Kun raahaa kahdeksan hengen rempparyhmän mökille perjantaina, töiden jälkeen on Tosi Hyvä Idea (tm), että osa ruuista on valmiina. Niinpä sitten mietin, että on tullut aika kokeilla Piemonte -blogissa aikoinaan julkaistua Savoian kana - reseptiä. Eikös kuninkaallinen kana ole oikein sopivaa tarjottavaa maa(laus)orjiksi suostuneille ystävillesi? Täytyy sitä nyt edes vähän ruualla helliä raskaan työn raatajiksi suostuneita. Lisäksi resepti näytti niin hyvälle, että uskalsin lähteä kokeilemaan sitä isommallekin annokselle. Ei mikään, mihin tulee sitruunaa, sardellia, salviaa ja litra oliiviöljyä voi olla pahaa.
Keittiöurakkaa tietysti helpotti, että Mimmu hyökkäsi apuun keittiökatastrofinsa keskeltä.
Keittiöavusta
kiitollisena varustin Mimmun pienillä pussukoilla uusia keittiöhaasteita kohtaamaan. Kuulemma erityisesti mausteiden pois heittäminen oli kirvellyt, joten siitä aloitettiin. Onni on talouskeittiökokoiset maustepurkit ;) Mutta takaisin kanoihin.Reseptissä oli mielenkiintoista, miten kana ensin kypsennetään ja sitten marinoidaan. Ruoka tarjotaan siis seuraavana päivänä ja kylmänä. Koska kylmät kanat kylmässä mökissä perjantai-iltana eivät kuulosta kovin houkuttelevalle - niinpä päätin säveltää kanoille lisäkkeeksi jotain lämmintä. Kriteerinä oli, että, se valmistuu uunissa suht helposti ja olisi maultaan riittävän pehmeää sitruunaisten kanojen kanssa. Uunin ajaminen muuten lämmittää myös mökkiä kilpaa takkatulen kanssa.
Lopputulos oli tasapainoinen. Ricottalasagnesta tuli tosi hyvää, vaikka se onkin selvästi lisäke; se sopisi hyvin myös kalalle tai siitä voisi tehdä ruokaisamman lisäämällä paistettuja tatteja täytteeseen runsain mitoin. Mökillä ei vaan ole (sadevesitynnyritä päätellen) satanut kahteen vikkoon yhtään, joten tatteja ei löytynyt kuin yksi onneton. Vähän on toinen meno tattien suhteen kun vaika viime syksynä, kun söimme niitä ihan ratketaksemme.
Kanakin oli hyvää - se oli sitruunaista, vaikka luulen tosin, että vähän kiirehdimme sitruunamehun kanssa torstaina. Puolenyön aikaan kun kanat oli paistettu, piti muka jo päästä nukkumaan. Emme siis oikein malttaneet odottaa, että liemi jäähtyisi tarpeeksi. Lisäsimme sitruunan mehun kun öljy oli vielä selvästi lämmintä, muttei kuumaa. Se saattoi olla virhe, koska sitruunan mehun raikkaus häviää kuumassa ja minusta liemi ei tuoksunut tarpeeksi sitruunalle. Niinpä radikaalisti raastoin yhden sitruunan kuorenkin mukaan, vaikkei alkuperäinen resepti niin käskenyt. Sitten menimme unille.
Pe aamuna nuuhkin uteliaana kanoja; ihan ok, mutta sitruuna.. hmm... Otin sen kuorettoman sitruunan ja lisäsin vielä yhden sitruunan mehun. Oliiviöljynä käytimme Euroshopper - oliiviöljyä, joka on yksi niitä harvoja epä-extravirgineitä, joita suomesta edes saa. Jotenkin unohdin, että ohjeessa piti käyttää extra virginiä, kun aina itse paistamiseen käytän tavallista oliiviöljyä. Extra virgin kun palaa niin helposti.
Lopputulos kanoissa oli raikkaan sitruunainen. Tykkäsin kyllä ja muutkin aikuiset osoittivat mietymystään. A hieman hyljeksi kylmiä kananpaloja. Selvästi ongelma ei ollut maku vaan kylmä kana, joka ei oikein sopinut A:n pirtaan. :)
Ihan mukava resepti. Jäin kuitenkin miettimään että: olisiko maku ollut vielä raikkaampi, jos en olisi hosunut sitruunan kanssa, olisiko Extra virgin öljy tuonut vielä herkempää makua soosiin ja paistoinko kanaa liian pitkään? Halusin kanoihin kaunista väriä ja vaikka paistoin kanoja pienissä erissä runsaassa öljyssä, niitä piti paistaa aika kauan ennenkuin ottivat väriä. Ihan hyviä olivat, mutta siinä rajalla, oliko paistettu liikaa vai ei. Pitää kokeilla joskus vielä, saanko paloista mehukkaampia kun kello on vähän vähemmän ;)
Laitan tähän määrät omasta talkoojoukkuekokkauksesta, jos jos jollakulla sattuisi olemaan vastaava rytmiryhmä tulossa ruualle. Kanaa jäi yli jonkin verran, lasagne meni pienträ kikkaretta lukuun ottamatta kaikki 7 aikuisen ja 1 lapsen kokoonpanolle.
Savoian kanaa (eli sitruunakanaa) (n. 9-10:lle)
1,5 kg kanan rintafileitä
vehnäjauhoja leivitykseen
1 l oliiviöljyä
300g sardellifileitä
3 sitruunan mehu
(+ 1 sitruunan kuori ja mehu)
kunnon nippu salviaa
2 rkl roseepippuria
4-5 valkosipulinkynttä
voita paistamiseen
Leikkasin fileet paksuhkoiksi suikaleiksi. Pyörittelin filesuikaleet jauhoissa. Kuumensin pannun kuumaksi ja lisäsin sille kunnon lorauksen oliiviöljyä. Paistoin kanat pienessä erissä suureen kulhoon. Paistoin, kunnes kanat saivat kaunista väriä pintaansa, mutta vähempikin olisi ehkä voinut riittää.
Sitten sulattelin sardellifileet pannulla omassa öljyssään, lisäsin sekaan valkosipulin, roseepippurin ja valkosipulin kynnet. Sitten lisäsin salvian ja oliiviöljyn. kuumensin seoksen.
Kaadoin kastikkeen kanoille, annoin jäähtyä, mutten varmaan tarpeeksi. Puristin sitruunoista mehun ja hulautn sekaan. Epäilin, että sitruunaa ei ole tarpeeksi ja raastin sekaan sitruunan kuoren. Jätin viileään maustumaan yön yli.
Aamulla päättelin, että voisin vielä puristaa yhden sitruunan mehun sekaan. Näin tapahtui. Hiipotin kanat mökille, nostelin reikäkauhalla liemestään ja koristelin salvialla. Mökillä tein sitten lasagnen uuniin. Lasagnen salaisuus on pehmeänmakuinen ricotta, jota juustoinen valkokastike tekee melkein kermaiseksi. Lisäksi tarvitaan paljon rucolaa. Käytin ryytimaassa kasvavaa villiintynyttä ja vahvaa rucolaa, joten sitä kaupan rucolaa voi laittaa kyllä vieläkin enemmän. Pinajnsiemenet tuovat tatin lisäksi mukavaa makua vaaleaan lasagneen. Olisipa tatteja ollut vaan muutama enemmän, vaikka neljä. Mutta, tällä mentiin.
Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.
Ricottalasagne ( 8:lle)
3 prk ricottaa
1 l maitoa
50g voita
n. 3 rkl vehnäjauhoja
2 dl parmesanraastetta
n. 3-4 dl edam- tai emmentalraastetta (juustonkannikoista)
2 dl rucolasilppua
n. puoli pakettia eli n. 250g lasagnelevyjä
1/2 sipulia silppuna
1 tatti (saa laittaa enemmän jos on, mulla ei ollut)
2-3 rkl pinjansiemeniä
suolaa
mustaa pippuria
Valmista vaalea kastike sulattamalla voita kattilan pohjalla ja lisää jauho. Laitoin jauhoa aika vähän, että lasagnelevyille riittäisi tarpeeksi nestettä. Jos minulla olisi ollut muskottia, olisin lisännyt sitä soosiin. Ei olllut. Lisäsin vain mustaa pippuria.
Lisää maito hieman turvonneisiin jauhoihin sekoittaen vispilällä koko ajan, ettei kastike paakkuunnu. Sitten hauduttele soosia kunnes se vähän sakenee ja saat toisen täytteen tehtyä.
Kuullota sipuli ja sieni pannulla. Paahda pinjansiemenet ja raasta parmesan. Sekoita parmesan, ricotta, sieni-sipuliseos, rucola ja mustapippuri keskenään.
Raasta juustoa ja laita kuumaan kastikkeeseen n. 1,5 dl juustoraastetta. Sekoittele ja kuumenna, kunnes juusto sulaa. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.
Kokoa lasagne latomalla vuokaan ensin valkokastiketta, sitten lasagnelevyjä ja ricottatäytettä. Sain tästä itse aikaan 4 levyn kerroksia nelisen kappaletta. Päällimmäisen kerroksen päälle laitoin vain valkokastiketta ja loput juustoraasteesta.
Paista lasagnea 200 asteessa n. 25 min.
Tarjoa lasagne kylmien sitruunakanojen kanssa tai kehitä sille muu lisäke. Kala kävisi loistavasti, mutta vaikka täytetty tomaatti tai vaikka possunfilee kävisi hyvin pääruuasta. Tatteja lisäämällä itse lasagnesta tulisi pääruoka ;)
Kiitos vaan Piemonten keittiölle kuninkaallisesta kanaohjeesta. Se oli hyvää ja virkistävän erilaista. Ja vaikka A ei sitä arvostanutkaan, lapsi saatiin ruokittua lasagnella... :)
Niin ja jälkkäriksi tein niitä viime viikonloppunakin toimiviksi havaittuja uuniomppuja, joita tarjosin sitten lauantaina aamupalallakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti