keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Iittalan englantilainen teehuone

Iiittala, koko

Olin eilen töiden jälkeen englantilaisella teellä prinsessan kanssa. Prinsessa ei tosin ollut englantilainen, vain tee. :) Ja syy tähän oli, että Iittalassa ja Twiningssillä olivat päättäneet pistää pystyyn pop- up kahvilan Espalle, Iittalan myymälään. Ja kun kutsu kävi, pitihän sitä mennä sitten ihmettelemään. Ajatuksena tempauksessa on, että voit piipahtaa ohi kulkiessasi nautiskelemaan kupposellisen kuumaa teetä ja samalla ihailla Iittalan lasia. Näin kylmänä talvena tempaus tuntuu kyllä varsin onnistuneelta idealta.

Teetä on tarjolla kaikille paikalle eksyneille 15-19.2 välisenä aikana Helsingissä, Espan myymälässä ja Tampereelle teehuone siirtyy 23-26.2. Maaliskuussa on sitten Oulun ja Turun vuoro. Joten pistäytykääpä lämmittelemään kupposelle teetä ohi mennessänne - joskin itsehillintä uusien astiahankintojen suhteen saattaa olla koetuksella...

Kuten varmaan olette blogin kuvista huomanneet olen ehkä yksi suurimpia Iittalan astioiden hamstraajia, joita tiedän. Ja miksipä ei; ne ovat käytännöllisiä, kestäviä ja kauniita. Ja vaikka kaikki astiat eivät olekaan 100% suomalaisia, minusta kotimainen muotoilu on pääsääntöisesti ihanan käytännöllistä. Ja kieltämättä on iso tekijä ostopäätökselle, että lautaset voi laittaa uuniin ja pestä koneessa.

Jo opiskeluaikana aloin ostaa Kartio - laseja kaappiin ja nyt niitä on jo aikamoinen armada. En ole tainnut saada edes rikki kuin pari - onneksi, koska sen korkeamman kartion malli on muuttunut alkuajoista. Sittemmin tietysti on tullut keräiltyä sitä sun tätä ja lopputuloksena lähes kaikki käyttöastiat alkavat olla jotain Iittalan/Arabian sarjaa. Ja tuossa reilu pari vuotta sitten (aikana ennen blogia) olin todella positiivisesti yllättynyt, kun palautin heille totekehityksen nimissä tools - sarjan jo tuotannosta poistetun kasarin jonka pinnoite oli hajonnut minusta liian nopeasti. En odottanut edes mitään hyvitystä, mutta he etsivät minulle jostain varaston nurkasta vielä samanlaisen, uuden kasarin... Se oli minusta jo palvelua.

Ja kaikesta tästä hypetyksestä ja melkein palvonnasta huolimatta minun täytyy tunnustaa, että en ole hirveän ihastunut noihin uusiin Koko -ruusukuppeihin. Ne on varmaan suunniteltu sopimaan sisustukseen ja kieltämättä, jos katsotte ylintä kuvaa meidän olkkarista niin meneehän se Iittalalta lahjaksi saamani kuppi ihan täydellisesti meidänkin väreihin. Mutta, mutta... Jotenkin ne tuntuvat minusta virheeltä.

Kun ensimmäisen kerran näin ruusukupit Cittarissa, en kiinnittänyt niihin kummempaa huomiota. Ne eivät näyttäneet yhtään Iittalalta. Paitsi tietysti kupin muoto, joka sai minut kurkistamaan kuppia tarkemmin; siinä oli jotain tuttua. Ja oikeasti, olin tosi yllättynyt kun vilkaisin pohjaa: se tosiaan on Koko uusissa vaatteissaan, eikä jokin kiinalainen tusinakuppi.

Printit varmaan ovat nyt kuuminta hottia ja vähän Andy Warhol -tyyppisesti maalatut mummin puutarhan teehetkistä muistuttavat ruusukuviot on taatusti mietitty tarkkaan. Mutta jokin noissa ei nyt istu minun ajatuksiini, enkä osaa edes oikein sanoa mikä. Fiilis on vähän sama, kuin silloin joskus kun Villeroy & Boch toi New Wave - sarjan kuppeihin printit. En minä oikein niistäkään innostunut. Noissa ruusukupeissa tuntuu olevan jotain Ihan liikaa, enkä oikein ole innostunut siitäkään, että niissä violettisävyisissä kupeissa näkee selvästi miten kuviotarra on liimattu kuppiin palasista. Vähän sama juttu, kuin niissä muumimukeissa joissa on sama kuva molemmin puolin. Ne näyttävät jotenkin halvalta ja ovat jääneet minulta hankkimatta.

Mutta, jos nyt ohitetaan ruusuprintti ja jatketaan siitä, mikä silmää sitten miellytti, niin kiinnityin myymälässä pitkäksi aikaa Kartio - sarjaan tulleisiin jälkirokakulhoihin. Jos minulla ei olisi n+1 kulhoa, olisin houkuttunut ostamaan näitä. Vähän ne ovat suurehkoja, mutta niin selkeitä ja kauniita. Siinä kulhoja pyöritellessäni mietin ääneen Veeralle, että minusta Iittala voisi oikeastaan lanseerata uudelleen Kartio - sarjaan jonkin jälkiruokalautasen. Sellaisen ohuehkon, lasisen jonka tyyppisiä oli joskus 90-luvun alussa. Minulla on niitä alkuperäisiä, tummanvihreitä lautasia 2 jäljellä ja olen vähän etsiskellyt sen tyyppisiä, mutta ehkä tosiaan vähän ohuempia ja kuitenkin tukevia lasilautasia. Aino Aallon lautasissakin on niin pieni pöytään tuleva kosketuspinta, että ne tahtovat kipata etenkin lasten käytössä. Olen etsinyt jotain sopivaa toista vuotta, mutten ole löytänyt oikein mitään kivaa (saa vinkata jos joku heti keksii mitä minun pitäisi hankkia). Ne vaaleanvihreät ja harmaat Kastehelmet ovat kauniita, mutta vievät hurjasti/liikaa tilaa. Epätoivoissani ostin jo Ikeasta johonkin juhliin sellaiset halpikset, mutta niiden pinnoite meni ekassa tiskikonepesussa kuprulle joten ollaan palattu alkupisteeseen.

Mutta; kukapa sitä tietää, kun noita kartio - sarjan jälkiruokamaljojakin oli nyt modernisoitu noin onnistuneesti, ehkä me kohta saamme myös modernisoidut, eri väreissä saatavat, tukevat ja pieneen tilaan kasautuvat kakkulautaset :) Ja vielä jonain kauniina päivänä halusisin löytää toolsin rosteriset uunivuuat jostain alesta. Ne ovat niin Hienoja ja varmaan lähes Ikuisia, mutta Melko arvokkaita. Että sitä alea tai itsetuhoista tuhlausvimmaa odotellessa...

Ja tietysti Iittalan keväästä löytyi paljon erilaisia purkkeja ja purnukoita. Teemaa löytyi nyt vieläkin enemmän turkoosina ja uutuusväri terrakottana. Mutta nämä ovatkin herättäneet jo ihailua aiemmin tuolla toisaalla. :)

twinings, vihreä teeAvokado ruisleivällä on paitsi terveysruokaa parhaimmillaan myös älyttömän hyvää.

Twinings lanseerasi teetapahtumassa myös pari uutta, aromatisoitua vihreää teetä; aikaisemmin mustasta teestä tutun kirsikkaisen marja-aromin ja sitten ainakin itselleni ihan uuden chai - tyyppisen, inkiväärillä ja kanelilla maustetun teen. Lisäksi tarjolla oli rooibosta, jota olen kyllä mielestäni ostanut ja juonut jo aikaisemminkin. Vihreän teen kysyntä lienee nyt kovassa kasvussa - eikä varmaan vähiten sen terveysvaikutteiden takia. Paketin kylki ohjeistaa muuten laittamaan nämä uutuusteet yllättävän korkeaankin lämpöön, nimittäin 95 asteeseen. Vihreän teen kanssa kannattaa aina varmistaa haluttu lämpö teelaadun mukaan, koska muuten se palaa ja siitä tulee kitkerää.Yleensä ohje löytyy pussista - teekaupassa kannattaa kysellä myös myyjältä, laadukkaammista teelehdistä saattaa saada useammankin liotuksen verran teetä irti.

Mutta ehkäpä minä jatkan teelaatujen tyyppausta dokumentteja kirjoitellesani ja teille siis vinkiksi; kun kuljette Iittalan ohi niin käykää ihmeessä teellä.

10 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Samaa mieltä ruusu-KoKosta! Tosin en ole ikinä pitänyt KoKosta edes yksivärisenä. Ajattelinkin antaa oman kappaleeni (kävin myös teehuoneella eilen) lahjaksi, ellen sitten ehdi kuitenkin ihastua siihen. On tuo oranssi meinaan kivempi kuin pinkki :)

Ja joo, panin merkille siun Iittala-faneutesi sillon, kun kävin kylässä :D. On aina mielenkiintoista nähdä, miten muut yhdistelevät niitä astioita kattauksissaan.

Astiahamsteruus on silti kyllä kamala sairaus. Oon jo nyt rakastunut esim. keväällä tulevaan Korento-sarjaan. Ikään kuin mulla olisi a)tilaa b)varaa kerätä sitäKIN, kun Taika-sarjakin on vielä kesken. Höhhis.

Ihanaa silti lukea astiavuodatusta muistakin blogeista :D.

Satunnainen vierailija kirjoitti...

Minuakaan ei nuo ruusut innosta. En kyllä muutenkaan ole mikään "ruusu"-ihminen ;). Blogiasi seuranneena olen myös havainnut sinulla olevan paljon kauniita astioita ja tietysti, kiva, kun "kotimaiset" viehättävät. Mutta asiaan.. Olen kanssa ihmetellyt, miksei kaupasta löydy lasisia "pullalautasia". Aikoinaan minulla oli Nuutajärven Rosita sarjaa, mutta ne lautaset ovat jo aikansa eläneet. Meillä on arkikäytössä IKEAn neliskulmaisia ja sitten tarvittaessa Lumi sarjan lautasia parempiin kauttauksiin. Mutta myöskin kaipaisin lasisia, ajattomia ja monen kanssa yhteensopivia lautasia. Pitäiskö laittaa pyyntö eteenpäin?
Toinen, mitä olen kaivannut on valkoiset neliön muotoiset kauniit ja kohtuullisen sirot uunivuoat. Pari Revol:n vuokaa on, mutta niddenkin saanti on kiven alla (tai nyt lumen.. ;))

Arja kirjoitti...

Ja mä olen samaa mieltä että avokado ruisleivällä on ihan ÄLYTTÖMÄN hyvää. Ja sit "juhlahetkinä" kun vielä roiskasee muutaman suolakukkasen, suihkuttaa hyvää balsamicoa ja kruunaa herkun parmankinkkuruusukkeella niin ei paremmasta väliä!

Katriina kirjoitti...

Samoin minä ihmettelen tuota ruusukuviota, se näyttää silmissäni halvalta. Koko-sarjan astiat eivät muutenkaan mieleeni, vaikka sinänsä ovat kauniimpia kuin Teema. Mutta se käytännöllisyys.

Kartio-sarjan jälkiruokamaljat näyttävät NIIN houkuttelevilta, mutta ovat auttamattomasti liian isoja. Käyvät ehkä murokulhoksi. Minulla on jo turkoosit Verna-kulhot, jotka myös ovat liian isoina käyttämättä. Odottelen pienempiä, lasisia, iittalaa.
Ja ne ohuet kartiolasit olisivat ihania, mutta niin kovin kalliita.

Nelle kirjoitti...

Mari: joo, mä luulen että siitä hamsteriudesta on vielä joko mahdotonta tai erittäin hankalaa parantua. :) Nykyään on onneksi sentään vähemmän aikaa roikkua astiakaupoissa - se tarkoittaa myös vähemmän sortumismahdollisuuksia :) Oikein Anonyymit astiahamsterit ry... ;)

Satunnainen: niin, ehkä mulla on sama noiden ruusujen suhteen. Ei mua nyt haittaa pieni ripaus romantiikkaa, mutta ehkä sitä on vaan sitten tuossa liikaa:) Juuri tuoilaista pullalautasta mäkin olen vailla - jos niitä saisi kartion väreissä niin voisi ostaa samaan tapaan useampaa sävyä kuin juomalasit on ja saisi taas sopimaan kattaukseen kaiken.

Ikealla oli joskus muuten semmoinen sirompi mutta jotenkin liian iso valkoinen, suorakaiteen muotoinen vuoka. Sain sen kyllä rikki lopulta, mutta jäin kaipaamaan samanlaista, mutta puolet pienempää. Jotain juttuja olisi kiva tehdä vuokaan, jossa on suorat reunat.

Arja: Mun suosikki avokadon kansa olis sellainen maltaaseen tehty kokojyväleipä, mitä ostin joskus Tampereella opiskeluaikaan. Ja sitten vielä lehmuksenkukkateetä sen kanssa... Mutta täällä Espoossa en ole sellaista leipää nähnyt.

Katriina: koko - sarjassa minusta melkein kaunein astia on se matala, laakea teekuppi. Kaikesta huolimatta juuri sitä minulla ei ole :) Ne kastehelmi - sarjan jälkiruokakupit ovat minusta oikeamman kokoisia jälkiruuille, mutta se varmaan johtuu siitä että se on vanha sarja. Nykyastiat tuntuu vaan kasvavan kuten autot, aikojen mukana.

Rosetti kirjoitti...

Astiahamsteri täälläkin. Himoitsen takaisin Arabian Dorrit von Fiandtin China Teata. Myöskin astioita hamstraava äiti keräsi sitä mulle teini-ikäisenä, mutta sen tuotanto oli kovin lyhytikäistä. Mur. Nuo Kastehelmet olisivat ihania, mutta juuri nyt on kaapit täynnä ja on pakko odottaa muuttoa.

Tietääkö joku minne päin Tamperetta teehuone olisi tulossa? Olisi kiva piipahtaa.

Nelle kirjoitti...

Rosetti: Pop-up kahvila ilmestyy Tampereella Iittalaan Kauppakeskus Veska Partolaan Saapastie 2:een.

Oulussa taas 2-5.3.2011 Kaakkurinkulman liikekeskuksen Iittalaan, Kaakkurinkulma 4

Ja Turussa 9-12.3.2011 Hämeenkatu 6 osoitteessa sijitsevaan Iittalaan.

Nämä siis tämän hetken tietoja, joita sain mukaani. :)

Nelle kirjoitti...

Rosetti: ja olipas herkkä astiasto - piti oikein googlettaa, kun en heti tiennyt mistä on kyse. :)

Anni kirjoitti...

Mäkin olen uhrannut ajatuksen jos toisenkin noille ruusukupeille. Halpismaisuudessaan ne on ärsyttäviä- ja aika rohkea veto Iittalalta. Tavallaan kuitenkin tykkään romanttisista kukka-astioista ja mua elähdyttää että Iittala on uskaltanut tehdä syrjähypyn kuvioiden maailmaan. Suomalainen design on niin saatanan asiallista ja pohjoismaista ja mustavalkoista ja...

Nelle kirjoitti...

Anni: Riskinotosta ja rohkeudesta kyllä pisteet, ei siinä mitään :) Enkä sano, etteikö tuo ruusumuki jonkun silmää miellyttäisi. Minä en vaan itse siitä oikein innostu. Mutta on totta, että se nimenomaan ärsyttää. ;)

Oma kuppinikin kelpasi heti eräälle ystävälleni, joten eiköhän ruusukupeille tykkääjänsä löydy. Ehkä Iittala kokeilee, löytyykö kupin avulla uusia asiakasryhmiä?