possun lapaa laittamalla sekaan paprikaa niin tuoreena, jauheena kuin paahdettunakin. En löytänyt kaupasta sopivaa lavan palaa, mutta se halpa teollisuuskana jäi kyytiin. Ajattelin, että tästä saa ainakin tulisen, paprikaisen kanapadan/-soosin jos ei muuta. Katsotaan miten käy. :)



Pata sopii syötäväksi joko sellaisenaan tai sitten jos haluaa tarjota siitä vaikka pienelle armeijalle tai illanistujaisissa niin se käy oikein sopivasti tortillalettujen kanssa kuten myös riisille mätkäistynä. Vaikka siinä on chiliä, se ei ole polttavaa. Lisäksi pinnalle tehty gremolatan sukulainen viilentää hyvin ruokaa. Me söimme tästä kolmesti ja joka kerta ruoka vaan oli ihan yhtä hyvää. Etenkin raksu oli tähän tosi ihastunut. Itsekin olen sitä mieltä, että habaneron maku on loistava. koska se on kuitenkin tosi tulinen, määrien kanssa pitää olla varovainen. Mutta tässä ihan takuuvarma teollisuuskanan tappaja.


Kanaa kolmella paprikalla (ainakin 6:lle)

800g kanasuikaletta
400g liotettuja ja keitettyjä papuja (keitä ja mausta sitten savusuolalla)
1 prk tomaattimurskaa tai kuorittuja tomaatteja(400g)
1 prk, 140g tomaattipyrettä (tai kaksi pientä purkkia)
3 paprikaa
1 purkki paahdettuja paprikoita (Lidlin purkki oli 650g)
3 valkosipulin kynttä
130g oliiveita
3/4 habaneroa
1 mieto chili
3 rkl paprikajauhetta
3 kynttä valkosipulia
1 tl chilijauhetta
1 tl savusuolaa (pataan)
paljon öljyä paistamiseen



Liota kuivattuja papuja ainakin yön yli runsaassa vedessä tai osta purkkipapuja joita ei tarvitse liottaa. Minä laitoin sekä mustia että vaaleita, mikä värjäsi vaaleat hieman liottelun aikana. Mittasin kyllä että papuja oli se 400g, mutta voi niitä laittaa vähän enemmän tai vähemmänkin, ei se niin nokon nuukaa ole. Keitin pavut savusuolalla maustetussa vedessä n. 45 min, mutta ne kannattaisi ensin keittää ja lisätä suola vasta kypsiin papuihin. Voihan nuo keittää ilman savusuolaakin ja lorauttaa sitten vaikka pataan hieman liquid smokea jos tykkää.



Suikaloi paprika ohuiksi siivuiksi, en jaksanut suikaloida mitenkään tosi ohuiksi, mutta rakenteesta tulee vielä kivampi kun pistät ihan ohuiksi siipaleiksi. Sitten paista suikaleet öljyssä paprikamausteen kanssa. Kaada paistetut suikaleet pataan.

Sitten muistin, miksi en pidä marinoiduista kanasuikaleista (jos unohdetaan se teollinen marinadi ja suikaleet) - ne tarttuvat pannuun kun niitä yrittää ruskistaa. Voi kamala, laitoin paljon öljyä mutta silti marinadi tarttui pannuun kuin liima. Lisäsin vielä vähän öljyä ja taistelin suikaleet ruskeiksi. Kun paistaminen oli n. puolivälissä kaadoin sekaan habaneroa, chilijauhetta ja chilin palasia. Tein muuten juuri niinkuin purkissa sanottiin, annoin kanojen lämmitä huoneen lämpöön ja sitten paistoin pienissä erissä. Jokaiseen pannulliseen ripottelin osan noista em. mausteista.



Sitten kanat pataan ja loput aineet perään. Oliiveista poistin kivet. Ne muuten lähtivät ihan hyvin kun vaan puristaa oliivia etusormen ja peukalon välissä. Kovin kauniita eivät ole, mutta kivettömiä! :)

Sekoita kaikki aineet keskenään kunnolla ja laita pata 180 asteiseen uuniin hautumaan n. 2-2,5h. Tuo aika voi olla pidempikin jos käytte vaikka ulkoilemassa ja jätätte ruuan uuniin. Jos niin teette, kannattaa pataan laittaa kansi ja lämpöä laskea jonnekkin 165 tms. Mutta me pidimme uunissa sen n. 2h ja hyvää oli.

Pinnalle "gremolata"
1 prk ranskankermaa
1 sitruunan kuori
0.5 dl lehtiperisljasilppua

Jamie sekoitti kaikki nuo gremolatan ainekset ja mätkäisi sitä ison knöölin ruuan päälle ja valeli hieman liemellä. Loput gremolatasta laitetaan kulhoon tarjolle.

Kananpalat olivat juuri sopivan kokoisia tuohon mössöön ja tulisuuttakin oli. Papuja ja habaneroa ei ollut alkuperäisessä ohjeessa, mutta eipä siinä ollut kanaakaan ;) Ilmeisesti tuo mun ostama habanero oli sieltä scovillen matalammasta päästä (n. 100 000 tms) koska olisi kyllä voinut laittaa tuon yhden kokonaisenkin habaneron. Ruoka oli oikein hyvän makuista muttei sillä tavalla tulista kun kuvittelin etukäteen. Pitkä hauduttelu myös syö chilien tulisuutta. Hyvää arkiruokaa - valmismarinadista huolimatta :)

Salzburg ja sacherkakku

Terveisiä Salzburgista!

Hotelli Sacher ja kumppanit

Sacherkakun metsästys palkittiin ja suklaata tuli melkoinen annos kotiin tuliaisiksi. :)

Nyt kävi kuitenkin sitten niin, etten ehtinyt käymään Hotel Sacherissa, josta olisi sitä aitoa ja oikeaa suklaista kakkua saanut. Kuulemani perusteella tämä vanhalla ja salaisella reseptillä tehty sacherkakku on melko hapanta nykymakuun, kun taas tämä Salzburgin vanhassa kaupungissa maistamani kakku oli hyvin makeaa.

Tässä versiossa hillo oli heti suklaan alapuolella

Kahvila oli ihanan viihtyisä ja lämminhenkinen. Kun katselin vähän ympärilleni (sacherkakun aiheuttamasta ihmetyksestä toivuttuani) huomasin, kuinka koko paikka oli kivoja pieniä yksityiskohtia tulvillaan. Oikeastaan koko vanha kaupunki oli pullollaan kauniita taloja, söpöjä parvekkeita ja pieniä katuja. Uskon että kaupunkina Salzburg on vielä viehättävämpi vähän keväämmällä ja tietenkin kesällä (vaikka, bongasinkin jo muutamia kukkasia!).

Samaisessa kahvilassa oli myös muita hyvin hauskannäköisiä kakkusia, esimerkiksi erilaiset Mozart-kuula viritykset näyttivät houkuttelevilta, mutta yllättäen makeannälkä hiipui aika hyvin jo yhdellä sacherkakkupalalla. ;)

Huomio! Huomio! Jo viisi urheaa kokkia ovat ottaneet osaa maaliskuun hurjaakin hurjempaan ruokahaasteseikkailuun! Vielä on sunnuntaihin asti kisa-aikaa, nyt on siis korkea aika mennä siihen lempilähikauppaan katsomaan mitä numeron 42 takaa paljastuu?

Herätys! Paljon puhetta aamuista

Tämä Vellipoika - blogin Nemon heittämä haaste oli jotenkin ihana, mutta samalla yllättävän hankala. Jos joku tästä inspiroituu, voi ottaa tämän itselleen ja jatkaa aamusta kertomista. En kuitenkaan nimeä tässä erityisiä blogeja, monessa blogissa tämä haaste onkin jo kiertänyt.

Mutta: selasin sunnuntaina, aamun hiljaisuudessa läpi satoja kuvia tätä haastetta ajatellen... välillä hymyillen ja sitten taas vakavoituen. Muistelin ja elelin hetkiä uudelleen kuvien kautta. Mietin mitä oikeastaan voisin sanoa aamuista? Arjen kiireestä, nopeista smoothieista - vaatteiden etsimisestä itselle ja muille, viikonlopun rauhasta ja vuosista joiden kuluessa aamunviettotavat ovat vaihtuneet elämän mukana.

Espoossa eräänä aamuna hyvin, hyvin aikaisin

Sitten pysähdyin - oikeastaan, sellaisiahan ne aamut juuri ovat - tilanteen mukaan vaihtelevia. Aikaa välillä on ja välillä ei. Kiireestä huolimatta jossain on kuitenkin se pieni hetki, jolloin päivä jäsentyy. Olkoon se sitten paikallisjunassa apaattisena istuessa, töihin pyöräillessä aamuauringon säteissä, hetki koneella uutisia lukien, mökin laiturilla istuessa tai keittiöstä edellisillan katastrofeja siivotessa - niissä hetkissä tapahtuu valmistautuminen uuteen päivään.

onko kaikki nyt valmiina kouluun lähtöön?

Se mitä en haluaisi aamupalalautaselleni, on jotain mitä Ihan Itse kokkasin varmaan n. kahdeksanvuotiaana. Olen aina ollut innokas kokkailija ja ihan lapsesta asti olen halunnut yllättää perheen ruualla. Sain päähäni, että voisin tehdä munakokkelia aamupalaksi ja laittaa lautaset valmiiksi kaikille. Osasin toki lukea, mutta tuo keittiömittojen lyhennepuoli selvästi hieman hapuili vielä tuohon aikaan. Mitään käsitystä ei myöskään ollut siitä, millainen määrä suolaa on paljon ja mikä vähän. Niinpä en yhtään epäillyt munakokkelireseptiä jossa luki 1 rl (vai töhriintynyt tl?, joka tapauksessa luin sen ruokalusikaksi) suolaa. Muistan edelleen lämmöllä pikkuveljeäni, kun muistelen mitä hän sanoi kun maistoi tätä surullisenkuuluisaa munakokkelia: "ei tämä muuten pahaa ole, mutta se on melko suolaista..." Veljeni oli tuolloin jotain neljä tai viisi.

aamuhali

Kiireaamuina juomme ehkä vain smoothien, etenkin kesällä jos on vieraita tulee sitten tehtyä ihan kunnon brunssi. Munat ja hyvät leikkeleet kuuluvat aamuun meillä useimmiten. Karjalanpiirakoita ja hyvää tuoremehua on vaikeaa vastustaa ja yksi yllättävä suosikki on löytynyt Lidlin makkaroista - Nürnbergereistä pidämme koko perhe.

Aamun tuoksu on raikas

Viikonloppuaamuille on leimallista hiljaisuus johon herään usein ensimmäisenä. Sitten elämä vähitellen käynistyy - esiin kaivetaan taikinakulho ja hitaasti vaivataan taikina sämpylöille, muffinsseille tai maalaisleivälle. Kun keittiö alkaa täyttyä tuoksusta, hipsin yöpaitasillani hakemaan ulkoa hieman timjamia. Linnut laulavat.

Siivu espanjaa

Munan kuoresta kuuluu räsähtävä ääni kun rikon sen kuhon reunaan. Laitan taustalle soimaan iloista musiikkia joka vähitellen herättelee perheen ja peittää alleen lisääntyvän tohinan. Leipä valmistuu, munakas kypsyy ja kipot sekä kupit vähitellen kertääntyvät pöytään. Onko teevesi jo kiehumassa - liedeltä kuuluu pekonin räiske, turemehua, leikkeleitä - "huomenta pikkuinen, nukuitko hyvin?... Käypä herättämässä isi, jooko?" Ai niin, muistan ja huudan juoksevan lapsen perään: "Ei sitten saa hypätä isin päälle, nätisti menet viereen ja halaat!" Tomaatti, kurkku ja tuorejuusto.

Turvallinen etäisyys seurailla noita sekopäisiä ihmisiä

Munakas pöytään, leivät liinaan ja koriin - vielä nopea käynti yrttiruukulle; lehtipersiljaa munakkaalle. Huomenta raksu, istu vaan jo pöytään. Kahvi mukeihin ja esiliina naulaan. Hyvää ruokahalua kaikki.