Joskus, kun olet toipilaana ystävä saapuu. Ystävä tulee tyttöjen iltapäiväteelle. Juuri silloin on aika kaivaa äidiltä peritty pikkuinen kakkuvuoka esiin, leikata hieman pehmeää voita kulhoon ja poimia purkeista ja purnukoista esiin jotain makeaa.
Ja sitten sekoittaa kaikki yhteen, kaataa vuokaan ja paistaa tuoksuvaksi herkuksi, joka nautitaan maailmasta puhuen ja välillä vähän liikuttuenkin. Sellaista se elämä on; jostain luopumista, jonkin aloittamista ja välillä valkosuklaahippujen jakamista.
Kauran ja valkosuklaan liitto karviaisilla terästettynä oli ihanaa, mutta tämä on enemmän jälkiruoka kuin kakku. Kakkumaisemman lopputuloksen saanee, kun lisää vehnäjauhoja ja vähentää hieman kaurahiutaleita - mutta kannattaako? :)
Osan takinasta laitoin muffinssivuokiin, koska annos oli liian suuri pikkiriikkiseen vuokaani.
Valkosuklaa-karviaiskakku / muffinssit
200g voita
1,5 dl sokeria
0.5 dl muscavado - tummaa sokeria
vaniljaa
2 dl vehnäjauhoja
1,5 dl kaurahiutaleita
150g smetanaa
1 muna
40g valkosuklaata
30 ml vahvaa espressoa
2 dl karviaisia
1 rkl perunajauhoa
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
Vatkaa voi ja sokerit keskenään tasaiseksi vaahdoksi. Lisää kananmuna ja sekoita. Sekoita jauhot ja leivinjauhe, sooda ja vanilja keskenään. Kaada jauhoja pienissä erissä taikinaan ja lisää välissä smetana ja espresso.
Perkaa karviaiset ja pyöräytä ne perunajauhossa. Murskaa valkosuklaa rouheeksi ja sekoita taikinaan kaurahiutaleet, valkosuklaarouhe ja karviaiset. Voitele ja jauhota kakkuvuoka. Annostele taikinaa möykkyinä n. vuuan puoleen väliin asti.
Paista 190 asteessa n. 30 min ja muffinsseja 12-15 min, tai kunnes kakku on kauniin värinen ja tulitikku tulee kakusta puhtaana ulos. Jos käytät isompaa kakkuvuokaa, pidennä paistoaikaa.
Tarjoilin tämän porkkanakakkumaisesti philadelphia - tuorejuustolla ja vaniljasokerilla maustetun kermavaahdon kanssa. Suomalaisempi versio voisi olla vanilijajäätelön tarjoaminen tämän kuuman, murustuvan kakun kanssa, sillä kuka malttaa odottaa tämän jäähtymistä? En minä ainakaan.
5 kommenttia:
Ihana. =)
Ihanasti kirjoitettu postaus namin kuuloisesta kakusta!
Juuri tuollaiset hetket ovat helmiä. Tämän kakkutarjoilun on oltava lohturuokaa parhaimmasta päästä: mitä enemmän voita ja sokeria, sitä paremmin lohduttaa, sanon minä! Toivottavasti auttoi.
Ihana postaus.
Karakakku näyttää ihan mielettömän hyvältä. Mummo toi miulle karviaisia toissapäivänä, joten voisin testata tätä.
Una ja Yaelian: kiitos :)
Katriina: kyllä vaan. hyvää oli. Valkosuklaa ja karviainen kauralla - jos oikein romanttiseksi heittäytyisi niin se on ihan yhtä suloista kuin se hetki kun kuuntelet liikuttuneena ystäväsi kaunista kertomusta ja koetat olla itkemättä kauniiden sanojen vuoksi. :) Lämpöä, katkeraa suloisuutta ja makeutta. Elämää.
Insanity: Siitä tulee sitten tosi murustuvaa. Melkein kannattaa tehdä isoihin muffarivuokiin tai piirasvuokaan. Kakkuvuuassa ryhdikäs ulkonäkö olisi ehkä vaatinut ainakin 0.5 dl lisää jauhoa... :) Mutta jos siitä ulkonäöstä ei välitä... :)
Lähetä kommentti