sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Pieniä fetapiirakoita vieraille


Pääsin leipomaan herkkuja kun taloyhtiön hallitus kokoontuu meillä. Kahvipöytään tein pientä suolaista ja makeaa. Lisäyksenä todettakoon, että nämä olivat kadonneet viimeistä lukuunottamatta ja reseptiä oli kyselty kovasti. Tosi mukavaa että maistui! Tässä se resepti nyt sitten tulee. Makeat raportoin kunhan vaan kerkeän:)

Ajatuksena oli, etten jaksa häärätä ihan hurjasti lieden äärellä, mutta jotain hyväskää olisi mukavaa tarjota. Pakkasessa oli vielä pieni paketti torttutaikinalevyjä, jotka ajattelin nyt tuhota tähän helppoon herkkuun. Ulkonäöllisesti halusin vähän rosoisempaa ja siten leikkasinkin tällä kertaa muffinsipeltiin n. 15x15 cm palat leivinpaperia "vuuiksi", enkä käyttänyt muffarivuokia. Näin pystyn käyttämään neliön muotoiset voitaikinapalat kokonaan, kun leivinpaperi tukee kulmia. Lopputuloksesta hieman nyyttimäinen suolainen piirakka.


Muistathan, että voitaikinan kanssa onnistumisen edellytys on kuuma uuni, 225 astetta. Näin taikina nousee meheväksi eikä jää littanaksi.

Pienet fetapiirakat (n. 10 kpl)

5 voitaikinalevyjä
100g fetaa
100g viola - 3 sipulin tuorejuustoa
150g creme fraichea
5 peppadew - chiliä (käytin niitä myös munakkaassa)
1 kevätsipulin varsi
1 tl sinapinsiemeniä
1 muna
mustaapippuria myllystä
pinnalle 50g juustoraastetta (mustaleima)

Uuni kuumenemaan 225 asteeseen.

Puolita voitakinalevyt kahdeksi neliöksi. Sekoita tuorejuusto, ranskankerma ja kananmuna keskenään. Pilkoin fetan kuutioiksi ja peppadew - paprikat ohuiksi suikaleiksi. Silppusin kevätsipulin ja sekoitin loput täyteaineet juustoseokseen. Raastoin mustaleimaa pienen kasan (n. 1,5 dl), punnitsin ja sitä oli 52g.



Laita jokaiselle voipaperineilölle pala voitaikinaa ja paina paperi sekä taikinalevy muffinssipellin koloon siten, että täytteelle jää mahdollisimman tilava kuoppa. Jaa täyte tasan kaikkien piirakoiden kesken. Laita pinnalle juustoraaste.



Paista uunissa n. 17 min tai kunnes juusto ja voitaikina on kauniin väristä ja täyte vähän hyytynyt.

Piiraiden on hyvä antaa hieman asettua ennen tarjoilua - voit tarjota piiraat huoneenlämpöisinä tai hieman lämmitettyinä. Ihan jääkaappikylminä niitä ei kannata tarjota, koska maut eivät pääse kunnolla esiin.

Sitten pöytäliina silitykseen, raksulle kasa ohjeita - muistathan nyt hakea myös makeat tarjolle ja teekannu on tuolla, jos joku kaipaa hunajaa... Lopulta ovi kolahtaa takanani kiinni ja lähden tapaamaan ystävääni, pitkästä aikaa.

9 kommenttia:

Risulinna kirjoitti...

"Muistathan, että voitaikinan kanssa onnistumisen edellytys on kuuma uuni, 225 astetta." --> Kiitos taas vinkistä, enpä ole tuotakaan tiennyt! Sulta aina oppii kaikenlaista.

Tehtiin muuten samanlaisella kaavalla ruokaa tänään.. itsekin väsäilin pikkupiirakoita voitaikinapohjaan.

marke kirjoitti...

Tuo oli hyvä lisäys tuo uuninlämpö muistutus nimittäin täällä ilmoittautuu heti yksi, joka ei tiennyt tuota... kiva idea nuo paperit...

Anitta kirjoitti...

Nam. Tykkään fetasta ja voitaikinasta, joten tätä täytyy kyllä kokeilla. ;)

Nelle kirjoitti...

Mummo joskus tuskitteli sillä, että joskus tortut jävät mataliksi eivätkä nouse kunnolla. Syyksi selvisi juurikin se, että uuni ei aian ollut ehtinyt lämmetä kunnolla kuumaksi ennen torttujen laittamista uuniin.

Toinen syy, miksi torttutaikina ei nouse, on taikinalevyn leikkauspinnan voitelu kananmunalla. Siinä kannattaa olla varovainen, ettei kananmuna liimaa lehtiä yhteen. :)

Näistä piirakoista tuli selvästi pahaa, kokonaista 1 kpl jäi - loistava saavutus ;) Joskus kannattaa mennä siitä, mistä aita on matalin:)

katri kirjoitti...

ovatpa söpöjä! olen varmaan aikaisemminkin sanonut etten ole yhtään leipojaihminen, eli itseäni houkuttaa suunnattomasti mennä ali sieltä mistä aita on matalin: :) muffinipeltiä ei kyllä ole, mutta olen miettinyt että sen voisi ihan jo tällaisten suolaisten pikkujuttujen takia hankkia.

aleksi kirjoitti...

hauskat noi paperit, sopiipiknikki evääksi. en kyllä varsinaista syytä tossa niihin ymmärrä :)

Nelle kirjoitti...

Katri ja aleksi: joo ne paperit on lähinnä söpöyden takia siinä. Lisää söpöyttä saa, jos kietaisee paperinarua vähän alaosan ympäri ja tekee solmun.

Aleksi: ajatus oli, että en halua sen neliön reunojen lepäävän siinä muffinssipellillä, vaan juurikin isompi neliö pitää ne reunat vähän ylöstpäin. Ulkonäköjuttu, mutta saahan siihen enempi täytettävkin mahtumaan tolleen ;)

Ketsuppi kirjoitti...

Söpö oli eka adjektiivi, joka munkin päähän tuli. Tämmöisiä Onneli ja Anneli -tarjottavia (tai ainakin sinne päin). Sitä paitsi varmasti herkullisia kans.

heli kirjoitti...

Nam, helppoa ja herkullista :)