keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Let them eat cake - ja pari muuta hyvää neuvoa


Koko reisun Suurin Virhe tapahtui käytyämme ihastelemassa Notre Damen kuuluista holvikattoa ja ruusuikkunoita sekä Consiergeä ja Sainte Chapellea. Olimme sen verran kuitteja, että emme jaksaneet lähteä metsästämään enää lounaspaikkaa vaan päätimme kokeilla jotain sattumanvaraista kadunvarren ravintolaa, jossa tulisimme ruokituksi.


Rue Dantonin läheisyydessä oli useampia terassiravintoloita, joista yhteen sitten parkkeerasimme. Vinkki: älkää kukaan menkö ainakaan tähän ravintolaan. Ruoka oli ihan rehellisesti pahaa ilman mahdollista ruokamyrkytystäkin. En tiedä oliko se alkupalan kanssa tarjottu salaatti joka oli jäänyt pesemättä vai mikä, mutta 6-8h kuluttua tästä ruokailusta alkoi meillä molemmilla Pariisilainen vatsavallankumous joka ei tuntenut armoa.Naudanpala jonka sain eteeni oli ehkä sitkein koskaan syömäni lihanpala eikä V:kään omasta annoksestaan riemunkiljahdusta ilmoille päästänyt. Mutta se siitä parjaamisesta, en ottanut edes kuvia kun olin niin masentunut ruuan saatuani. Le Clou De Paris on joka tapauksessa karttamisen arvoinen ravitsemusliike.

Jossain vaiheesa ruuan jälkeen meitä alkoi väsyttää. Menimme espressoille pieneen kahvilaan ja tuumasimme, että päivän nähtävyyskiintiö taitaa olla täynnä ja voisimme vetäytyä hotellille suunnittelemaan iltaruokailua.

Tässä vaiheessa emme vielä tienneet tietenkään, että iltaruokailua hotellihuoneen ulkopuolella ei olisi luvassa. Tuumasimme, että napataan ohittamastamme konditoriasta mukaan pari leivosta, etsitään jostain pullo shampanjaa ja palataan hotellille.

Uusi (ja "halvempi") hotellimme L'Addresse oli hauska paikka. Ihan pieni 6 krs hotelli, josta V bongasi huoneen juuri ennen lähtöä. Normaalihinta oli kalliimpi, mutta viimehetken varaajana V sai huoneen pariisilaisittain kohtuulliseen parin sadan euron hintaan per yö.

Meillä kävi säkä, kun saimme ylimmän kerroksen huoneen: siinä oli vinot kattoikkunat, jotka sai auki. Ikkunoista pääsi pällistelemään Pariisin kattoja ja näkymää Eiffel - tornille. Tälläiselle romantikolle se näkymä ja avautuvat ikkunat toivat huoneeseen paljon lisää, vaikka sisustus oli aika hassu - pelkkää mustaa, hopeaa ja kromia.

Suihku oli samanlainen ihana sadesuihku, kuin siinä ensimmäisessä luksushotellissa, jossa pääsimme yöpymään V:n työmatkan ansiosta. Huoneessa oli lisäksi jääkaappi, internet ja pehmeät tyynyt, joten perusasiat olivat kunnossa.

Hotellin lähellä oli Palais de Congres Porte de Maillot, jonka alakerrassa oli yllättäen pieni ostoskeskus. Ja mikä parasta, ostoskeskuksessa oli herkkukauppa! Varsinainen paikallinen Stockan herkku. Olin tietysti ihan innoissani kun bongasimme sen. Tuliaisia napsui mukaan monenlaisia, löysimme myös pieniä pulloja shampanjaa kakkujemme kaveriksi. Kaupassa oli muuten myös paljon sellaisia herkkuja, joita Lafayetten koti -tavaratalossa oli. Hinta vain oli minusta jossain määrin kohtuullisempi. Jotain Fauconin tuotteitakin oli saatavilla, mutten oikein osannut arvioida mikä niiden hintataso oli suhteessa Fauconin omaan lippulaivamyymälään.



Huoneeseen päästyämme V:n olo alkoi olla jo niin heikko, että shampanjalasillisen jälkeen hän käpertyi sänkyyn. Minä maistelin vähän leivoksia (jotka olivat muuten ihan herkkua) ja kirjoittelin blogia, mutta parin tunnin päästä olin minäkin sitten Vallankumouksen jaloissa. Onneksi meillä oli kaupasta ostettuja juustoja, hedelmiä ja paljon vettä, telkkarista tuli Conan O'Brieniä jota ei ollut dubattu ranskaksi.

Tuli yö ja aamu ja seuraava päivä. Eiffeltorni välkkyi läpi yön.

3 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Kiitos neuvoista,jos siis joskus tulee lähdettyä tuonne niin tuon ravintolan kierrän kaukaa. Vatsan sekaisinmeno on kyllä erittäin epämiellyttävää;kerran olin syntymäpäivänäni aamiaisella Caracasin Intercontinentalin superhienoa aamiaisbuffetia syömässä,ja eikös parin jutun jälkeen oli sellainen olo,että vessassa sai juosta vähän väliä.HIeno aamiainen jäi sitten syömättä,ja harmitti hurjasti!
Tuo hotelli kuulostaa juuri sellaiselta romanttiselta pariisilaiselta paikalta ja leivokset ovat tosi namin näköisiä!

Una kirjoitti...

Ah. Ihanaa. Tietenkään vatsavallankumous ei ollunna ihana, mutta kaupunki... =)

Nelle kirjoitti...

Yaelian: Kuumeen nouseminen vatsavallankumouksen yhteydessä on yleensä se, joka ainakin minulta vie voimat. Seuraava päivä oli kyllä kieltämättä aika hidas, mutta yksi mukava yllätys sinnekin mahtui :) Ties vaikka ehtisin sen tänään vielä illalla kirjoitella. Katsotaan.

Una: jep. Vallankumouksissa ei ole mukavaa olla :) Kaupungissa oli kyllä ihania paikkoja. Jotkut tytöt olivat pistäneet pikinikin pystyyn Isla de la Cité:n kärkeen. Näytti pätevälle idealle ja olisi varmaan pitänyt tehdä jotain sellaista itsekin tuon lounasravintolan sijaan:) Siinä kaupunkisaaren kärjessä on pieni kiva puisto, missä paikalliset kävivät istuskelemassa. Ihan aito pariisilainen taidemaalarikin oli paikalla - sellainen hassu vanha, parrakas mies jonka paletissa oli paljon kirkkaita värejä. Mies näytti onnelliselta maalatessaan auringossa.