Herätys! Paljon puhetta aamuista

Tämä Vellipoika - blogin Nemon heittämä haaste oli jotenkin ihana, mutta samalla yllättävän hankala. Jos joku tästä inspiroituu, voi ottaa tämän itselleen ja jatkaa aamusta kertomista. En kuitenkaan nimeä tässä erityisiä blogeja, monessa blogissa tämä haaste onkin jo kiertänyt.

Mutta: selasin sunnuntaina, aamun hiljaisuudessa läpi satoja kuvia tätä haastetta ajatellen... välillä hymyillen ja sitten taas vakavoituen. Muistelin ja elelin hetkiä uudelleen kuvien kautta. Mietin mitä oikeastaan voisin sanoa aamuista? Arjen kiireestä, nopeista smoothieista - vaatteiden etsimisestä itselle ja muille, viikonlopun rauhasta ja vuosista joiden kuluessa aamunviettotavat ovat vaihtuneet elämän mukana.

Espoossa eräänä aamuna hyvin, hyvin aikaisin

Sitten pysähdyin - oikeastaan, sellaisiahan ne aamut juuri ovat - tilanteen mukaan vaihtelevia. Aikaa välillä on ja välillä ei. Kiireestä huolimatta jossain on kuitenkin se pieni hetki, jolloin päivä jäsentyy. Olkoon se sitten paikallisjunassa apaattisena istuessa, töihin pyöräillessä aamuauringon säteissä, hetki koneella uutisia lukien, mökin laiturilla istuessa tai keittiöstä edellisillan katastrofeja siivotessa - niissä hetkissä tapahtuu valmistautuminen uuteen päivään.

onko kaikki nyt valmiina kouluun lähtöön?

Se mitä en haluaisi aamupalalautaselleni, on jotain mitä Ihan Itse kokkasin varmaan n. kahdeksanvuotiaana. Olen aina ollut innokas kokkailija ja ihan lapsesta asti olen halunnut yllättää perheen ruualla. Sain päähäni, että voisin tehdä munakokkelia aamupalaksi ja laittaa lautaset valmiiksi kaikille. Osasin toki lukea, mutta tuo keittiömittojen lyhennepuoli selvästi hieman hapuili vielä tuohon aikaan. Mitään käsitystä ei myöskään ollut siitä, millainen määrä suolaa on paljon ja mikä vähän. Niinpä en yhtään epäillyt munakokkelireseptiä jossa luki 1 rl (vai töhriintynyt tl?, joka tapauksessa luin sen ruokalusikaksi) suolaa. Muistan edelleen lämmöllä pikkuveljeäni, kun muistelen mitä hän sanoi kun maistoi tätä surullisenkuuluisaa munakokkelia: "ei tämä muuten pahaa ole, mutta se on melko suolaista..." Veljeni oli tuolloin jotain neljä tai viisi.

aamuhali

Kiireaamuina juomme ehkä vain smoothien, etenkin kesällä jos on vieraita tulee sitten tehtyä ihan kunnon brunssi. Munat ja hyvät leikkeleet kuuluvat aamuun meillä useimmiten. Karjalanpiirakoita ja hyvää tuoremehua on vaikeaa vastustaa ja yksi yllättävä suosikki on löytynyt Lidlin makkaroista - Nürnbergereistä pidämme koko perhe.

Aamun tuoksu on raikas

Viikonloppuaamuille on leimallista hiljaisuus johon herään usein ensimmäisenä. Sitten elämä vähitellen käynistyy - esiin kaivetaan taikinakulho ja hitaasti vaivataan taikina sämpylöille, muffinsseille tai maalaisleivälle. Kun keittiö alkaa täyttyä tuoksusta, hipsin yöpaitasillani hakemaan ulkoa hieman timjamia. Linnut laulavat.

Siivu espanjaa

Munan kuoresta kuuluu räsähtävä ääni kun rikon sen kuhon reunaan. Laitan taustalle soimaan iloista musiikkia joka vähitellen herättelee perheen ja peittää alleen lisääntyvän tohinan. Leipä valmistuu, munakas kypsyy ja kipot sekä kupit vähitellen kertääntyvät pöytään. Onko teevesi jo kiehumassa - liedeltä kuuluu pekonin räiske, turemehua, leikkeleitä - "huomenta pikkuinen, nukuitko hyvin?... Käypä herättämässä isi, jooko?" Ai niin, muistan ja huudan juoksevan lapsen perään: "Ei sitten saa hypätä isin päälle, nätisti menet viereen ja halaat!" Tomaatti, kurkku ja tuorejuusto.

Turvallinen etäisyys seurailla noita sekopäisiä ihmisiä

Munakas pöytään, leivät liinaan ja koriin - vielä nopea käynti yrttiruukulle; lehtipersiljaa munakkaalle. Huomenta raksu, istu vaan jo pöytään. Kahvi mukeihin ja esiliina naulaan. Hyvää ruokahalua kaikki.