Tiedoksenne, että "swiss roll tin" ei tarkoita normaalia, suomalaista uunipeltiä. :) Ne jotka nyt läiskäisevät kädellä otsaansa, hymyilevät vinosti ja sanovat "no ei tietenkään", noh, te tiedätte enemmän kuin minä aloittaessani marenkkirullan tekoa :)
Osasinhan minäkin jotain semmoista epäillä, mutta kun marenkimassaa tuntui olevan aika paljon ja oli vähän kiire, ajattelin ettei ero varmaan ole hirveän suuri tavalliseen peltiin verrattuna. Fiksu olisi varmaan googlennut mitat, ja todennut että kyseinen pelti on yllättävän syvä; n. 3 cm ja muuten taas huomattavasti pienempi (sisämitat 22x31 cm) kuin tavallinen pelti.
Vaikka taikinaa oli myös liian ohuelti, huomaa miten marengin pinta repeää, kun se ei ole tarpeeksi kypsää ja marenki laskee kun se ei ole riittävän jämäkkää...Mutta vaikka kämmelsin pellin kanssa ihan selvästi, minusta Fresh - kirjan reseptissä oli muutakin mikä ei toiminut. Kun sain yritteen numero yksi ulos uunista, se oli vielä suhteellisen muhkea, mutta siirtäessäni levyn pois pelliltä se lässähti täysin ja muuttui tiskirättiä muistuttavaksi littanan nahkeaksi lätyksi. Tästä ei kyllä saisi mitenkään sellaista muhkeaa marenkirullaa, kuin ohjeen kuvissa. Siinä vaiheessa vihdoin aloin googlettaa mielessäni vanha fraasi jossa puhuttiin jotain ylpeydestä ja lankeemuksesta...
En voinut kuvitella, että marengista tulisi näin lättänä. Sokeria ei ollut tarpeeksi pitämään vaahtoa kuohkeana...Useissa resepteissä, joihin törmäsin oli käytetty enemmän sokeria kuin Fresh - reeptissä. Lisäksi paistoaika oli pidempi ja kaksivaiheinen: ensin kovemmalla ja sitten miedommalla lämmöllä. Lukiessani eri reseptejä opin, että marengin pinnan pitäisi tuntua selvästi hieman rapealta ja kuivuneelta, ennenkuin levy otetaan pois uunista.
Pidempi paistoaika, pienempi pelti ja enemmän sokeria = parempi lopputulos.Muistelin myös vähän menneitä - äiti teki mielestäni tämän tyyppistä rullaa joskus kauan sitten. Silloin ongelma taisi olla, että levy oli liian jäykkä, eikä suostunut mitenkään rullaantumaan kauniisti, vaan halkesi ja koko leipomuksesta tuli kyllä hyvän makuista mutta vähän epämääräisen näköistä täytteen karkaillessa halkeamista. Niinpä en halunnut lisätä sokeria valtavasti, vaan kokeilin lisätä toisella yrittämällä alkuperäiseen reseptiin vain hieman - n. 50-80g enemmän sokeria (vajaan desin) ja samalla pidentää paistoaikaa.
Edit: 15.4.2011: tein marenkirullaa uudelleen toisella reseptillä. Tällä kertaa sokerin määrä (280g) oli minusta hyvä.
Tämän marengin pinta kestää kevyen kosketuksen. Silloin se ei myöskään ala heti repeillä kun se tulee uunista... Pelliksi valitsin piparipellin, joka oli pienin, mitä minulla tähän hätään oli. Laitoin siihen leivinpaperin, enkä levittänyt marenkimassaa aivan reunoja myöten, niin että se jäi kunnolla paksuksi kerrokseksi pellille. Ja lopussa kiitos sitten tuli langennuttakin vastaan. Tällä tavoin sain rullan onnistumaan hienosti: lisäsokeri jämäköitti taikinaa niin, että se pysyi kuohkeana vielä uunista ottamisen jälkeenkin ja kaksivaiheinen paistotaktiikka tuntui myös hyvältä; otin levyn pois uunista kun pinta tuntui kuivalta ja vähän pinnastaan kovettuneelta.
Täytteeseen alkuperäisessä reseptissä olisi tullut appelsiinia ja passion - hedelmää, mutta Sellon passionit olivat ihan raakoja (= eivät yhtään ruttuisia) joten ostin mangoa ja käytin sitä täytteeseen. Lisäksi laitoin kermavaahdon mukaan vielä purkin ehrmannin maitorahkaa - jota jääkaapista löytyi. Täytteestä tuli raikas ja ihana; juuri sopiva makean marenkirullan sisään.
Sitten kiehautin vielä pakastemarjoista marjacouliksen, johon alkoholiksi laitoin aprikoosibrandyä. Olimme M:n kanssa yhtä mieltä, että se oli ihan nappivalinta. Aprikoosi ja brandy toivat marjoihin vähän tammisuutta, paljon aromeja ja lopputulos oli raikas, eikä liian makea. Jos sellainen pullo lojuu kaapissa suosittelen lorauttamaan sitä vähän marjojen joukkoon. Oikein erinomaista kakun lisäkettä... :)
Appelsiinin lihat saa irti parhaiten, kun kuorii appelsiinista reilusti pinnan pois ja sitten irrottaa lihan kalvoja myöten. M tuli avuksi täytteen kanssa... :)Ja hedelmäinen, suussasulava marenkirulla sopi minusta erinomaisesti Uuden Seelannin illan täyteläisten makujen päälle. Ja jos haluaisi, tämän kanssa voisi hyvin tarjota lasillisen jotain kuohuvaa... :)
Ja kun ideasta sai kiinni, lopulta rullan tekeminen oli niin helppoa ja nopeaa, että sopisi hyvin vaikka päiväkahville pyöräytettäväksi. Ja kun koittaa miettiä positiivisesti tuota ensimmäisen yritteen epäonnistumista, niin munat ja sokeri ovat halpoja, että harjoittelukaan ei tule kalliiksi...
Ja sitäpaitsi (!) jäljelle jääneistä keltuaisista saa loistavan tekosyyn leipoa myöhemmin vaikka sitruunapiirakkaa... ;)
Reilusti täytettä, mutta sen verran, että tortun saa vielä rullalle. Kypsä mango ja makea appelsiini on ihanaa yhdessä... Trooppinen marenkirulla (8-10:lle jälkiruuaksi)
n. 220g sokeria
6 valkuaista
50g mantelilastuja
täyte:
2 appelsiinia
1 mango
2 dl kuohukermaa
200g Ehrmannin rahkaa
1,5 tl vaniljasokeria
Lisäksi
250-300g marjoja (boysenmarjoja, mustaherukoita, vadelmia tms)
0,5 dl aprikoosibrandyä (muukin makea likööri tms. käy, mutta tuo ainakin sopi ihanasti!)
75g hienoa sokeria
Laita valkuaiset kulhoon ja vaahdota ne kovaksi vaahdoksi. Lisää sitten sokeria vähän kerrallaan niin että vaahto on jämäkkää, tasaista ja kiiltävää.
Laita pienelle uunipellille leivinpaperi ja levitä massa n. reilun 3 cm kerrokseksi pellille. Jos sinulla on sveitsiläinen kääretorttupelti niin hyvä, mutta piparipellilläkin onnistui, kun ei yritä tehdä levystä liian suurta. Ripottele päälle mantelilastuja koristeeksi.
Paista levyä 200 asteessa 7-8 min, kunnes se on kauniin kullanruskea ja sen jälkeen laske lämpö n. 160 asteeseen ja jatka paistamista vielä 20 min - tarkkaillen paiston loppuvaiheen aikana, että pinta tuntuu kuivalta ja vähän jämäkältä, mutta ei kuiva liian syvältä.
Vatkaa täytteeseen kerma ja sekoita kermavaahtoon rahka. Erottele appelsiinien hedelmäliha veitsellä kulhoon ja pilko se sopiviksi pieniksi paloiksi. Leikkaa mangon liha samoin palasiksi. Valuta ylimääräinen neste pois hedelmäpaloista ja sekoita ne täytteesen. Mausta vaniljasokerilla.
Kun marenkilevy on valmis, levitä pöydälle toinen leivinpaperi ja tomuta sen pinta tomusokerilla, jotta marenki ei tartu siihen. Kippaa sitten levy tomusokerille ja poista varovasti peltiä vasten ollut osa leivinpaperia. Voit repiä sen myös suikaleina irti. Anna jäähtyä.
Levitä sitten täyte tortulle ja rullaa pitkältä sivulta marenkirulla kiinni. Nosta viileään odottamaan syömistä. Rullan voi jättää käärittynä leivinpaperiin, kuten kääretortun.
Ennen tarjoilua tee marjacoulis. Sekoita kattilassa sokeri, brandy ja marjat ja anna seoksen nopeasti kiehahtaa, jotta kaikki sokeri sulaa. Jos käytät pakastemarjoja, anna marjojen sulaa kokonaan. Laita tarjoiluastiaan.
Leikkaa marenkirullasta sopivia siivuja tarjolle ja laita päytään marjacoulis. Nauti teen, kahvin tai vaikka kuohuviinin kanssa.
3 kommenttia:
Ai tsiisus, kun kuulostaa hyvältä. Tiedossa on heti tilaisuus minne tämän valmistan mutta taidanpa tehdä pikaisesti harjoituskappaleen ensin.
Ah miten hyvältä tuo kuulostaakaan!
Finebyme: se oli kyllä tosi hyvää. Raportoi sitten, miten harjoituskappale onnistui. Paistoaika on tuossa varmaan se olennaisin, ettei levy kuivu liikaa mutta ettei se myöskään jää ihan liian löysäksi.
Yaelian: myös ystäväni M tykkäsi tästä kovin ja pyysi reseptinkin mukaan. Se aprokoosibrandy oli kertakaikkisen nappilöytö noiden marjojen kanssa. Ja sanottakoon nyt, että sen pullonpohjan kaapista löysi V :)
Lähetä kommentti