keskiviikko 18. maaliskuuta 2009
Herätys! Paljon puhetta aamuista
Tämä Vellipoika - blogin Nemon heittämä haaste oli jotenkin ihana, mutta samalla yllättävän hankala. Jos joku tästä inspiroituu, voi ottaa tämän itselleen ja jatkaa aamusta kertomista. En kuitenkaan nimeä tässä erityisiä blogeja, monessa blogissa tämä haaste onkin jo kiertänyt.
Mutta: selasin sunnuntaina, aamun hiljaisuudessa läpi satoja kuvia tätä haastetta ajatellen... välillä hymyillen ja sitten taas vakavoituen. Muistelin ja elelin hetkiä uudelleen kuvien kautta. Mietin mitä oikeastaan voisin sanoa aamuista? Arjen kiireestä, nopeista smoothieista - vaatteiden etsimisestä itselle ja muille, viikonlopun rauhasta ja vuosista joiden kuluessa aamunviettotavat ovat vaihtuneet elämän mukana.
Sitten pysähdyin - oikeastaan, sellaisiahan ne aamut juuri ovat - tilanteen mukaan vaihtelevia. Aikaa välillä on ja välillä ei. Kiireestä huolimatta jossain on kuitenkin se pieni hetki, jolloin päivä jäsentyy. Olkoon se sitten paikallisjunassa apaattisena istuessa, töihin pyöräillessä aamuauringon säteissä, hetki koneella uutisia lukien, mökin laiturilla istuessa tai keittiöstä edellisillan katastrofeja siivotessa - niissä hetkissä tapahtuu valmistautuminen uuteen päivään.
Se mitä en haluaisi aamupalalautaselleni, on jotain mitä Ihan Itse kokkasin varmaan n. kahdeksanvuotiaana. Olen aina ollut innokas kokkailija ja ihan lapsesta asti olen halunnut yllättää perheen ruualla. Sain päähäni, että voisin tehdä munakokkelia aamupalaksi ja laittaa lautaset valmiiksi kaikille. Osasin toki lukea, mutta tuo keittiömittojen lyhennepuoli selvästi hieman hapuili vielä tuohon aikaan. Mitään käsitystä ei myöskään ollut siitä, millainen määrä suolaa on paljon ja mikä vähän. Niinpä en yhtään epäillyt munakokkelireseptiä jossa luki 1 rl (vai töhriintynyt tl?, joka tapauksessa luin sen ruokalusikaksi) suolaa. Muistan edelleen lämmöllä pikkuveljeäni, kun muistelen mitä hän sanoi kun maistoi tätä surullisenkuuluisaa munakokkelia: "ei tämä muuten pahaa ole, mutta se on melko suolaista..." Veljeni oli tuolloin jotain neljä tai viisi.
Kiireaamuina juomme ehkä vain smoothien, etenkin kesällä jos on vieraita tulee sitten tehtyä ihan kunnon brunssi. Munat ja hyvät leikkeleet kuuluvat aamuun meillä useimmiten. Karjalanpiirakoita ja hyvää tuoremehua on vaikeaa vastustaa ja yksi yllättävä suosikki on löytynyt Lidlin makkaroista - Nürnbergereistä pidämme koko perhe.
Viikonloppuaamuille on leimallista hiljaisuus johon herään usein ensimmäisenä. Sitten elämä vähitellen käynistyy - esiin kaivetaan taikinakulho ja hitaasti vaivataan taikina sämpylöille, muffinsseille tai maalaisleivälle. Kun keittiö alkaa täyttyä tuoksusta, hipsin yöpaitasillani hakemaan ulkoa hieman timjamia. Linnut laulavat.
Munan kuoresta kuuluu räsähtävä ääni kun rikon sen kuhon reunaan. Laitan taustalle soimaan iloista musiikkia joka vähitellen herättelee perheen ja peittää alleen lisääntyvän tohinan. Leipä valmistuu, munakas kypsyy ja kipot sekä kupit vähitellen kertääntyvät pöytään. Onko teevesi jo kiehumassa - liedeltä kuuluu pekonin räiske, turemehua, leikkeleitä - "huomenta pikkuinen, nukuitko hyvin?... Käypä herättämässä isi, jooko?" Ai niin, muistan ja huudan juoksevan lapsen perään: "Ei sitten saa hypätä isin päälle, nätisti menet viereen ja halaat!" Tomaatti, kurkku ja tuorejuusto.
Munakas pöytään, leivät liinaan ja koriin - vielä nopea käynti yrttiruukulle; lehtipersiljaa munakkaalle. Huomenta raksu, istu vaan jo pöytään. Kahvi mukeihin ja esiliina naulaan. Hyvää ruokahalua kaikki.
Tunnisteet:
blogimaa,
Pohdintoja
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Ihana olo tuli kun luki tämän :)
Voinks mä muuttaa teille asumaan? Ainakin aamut olisivat parempia!
Muistan aina kun soitin joskus mimmulle aamulenkiltä - tajuamatta lainkaan mitä kello on. "sekopää" taisi olla käytetty termi - vai olisiko se ollut "sä oot ihan sekasin" :)
Mutta oli ihanaa kun aurinko nousi ja joka paikassa oli auringon säteissä silminnähden haihtuvaa usvaa. :)
Aurinko: kiitos vaan luottamuksesta :)
Tästä tuli hyvä fiilis. Arvasin, että sinut kannattaa haastaa, juttujasi on mukava lukea. Niinhän se on, elämä muuttuu ja aamut sen mukana.
Kauniisti kirjoitettu aamupalapostaus! Teki heti mieli tulla teille aamiaiselle!
Ihana postaus! Kesän aurinkoa, kiireetöntä puuhailua yöpaidassa, hyväntuulinen nainen keittiössä. Tuoretta leipää, hyviä tuoksuja, teetä ja sympatiaa.
Minäkin ajattelin muuttaa teille.
... meidän pitää selvästi hankkia suurempi asunto, hippukin uhkasi muuttaa meille ;)
Vieläkö mahtuis yks mukaan teille asumaan? :D
hoho, "muuttoliike Espooseen kiihtyy" ;)
Ihanan tunnelmallinen kuvaus, mukava lukea silmät vielä sirrilään, ennen aamiaista :)
Lähetä kommentti