Olipa kerran eräs tavattoman kylmä, talvinen perjantai-ilta kun kaksi michelin-ukoiksi pukeutunutta, rättiväsynyttä toimistotyöntekijää kahlaa lumessa, kauppakasseja raahaten kotiinsa.
Vielä kaupassa tarkoitus oli ollut laittaa perjantai-iltaa piristämään hanhen koipinuijia mutta pieni vilkaisu kelloon palautti todellisuuden konkreettisesti käsimme; hanhenjalkoihin/ankkoihin menee ainakin kaksi tuntia. Kello on jo puoli kahdeksan. Siinä yhtälössä ei olisi voittajia; pikemminkin se on yhtä kuin nukahtaminen sohvalle nälkäisenä, ruokaa odotellessa. Ihan aikuisten oikeasti; hanhet saakoon vuoronsa huomenna.
Jos sattuu olemaan jääkaapissa keitetty kananmuna, niin sen voi pilkkoa myös täytteeseen jos tahtoo. Kaikki jämät käyttöön!Mutta kun nälkä on suurin, apukin on lähellä; meillä oli jääkaapissa vielä toissa päivänä laitetun kirjolohen jämät; olimme ostaneet n. kiloisen kirjolohen tarjouksesta ja paistaneet sen uunissa ihan perinteisesti, kalan sisään vähän chiliä tomauttaen ja uunipellille loraus valkkaria tai kalalientä (ei siis mitään nähtävää tai kerrottavaa sillä rintamalla). Emme me kahden kumminkaan jaksaneet syödä kalasta kuin vajaat puolet, ja toinen puoli oli siivottu jääkaappiin lautaselle odottamaan jotain pimeydessä kuihtuneen mielikuvituksen feenixmäistä nousua.
Ja sitä mielikuvituksen heräämistä (edelleen) odotellessa sain hyvän syyn käydä kiinni siihen Pågenilta saatuun spelttiseen maalaisleipään, joka oli viipaloitu kuin paahtoleipä. Tuumasimme V:n kanssa että tänään väsymys voittakoon, näistä kaloista syntyy jotain tunameltin kaltaista valmistetta Pågenin leivälle.
Ihan kaikkea tuosta lohesta en laittanut, jos olisin laittanut kaiken, täytettä olisi ollut ainakin seitsemänteen leipään... Ja niinpä kaivoin jääkaapista kaikki tarkoitukseen sopivalta vaikuttavat purkit ja purnukat, kokosin kaikki aineet kulhoon ja sekoitin keskenään. Majoneesia ei ollut, enkä jaksanut ruveta tekemään, niin että käytin majoneesin sijasta sidosteaineena pelkkää smetanaa. Sitä oli jäljellä vielä puolet suuresta, 500g purkista.
Ja vaikka poltin suuni näitä sydödessä (nälkä, ahneus, hätäisyys!), olivat ne tosi hyviä; sipuli, lime ja lehtipersilja teki kirjolohesta raikasta ja hyvää, cheddar sopi leivän päälle paremmin kuin hyvin. Uutuusleipäkin oli ihan kivasti tummemman makuista kuin ihan vaalea paahtis. Yhden leipäsiivun paahdoin vielä äsken ihan vaan maistaakseni, miltä leipä maistuu pelkällä voilla, maidon kanssa. Ja joo, makunsa puolesta tuo Pågenin uutuusleipä toi mieleeni vähän Raskerin, sen Pågenin paahtoleivän jossa on mukana ruista. Siitä olen tykännyt aina ja silloin harvoin kun haluan paahtoleipää arkikäyttöön, ostan yleensä sitä.
Kun leivän paahtaa ensin, se pysyy rapsakkampana märemmänkin täytteen alla. Pätee myös tunamelttiin. Vinkki on V:n isältä.Minulle maalaisleipä on ensisijaisesti sellaista kovakuorista, hyvän sitkon omaavaa leipää, joten sellaisen kanssa Pågenin uudistunut maalaishyvä ei kyllä kilpaile. Mutta Raskerin ja siinä samalla monet peruspaahtikset se kyllä minusta pesee. Maku oli tummempi ja kuitenkin mukavan pehmeä ja rakenne jollain tavalla sitkaampi kuin ihan vaaleissa leivissä. Kun nyt tarkemmin miettii, sitko on vähän samantyyppinen kuin niissä Vaasalaisen täyshyvissä, joita niitäkin olen joskus ahkerasti ostanut. Nämä ovat vaan selvästi ohuempia ja paahtoleipämäisempiä, eikä näissä ole niin selkeitä jyviä taikinan seassa. V:n tuomio oli, että aika paahtoleipähän tämä on. Mutta niin varmaan oli tarkoituskin :)
Ja sanottakoon nyt tässä vielä sananen tuosta maidosta, jota tässä siemailen: kesällä, kun Merituuli ja pesue kävivät meillä mökillä, he jättivät sinne purkin lapsille hankittua luomumaitoa. No, A on herkkä laktoosille ja V ei paljon maitoon koske niin minä sitten join sen maidon pois. Siitä lähtien olen ollut ihan koukussa siihen Valion luomumaitoon. Joka kerta kun juon sitä, minua hämmentää miten nykyään voi olla olemassa sellaista maitoa, jossa kerma nousee maidon pintaan kun se saa seistä. Ihan oikeaa, luonnollisesti käyttäytyvää maitoa, siis. :) Onko kyseessä lapsuuden nostalgia mummulasta ja mummulan lehmistä vai mikä, mutta olen nyt kesän ja syksyn aikana juonut sitä luomumaitoa useita purkkeja, ostanut sitä töihinkin kahvimaidoksi ja ysinkertaisesti tykkään, että se vaan on parempaa. Ja sitä luomumaitoa on myös laktoosittomana, A:lle. :)
Ai niin, ja sen jälkeen kun sen luomumaidon työpaikan jääkaappiin toin, sinne on alkanut ilmestyä UHT - maidon sijaan muitakin luomumaitopurkkeja... :) Näin siitäkin huolimatta, että luomumaito tietysti pilaantuu nopeammin kuin UHT.
Mutta ettei mene ihan asiasta pois ja pelkäksi juoruiluksi, niin palataanpa sitten siihen, mitä leivän päälle tuli!
Perjantai-illan pelastus tuli uunista vartissa... :) Kirjolohi "melt", eli Perjantain lämmin lohileipä á la Nelle (6 leipää)
6 siivua tummempaa paahtoleipää; esim. raskeria tai maalaishyvää
Täytteeseen:
n. puolet kiloisen kirjolohen kypsistä lihoista (ehkä 5-6 dl?)
n. 200g smetanaa
1/2 punasipulia silppuna
1 muna
1 sellerinvarsi hienonnettuna
2 kevätsipulin vartta silppuna
tupsu lehtipersiljaa hienonnettuna (ehkä 1 dl silppua?)
1/2 limen kuori raasteena
1/2 limen mehu
n. 4 rkl pieniä kapriksia
ripaus cayannepippuria
1/2 tl espeletten chilijauhetta (tai muuta miehdohkoa chilijauhetta tai vaikka loraus mieluista chilikastiketta)
vajaa 1 tl valkosipulijauhetta
suolaa jos kalassa ei ole, minä rouhin mukaan chilisuolaa
pinnalle
2-2,5 dl cheddaria raasteena
Paahda paahtoleipäviipaleet, jotta ne pysyvät rapsakampina.
Sekoita täyteaineet keskenään ja laita seosta leivälle runsaasti.
Peitä täytekasa cheddarilla ja paista leipiä 225 asteisessa uunissa n. 13-15 min tai kunnes juusto on sulaa ja täyte lämmintä.
Nauti luomumaidon tai jonkin sopivasti hapokkaan valkkarin kanssa... Esim. joku mukavan raikas Savignon Blanc menisi hyvin, miksei myös joku vähemmän tamminen, sopivan hapokas, ranskalainen Chardonnay?
9 kommenttia:
Käskeppäs A:nkin joskus kokeilla sitä luomumaitoa. Se nimittäin sopii monelle laktoosi-intolerantikolle.
Anonyymi: pitäisi varmaan kokeilla joskus viikonloppuna, että voin seurata meneekö masu sekaisin. Olen toki kuullut muualtakin, että luomumaito saattaa käydä, vaikka tavallinen ei käykään.
Ihanaa ihanaa ihanaa! Etsin juuri jotain uutta lohi-ideaa seuraavalle Suomi-reissulle kokeiltavaksi! En ollut ehtinyt vähään aikaan vierailla, hirveän harkullisen näköisiä reseptejä olettekin laittaneet viime aikoina!! Linssi-makkarapataan tuli suorastaan himo ja pancetta-oliivileipää pitää ehdottaa anopille ;) Savoijinkaali-lihakeitto nauratti, koska olin tehnyt omaa savoijinkaali-lihakeittoani samalla viikolla: ilmeisesti ikävän harmaa syyssää saa aikaa samoja mielleyhtymiä! :D Hauskaa viikonloppua!
Nyt lähestytään jo sitä tuotesijoittelun kipukynnystä, joka saa minut hylkäämään blogeja, olivat ne sitten kuinka hyviä tahansa.
Italiansalaatti: lämpimiin leipiin kannattaa tosiaan kokeilla melkein mitä vaan! Aika hauskaa, että on mennyt kokkailut niin samoihin - vaikka ilmeisesti et suomessa vaikutakaan, että voisi ilmoista päätellä samantyyppisten kuumien keittojen tekemistä? :)
Anonyymi2: Olen sanonut tekstissä, että sain tuotteen Pågenilta. Lisäksi testissä on tagi tuotepruuvit. Ja tälläisiä leipiä niistä postin kantamista leivistä tuli, kun ei perjantaina muutakaan jaksanut kokkailla.
Kirjoittelen tätä blogia harrastuksekseni ja omaksi ilokseni yksityishenkilönä. Postauksissa saattaa siis silloin tällöin vilahtaa sensuroimatonta arkeamme, joka voi järkyttää herkimpiä lukijoita!
juu, tuo luomumaito on toisenmoista. me luulimme alkuun että se on pilaantunutta - maku oli hyvä, mutta rakenne hiutalemaista. :). meillä juodaan ihan vallan luomukevytmaitoa ja olenkin ilokseni pistänyt merkille että sen tila maitohyllyissä valtaa alaa. samoin on käynyt muuten luomumunien.
Merituuli: se hiutaleisuus tulee juurikin siitä kermasta :) Kannattaa ravistaa purkkia kuten tuoremehua, jotta rasva sekoittuu maitoon.
Tuo, että olemme niin tottuneita maitoon, jossa kerma ei erotu on minusta aika hauska todiste siitä, miten ihmisten käsitys "normaalista/kunnollisesta tuotteesta" ajan myötä irtautuu siitä, mitä se alunperin oli :)
Olisi jännää maistaa joskus taas ihan paströroimatonta maitoa, olisiko se hyvää vai ei :) Ja joo - tiedän että sellaista ei saa myydä elintarvikkeena Suomessa:) Mutta lapsena me vietiin mummulassa aina tonkka läheelle, jotta se pysyi kylmänä ja tonkan pinnalta kaavittiin kauhalla kermaa talteen. Loput juotiin ja tehtiin samettipintaiseksi viiliksi.
juu, sittemmin olemme viisastuneet hiutalemeisuudesta ja osaamme ravistella tölkkiä.
Minä en ole koskaan juonut tuollaista "oikeaa" maitoa.
Nelle - joo, vaikutan Suomessa noin joka kolmas kuukausi, matkustan tätä väliä edestakaisin aika usein. Mutta säät ovat, valitettavasti, olleet täällä etelässäkin viime viikkoina Erittäin Harmaat ja Ikävät ja Hyvin Sateiset....Missä se kuuluisa Italian aurinko luuraa??!!
Tuli muuten mieleen, että olisikin taas mielenkiintoista maistaa luomumaitoa/pastöroimatonta maitoa, jos siitä vaikka ei tulisi niin pahoja intoleranssionglemia? Kun aina välillä sanotaan, että monien ihmisten intoleranssionglmat johtuvat siitä, että maito on liian pitkälle käsiteltyä. Ja nyt kun sitä mietin, muistankin ensimmäisinä Italian vuosinani syöneeni kotitekoista jäätelöä ilman ongelmia, kun eräs jäätelöbaari valmisti sitä lähituottajan luomumaidosta....
Hauskaa sunnuntaita! :D
Lähetä kommentti