Pienempiä herkuttelupaikkoja ja hopeamitalin jako

Manteleista ja pähkinöistä korianterin kanssa tehty dukkah toimi dippauksessa yllättävästi öljyn ja etikan parina...

Kun suhasimme autolla ympäriinsä, päädyimme välillä hyvinkin pieniin paikkoihin etsimään illallista. Ja reissun toiseksi parhaan ruuan/ravintolan sanoisin sijainneen tälläisessä pienessä paikassa.

Valinta ei tosin ollut helppo; kun selasin noita kuvia jälkikäteen tajusin, että oikeastaan kivoja ja elämyksellisiä ruokapaikkoja oli paljon enemmän kuin kolme. Pitäisikö kakkospaikka antaa kokonaisuuden mukaan vai pelkästään ruuan takia?

Maruia springsiä ympäröivissä maisemissa on jotain hyvin japanilaista.

Nimittäin matkallamme kohti pohjoissaarta päädyimme esimerkiksi pieneen kylpylään Maruia Springsiin. Kyseessä oli pieni japanilaisen perheen pitämä luonnonkylpylä, jossa oli myös pieni japanilainen ravintola. Lähteet ovat luonnollisia; vulkaanisesta maasta nouseva vesi täyttää kivistä muotoillut ulkoaltaat höyryävällä vedellä. Altaita oli sitten eri lämpöisiä. Siellä ei ollut ollenkaan ikävää kölliä - edes sateella :) Koko kokemus oli sinälläänkin jo hieno ja elämyksellinen...

Nabe oli hyvää ja sitäkin oli riittävästi - alkupaloja ei todellakaan tarvittu.

Mutta myös ruoka oli loistavaa ja tuoretta. Me yövyimme kylpylässä ja söimme illalliseksi japanilaista nabea; pataa johon kuului ainakin kalaa, kanaa, äyriäisiä, tofua, kiinankaalia ja sieniä. Pata kannettiin pöytään ja se kypsyi siinä meidän siemaillessamme vihreää teetä, joka maistui, näytti ja tuntui genmaicalta.:)



Ruokailun kanssa ei pidä hoppuilla: kun pata on valmis, tarjoilija tulee poistamaan siitä kannen ja sen jälkeen nabea annostellaan itse padasta pieniin kuppeihin. Liemeksi nabeen valitsimme chilillä maustetun misokeiton ja voi tavaton kun se oli hyvää.

Viimeinen kattaus taisi alkaa kahdeksalta... Siihen ehdimme.

Vaikka lista ei ollut kovin laaja, kokemusta voisi ehdottomasti suositella; etenkin näin kahden aikuisen matkalle luonnonkaunis Maruia springs oli upean rauhaisa ja ravintola itsekseen soivaa valkoista sähköpianoa myöten melko autenttisen japanilainen. ;)

Kalaa kerrakseen... ;) Leveys; ainakin 1,5m...

Tai entäs Havelockin pieni kaupunki, jonne saimme vihjeen pistäytyä lounasaikaan simpukoille? No, me emme olleet paikalla lounasaikaan mutta söimme illalliseksi upeasti laitettuja tuoreita vihersimpukoita. Paikka ei ollut turhan fiini; enemmänkin aika kitch vihersimpukan kuorista tehtyine koristekaloineen ja muine simpukkakoristeineen, mutta varsin autenttinen.

Havelock - Simpukoistaan se tunnetaan...

Paikalla oli meidän lisäksemme lähinnä paikallisia ja ravintolan omistaja kestitsi salin perällä pitkässä pöydässä suurta vierasjoukkoa - jossain vaiheesa takahuoneesta haettiin myös suuri pullo, josta vieraille tarjoiltiin jonkinlaista snapsia. Pullo oli niin erikoinen, että V kysyi tarjoilijaltamme mitähän se mahtaa olla? Vastaukseksi saatiin, että sitä pitää varmaan kysyä isännältä itseltään ;)

Talon valkosipulileipä oli myös erinomaista!

Mutta jätimme tällä kertaa väliin. Minä söin klassisesti valkoviinissä ja yrteissä laitettuja simpukoita, V valitsi kookosmaidossa, korianterissa ja chilissä laitetut itämaiset simpukat. Ruoka oli hyvää ja sitä oli ainakin riittävästi :)

Modernia, taidokasta sesongin ruokaa ja ystävällistä palvelua, niistä on huhu tehty.

Mutta ehkä haluaisin kuitenkin nimetä reissun toiseksi parhaaksi paikaksi pohjoissaarella sijaitsevan, Waitomon 43 asukkaan kylässä sijaitsevan modernin Huhu -ravintolan. :) Me söimme siellä sekä lounasta että illallista ja molemmat olivat yksinkertaisesti aivan erinomaisia.

V:n otos kiiltomatoluolasta; kuvan saaminen pimeässä, kumiveneessä lilluen ja käsivaralta oli vähän haastavaa :)

Waitomohan on kuuluisa kiiltomatoluolistaan, joita myös D. Attenborough on käynyt kuvaamassa. Veden karstimaahan kaivamat luolat alueella ovat itsessäänkin todella näkemisen arvoisia ja mykistäviä, mutta sen lisäksi useissa luolissa viihtyy hyönteinen, jonka toukat hohtavat pimeässä kuin kotoisat kiiltomadot. Kiiltomatoja pääsee säiden salliessa katsomaan kumiveneellä, auton sisäkumissa märkäpuku päällä killuen (black water rafting) tai vaikka laskeutumalla köysiä pitkin suuriin luoliin. Matojen katselussa voi valita retken oman seikkailuhenkisyytensä mukaan. Me valitsimme sen turvallisen ja aluperäisen Spellboundin kumiveneen, joka soveltuisi hyvin jopa pienien lasten kanssa kulkeville. Luola, johon Spellbound järjestää retkiä on sama, mistä Attenborough aikoinaan dokumenttinsa kuvasi. Mutta jos joskus vielä päädymme uudelleen Waitomoon, haluan ehdottomasti kokeilla jotain muutakin; ehkäpä jopa sitä black water raftingia:)

Huhussa ei ole valtavaa määrää asiakaspaikkoja. Sisustus on jotenkin skandinaavinen; jotain ravintolan ja kahvilan väliltä.

Mutta takaisin ravintolaan. Kun puhutaan 43 asukkaan kylästä on ihan selvää, että ravinola on ja voi hyvin lähinnä luolille tulevien vierailijoiden ansiosta. Mutta onneksi se ei tässä tapauksessa tarkoita halvasti tehtyä ja uppopaistettua ruokaa vaan modernia, taidolla sesongin paikallisista tuotteista tehtyä oivaltavaa ja herkullista ruokaa. Lisäksi minulle jäi olo, että keittiöstä löytyi todella herkkää tajua modernille ruualle jota valmistettiin rennolla otteella ja vakaalla kädellä. Aamen. Kehuinkohan nyt tarpeeksi? :)

Söimme lounaalla pastaa, mistä ei valitettavasti ole kuvaa koska kamera jäi Waitomo Caves Guest lodgeen, jossa yövyimme. Ohimennen sanoen muuten sitä Janetin ja Colinin pitämää kertakaikkisen loistavaa B&B - paikkaa voin suositella erittäin lämpimästi kaikille. Janet oli myös se, joka meidät Huhuun alunperin lounaalle ohjasi... Lounaspasta oli hyvää ja simppeliä - mutta eipä lainkaan huonolta näyttänyt se naapuripöytään tarjoiltu sesongin grillatuista kasviksista ja pariloiduista uusista perunoista tehty salaattikaan...

Raikasta, tuoretta ja hyvää; hummus sopii hienosti lisäkkeeksi melkein makeiksi grillatuille vihanneksille.

Itse asiassa naapurin lounas näytti niin hyvälle, että illallisen saapuessa halusin ehdottomasti alkupalaksi sesongin grilattuja kasviksia ja halloumia ;) Kuva puhukoon puolestaan; aivan loistavaa.

Ruokalista sai minut vähän jännittämään, millainen pääruoka eteemme oikein töksähtää, sillä kaikissa pääruuissa oli aika paljon erilaisia osia. Pelkäsin vähän, että lopputulos on sekava ja pettymys, mutta onneksi niin ei käynyt.

Jossain vuoden 2000 tienoolla oli muistaakseni muotia, että ruuassa yhdisteltiin vastakohtia. Suomessakin myytiin turejuustoja, joissa teemana oli taivas ja helvetti; miedon kermainen ja tulisen vahva. Jotenkin olen aina ajatellut, että tuollainen yhdistäminen on teennäistä eikä se hauskasta ideasta huolimatta kuitenkaan oikein toimi. Jouduin korjaamaan tuota käsitystäni Huhussa.

Vaikka lautasella oli paljon juttuja, kaikki toimi hyvin.

Lammasannoksessa oli yhdistetty raikas minttuinen cous-cous pitkään paahdettuun lampaan niskaan, muistaakseni. Päällä oli raikasta tsatziki - henkistä jogurttikastiketta. Lautasen toisella puolella oli ihan mieletöntä braising tekniikalla laitettua lampaan karetta. Sitä karetta haluan ehdottomasti yrittää kotonakin laittaa, jahka tässä voimat palautuvat kunnolla.

Tästä tullee seuraava "miten teen tälläisen kotona" - tyyppinen projektini... Oli ihan poskettoman hyvää.

Kareen kanssa tarjoiltiin portviinikastiketta, hieman makeaa tomaattikastiketta ja hummusta. Koko komeus kruunattiin kevyesti karamellisoiduilla mantelilastuilla ja se oli yhdistelmänä kertakaikkisen lumoavaa. Sinänsä tämä kare olisi varmasti riittänyt minulle sellaisenaankin, mutta kevyen raikas cous-cous kevensi annosta ja puhdisti makuaistin väleissä. Yhdistelmä ei ennakkopeloistani huolimatta ontunut yhtään.

Menun ohessa Huhulla on joka ruualle viinisuositus paikallisista viineistä. Vinkki: kannattaa kokeilla. Viinit oli valittu huolella ja ruuan luonnetta kunnioittaen. Kokemus ei siis ontunut siinäkään suhteessa.

Voivatko sesongin hedelmät olla koskaan pahaa... ? :) Jäätelö oli myös talon omaa.

Ja jälkiruuaksi meille tarjoiltiin sesongin hedelmiä ja jäätelöä. Oi nam.

Huhu on myös paikkana ihan hauska, vaikkakin kyllä paljon yksinkertaisempi ja skandinaavisempi sisustukseltaan kuin esimerkiksi Botswana Butchery. Seiniltä löytyy jonkin verran paikallista taidetta ja ravintolan alakerrassa on myymälä, josta voi ostaa paikallisia taide-esineitä ja matkamuistoja.

Näkyvillä oli modernia taidetta - en tiedä vaihtuuko näyttely?

Ainoa asia, mikä kannattaa muistaa huhussa ruokaillessa on, että sesonkiaikoihin ravintola voi olla melkoisen täynnä. Illalliselle kannattaa tehdä pöytävaraus ja lounaalle ei kannata yrittää ihan tarkalleen kahdeltatoista - kaikki muutkin kylässä vierailevat hyvän ruuan ystävät haluavat juuri silloin Huhuun:) Me olimme paikalla vähän ennen, ja mahduimme istumaan hyvin - mutta eräs amerikkalaisseurue oli selvästi tyytymätön, kun saapuivat paikalle juuri pahimpaan ruuhka-aikaan.

Mutta; syötyäni Huhussa tunsin suorastaan pientä haikeutta, kun Waitomo jäi taakse; olin jo melko vakuuttunut ettei reissusta parempaa ravintolaa löydykään. Onneksi olin väärässä ja saimme vielä yhden upean illalliskokemuksen mahtumaan tuohonkin reissuun.