"Me pyrimme olemaan Suomen paras kolmen tähden keittiö"

Lauantaina pääsimme kurkistamaan n. 30 muun lajitoverin lailla Helkan keittiön saloihin. Illasta on kirjoitettu hurjasti ansiokkaita raportteja (joita voitte bongata vaikka tosta meikäläisen blogrollista) ja voin täydestä sydämestäni todistaa, että tunnelma oli juuri niin mukava kuin kaikista näistä kirjoituksista voitte lukea. Minua hämmästytti ja ilahdutti tavattomasti se, miten paljon Helkassa oli nähty vaivaa meidän vuoksemme ja ennen kaikkea; oli mukavaa päästä näkemään niin iso joukko kanssabloggaajia yhdellä kertaa!

Se, mikä kaiken hauskan kohkauksen ja touhotuksen keskellä illasta erityisesti jäi mieleen oli meidän harrastelijoiden ja ammattikeittiön kohtaaminen. Keittiöpäällikkö Jani Ruohonen aloitti kokkailuosuuden kertomalla meille hieman taustaa ja käytännön ohjeistusta ruokien tekoon. Meitä varten oli koostettu pieni reseptivihko, joka ymmärtääkseni oli itsensä Ruohosen ja kumppaneiden käsialaa.

"Normaalistihan meillä ei reseptejä keittiössä ole - tai on, mutteivät ne ole tällaisia." Ruohonen kertoili, että monesti raaka-aineiden eräkohtainen koostumus vaihtelee kovastikin; vaikka toimittaja olisi sama esimerkiksi herukkamelba saattaa olla välillä löysempää tai happamempaa. Keittiössä reseptejä joudutaan siis soveltamaan aina kulloinkin saadun erän ominaisuuksien mukaan. Eli katso, tutki - haista ja maista - orjallinen reseptin noudattaminen ei aina välttämättä tuottaisi samaa lopputulosta.

Polven juustolan kotijuusto herätti ihastusta, oma suosikkini oli ehkä tuo auramoussella ja marinoidulla onenalla päällystetty saaristolaisleipä...

Neuvo olisi ollut varmaan meille blogiköksillekin ihan hyvä muistaa; vähän se Jani illallisen alkaessa nimittäin vihjaili, että jaetuilla ohjeilla oli saatu kustakin reseptistä aikaan noin kolme erilaista ruokaa ;D Ja saattoihan se noin ollakin; pikkulinnut nimittäin kertoivat, että hups, meidän pöydän Auramousseen oli saattanut lipsahtaa vähän tuoretta korianteria lehtipersiljan sijaan ja toisessa ryhmässä saottisilppu oli Huomattavan Paljon Suurenpaa kuin eräillä :) Mutta selvästi jokin ryhmä oli onnistunut ainakin jonkin ruokalajin kohdalla, sillä lopulta kaikki lautasella olleet annokset näyttivät ja maistuivat juuri sille kuin pitikin. :)

Ehkäpä siellä keittiössä ammattilaiset olivat tosiaan maistelleet ja haistelleet kaikkien ryhmien teelmäkset ja valinneet niistä kaikessa hiljaisuudessa parhaat... Tehdyt annokset olivat nimittäin sen verran suuria, että jos kolmannes onnistui, siitä varmasti riitti meille kaikille.

Jälkiruokalautanen syntisine herkkuineen... Mistä olikin saatu jäädykkeen pariksi hillottuja mesimarjoja, upeita!

Kokkaamisen lomassa riitti myös hauskoja kohtaamisia. Yksi tällainen hymyilyttävä tilanne syntyi, kun minä muutaman muun lailla kaipailimme jotain puista tai muovista lastaa sipulien kuullotusta varten. Sipulit oli nimittäin tarkoitus kuullottaa teflonpannulla ja tarjolla oli vain metallisia välineitä. "Mihin te sellaista.... " kysyi meitä avustamaan tullut kokki ja nähtyään, mitä pitäisi saada tehtyä, jatkoi: "Ai noihin... No nuohan menee heittämällä!" :) Ilmeeni varmaan paljasti, että se temppu taitaa tarvita vielä lisäharjoittelua, koska puukauha ilmestyi kohtapuoliin ;) Toisen kerran ryhmämme herätti hämmennystä kun aloimme ihmetellä lopun jäädykemassan kohtaloa; ohjeesta olisi saanut jäädykkeitä ainakin kolme kertaa niin suureen määrään vuokia kuin meillä oli käytössämme; ja koska täysin kelovollisen massan pois heittäminen tuntui meistä harrastelijaköksistä niin pahalle - taas mentiin keittiöön kaivamaan vuokaa. En kyllä tiedä mitä sille suurelle jäädykekakulle lopulta sitten tapahtui - ehkäpä se tarjoiltiin kurssilaisille aamupalan makeana jälkiruokana, tai sitten ei :)

Ja väleissä Jani vei ryhmän kerrallaan tutustumaan keittiön puoleen; Helkassa työskentelee viisi kokkia, joiden vuorot vaihtelevat tarpeen mukaan. Lounaalla keittiössä on tyypillisesti vain yksi kokki ja iltavuorossa useampia. Minä mietin vaan, että saa olla aika näppäränä kun hoitaa ruuat yksin salilliselle lounasvieraita. Otsikon lainaus on muuten Janin suusta; heidän tavoitteenaan on yllättää asiakas iloisesti - tarjota asiakkaalle hieman enemmän kuin hän ehkä osaa odottaa. Koska Helka on kolmen tähden hotelli, keittiö asettaa tavoitteekseen ei vähempää kuin olla suomen paras kolmen tähden hotellikeittiö.

Eikä kyllä voi valittaa, ruoka oli hyvää ja sitä oli varsin riittävästi. Erityisesti alkupalat, pääruuan poro ja jälkiruuan mustikkainen juustokakku mansikkasorbetin kanssa jäivät mieleeni hienoina makujälkinä. Liemessä - blogin jenni onkin laittanut jo ohjeita useampiin noista tekemistämme ruuista postaukseensa, joten käykääpä kurkkimassa sieltä vaikka ihanaa herukkajäädykettä tai raikasta rosmariinisorbettia - ainakin jos sattuu olemaan sorbettikone! Kun kertoilimme Mimmun kanssa V:lle seikkailuistamme vihjailin, etteihän se ole kuin työhuoneessa olevan subbarin kokoinen mööpeli, se sorbettikone, mieti kuin kätevä varuste! ;)

Niin mureaa porpa ettei ikinä... Tajusin muuten juuri että poroa en ole koskaan laittanutkaan itse... !

Itselleni ruuista ehkä elävimpänä jäi mieleen se ihana poron paahtopaisti, mitä Helkan pojat meille pääruuaksi valmistivat. Se oli ihan täydellisen mureaa ja hyvää. Tämän ohjeen laitan korvan taakse ja kokeilen joskus - vaikka kieltämättä se, miten kotiuunin saa 65 asteeseen vähän mietityttää. Mielessäni on kuitenkin suht tuoreena se 68 asteen molekyylikananmunan valmistus, jota säätäessäni totesin, että meidän kuluttajauunin lämpötilavalitsimen säädettävyys on täysin riittämätön. Mutta; ehkä tuon lihan voisi saada onnistumaan samaan tyyliin laittamalla kelmutetut lihat ja paistimittarin muovipussissa vesihauteeseen... Hm. No, ehkäpä kokeilemme tätä joskus juhannuksen jälkeen kun tuo lumi kenties joskus, ikinä, milloinkaan sulaa ja pääsemme taas käyttämään grilliä... Joka tapauksessa Helkalle ja Helkan keittiölle iso kiitos kaikesta vaivannäöstä meidänkin puoleltamme - Shampanjoista laitamme kyllä vielä pari riviä erikseen...:)


Grillattua poron paahtopaistia (Helkan keittiön tapaan)

1 poron paahtopaisti

marinadiin

rypsiöljyä
katajanmarjoja
rosmariinia
timjamia
valkosipulia
punaviiniä

Leikkaa marinoitu paahtopaisti syiden mukaisesti pituussuunnassa n. 150g paloiksi. Kääri palaset kelmun sisään tiiviisti, jotta niistä tulee kauniin pyöreitä. Kypsennetään (kelmuineen!) uunissa 65 asteessa kunnes liha on 55 asteista sisältä. Sitten liha jäähdytetään. Juuri ennen tarjoilua lihaan grillataan kaunis pinta ja se lämmitetään tarjoilulämpötilaan.

Leikkaa file esille ja tarjoile vaikka perunapaistoksen, vihannesten ja hyvän kastikkeen kanssa.