Paahdetulla valkosipulilla maustettu papukastike

Vaikka kuinka myllyttää, tästä myllystä ei tule mitään ulos.

"En osta enää ikinä halpiskeittiökamaa cittarista, en osta enää ikinä..." Näin jälkikäteen ajateltuna en ymmärrä, miksi taannoinen siiviläepisodi ei saanut minua jättämään sitä sosemyllyä paikalleen. Mutta kun pohjassa luki made in Italy, ajattelin italialaisia perheenemäntiä ja tuumasin, ettei se voisi olla ihan susi. Kun sitten illalla mätin sosemyllystä lähes liisteriksi muuttunutta papusotkua blenderiin mietin vain kuinka väärässä taas kerran olinkaan.

Mutta jospa aloitan ihan alusta ja etenen sitten hernekastikkeen kannalta saavutettuun onnelliseen loppuun. Joten ottakaapa mukava asento, tästä tulee yksi näistä vaikeuksien kautta voittoon - jutuista. Kaikki siis alkoi elokuun ruokahaasteeksi nimetystä hernehaasteesta. Bongasin Piemonten keittiön pasta-annokseen käytetyn papusoosin ja ajatus kermaisesta, täyteläisestä, silkkisestä ja täysin vegaanisesta papusoosista oli minusta aivan loistava idea. Tämän soosin tekisin vegaani-illalliselleni!

Niinpä sitten päätin kokeilla papusoosia mökillä jo kertaalleen ennen kuin h-hetki olisi käsillä. Idea papusoosista oli minusta hauska paitsi vegaaniutensa takia, myös ihan muutenkin. Minä kun pidän pavuista ja linsseistä kovasti. Mutta ensimmäinen yritteeni ei mennyt oikein nappiin. Käytin papukastikkeen soseuttamiseen mökillä olevaa bamixia ja jotenkin en saanut rakenteesta sellaista kuin kuvittelin. Ilmeisesti bamixin voima ei riittänyt täysin tasoittamaan kastiketta tai suristin sitä liian vähän aikaa. Joka tapauksessa kastikkeeseen jäi kuorenpaloja ja kastike ei ollut niin silkkistä ja ihanaa, kuin halusin. Jotenkin makukin jäi minulla vähän ohueksi.

Muistelin siinä illastaessamme muutaman vuoden takaista kokkikurssiamme Italiassa. Tehdessämme Ribollitaa, emännät opettivat, että ainoa tapa saada papusoseesta 100% varmasti silkkistä ja ihanaa, on käyttää vanhanaikaista sosemyllyä ja soseuttaa pavut pienissä erissä, välillä siivoten myllyyn jääneet kuorenpalaset pois. Ja kun elämäni on välillä sellaista kiirekaaoksessa surffaamista seisoin taas kerran sellon keittiötavaroiden äärellä ja pyörittelin käsissäni ainoaa sosemyllyä, jonka löysin. Se näytti sosemyllyllie, se oli tehty Italiassa ja muistin, että tämän kaltaisella vehkeellä me isin kanssa teimme omenasosetta, kun olin lapsi. Miten huono se voi olla?

Vastaus: se voi olla täysin turha ja toimimaton. "Suuri virhe", sanoisi A varmaan.

Lisäsin enemmän papuja, jos ne vaikka soseutuisivat paremmin...

Minä kokosin laitteen pavut keitettyäni ja annostelin pienen määrän papuja myllyyn. Aloin soseuttaa. Mitään ei ilmesty alla olevaan kippoon. Pavut pyörivät myllyssä, mutta eivät liiskaannu. Autan papuja vähän lusikalla, koitan saada niitä paremmin painumaan reikälevyä vasten. Mutta ei, vieläkään ei tulosta. Lisään papuja, jospa se auttaisi? Ei. Edes käsin painamalla kulhoon ei tule mitään. Olen myllyttänyt, ihmetellyt kiroillut kun kampi irtoaa kiinnikkeistään ja kaiken yrtyksen tuloksena kulhoon on syntynyt n. 1/2 rkl papumössöä. Ei elämän kevät sentään.


Nyt alkaa jo vähän iskeä ahdistus; kello on Paljon, tämä papukastike on viimeinen asia ennen nukkumaanmenoa ja se ei soseudu. Mitä ihmettä minä keksin tilalle, jos en saa papuja aivan tasaiseksi? Tutkin sosemyllyn mukana tulleita levyjä; ne ovat kaikki kuin siivilän levyjä. Niissä ei ole minkäänlaisia teriä, vaan reunat ovat pyöreät; miten tuo mylly on edes kuviteltu toimivan? (ks. vaikka täältä kuva ihan Oikeasta sosemyllystä, huomaa levyjen terät). Ja miksi, miksi en tajunnut sitä kaupassa?

Myllytyksen, painamisen ja anelun jälkeen pavut olivat ihan mössöä - myllyn sisällä!

Noh, eipä minulla ollut siinä kohdin enää muuta vaihtoehtoa kuin lusikoida liiskaantuneet pavut blenderiin ja toivoa parasta. Tuolla myllyllä en saa mitään aikaan vaikka hieroisin noita papuja siinä aamuun asti. Olin alunperin ajatellut, että en käyttäisi illallisella soija- tai kaurakermoja. Nyt kun kuitenkin jouduin turvautumaan blenderiin, pavut olivat jo niin hajonneita ja mössööntyneitä, ettei blenderi pystynyt pyörittämään niitä mössöksi vaan löi tyhjää. Olin onnistunut hukkaamaan papujen keitinliemenkin jo, kun mokasin vähän papujen keittovaiheessa. Laitoin nimittäin papujen sekaan pari oksaa rosmariinia tajuamatta, että pitkän keittelyn aikana rosmariinin lehdykät tietysti irtoavat. Ne olisi kannattanut laittaa mukaan vasta loppuvaiheessa tai käyttää pientä yrttipussukkaa. Koska halusin kastikkeestani puhtaan valkoista, jouduin kalastamaan joka ikisen lehdykän pois papujen seasta lusikan avulla. Se oli sen verran tylsää puuhaa, etttä menin harmistuksissani hävittämään keitinveden, mikä oli tietenkin virhe. Toisaalta, enpä tiedä olisivatko rosmariinin neulaset sitten lopulta haitanneet mitään soseen seassa, koska laitoin kastikkeeseen myös vihreää basilikaa ja väri oli siitä huolimatta ihan ok...



Noh, kaadoin sitten pavuille kaurakerman ja hyvää pähkinäöljyä. Puristin mukaan paahdetun valkosipulin sisuksen ja ilokseni blenderi jaksoi pyörittää seosta. Ehkä tästä vielä tulee kastike kuitenkin... Maistoin soosia ja totesin, että paahtunut valkosipuli peittää kaurakerman maun ihan hyvin. Jos minulla olisi ollut enemmän valkosipulia paahdettuna, olisin saattanut lisätä vielä ainakin puolet toisesta valkosipulista. Paahtuneen valkosipulin maku oli ihana ja aromaattinen. Siitä tuli kastikkeeseen juurikin sellaista täyteläisyyttä, mitä kuvittelin grillatun polennan ja linssilisäkkeeni tarvitsevan.



Ja sitten aloin maustaa kastiketta: lisäsin siihen ison tupsin kanelibasilikaa, vastaraastettua muskottia ja rouhittua jaavanpippuria. Hieman etikkaa ja ruskeaa ruokosokeria makuja pyöristämään. Kastikkeessa oli hämmentävällä tavalla jotain samaa mausteista makumaailmaa kuin hyvässä, kermalla silatussa ruskeassa kastikkeessa. Hetken pelkäsin, oliko mausteisuutta liikaakin ja lisäsin vielä hieman kanelibasilikaa. Sitten kaadoin kastikkeen valmiiksi kattilaan, peitin kelmulla ja jätin jääkaappiin odottamaan seuraavaa iltaa.

Soosista tuli lopulta yksi illallisen kehutuimmista ruuista. Kaikki pitivät siitä ja kastike syötiin melkein loppuun. Sellaisen asian vaan huomasin, että kastiketta lämmittäessä saa olla tarkkana kuin porkkana; etenkin illallista seuraavana aamuna kun lämmitin soosia toistamiseen, siitä alkoi maistua läpi melkein hernekeittomainen maku. Sanoisin, että tämä kastike on ehdottomasti parhaimmillaan heti soseuttamisen jälkeen. Jos teen tätä uudelleen, keitän pavut ja kuumennan ne vaikka vedessään vielä juuri ennen soseutusta. Sitten vaan kaikki aineet blenderiin ja soosi suoraan lämmitettyyn kastikekulhoon. Jos et halua käyttää kaurakermaa voit kokeilla ihan papujen keitinveden käyttöä tai ihan perinteistä kermaa.



Paahdetulla valkosipulilla maustettu papukastike (6-8:lle)

papujen keittämiseen:
2,5 dl pieniä valkoisia papuja
1 sellerin varsi
1 sipuli
2 pientä oksaa rosmariinia (kangaspussukassa)
maustepippureita (ehkä 1/2 tl, lisää pussukkaan rosmariinin kanssa)
vettä
2 tl suolaa (lopuksi)

lisäksi kastikkeeseen:
1 paahdetun valkosipulin sisus (tai maun mukaan enemmänkin)
0,5 dl pekaaniöljyä
1 prk kaurakermaa (tai tavallista ruokakermaa)
n. 8 kanelibasilikan oksaa (pieniä, vesiviljeltyjä-> ulkona kasvaneesta riittää puolet)
2 jaavan pippuria
n. 1/2 rkl vaaleaa viinietikkaa
hieman muskottia
1 tl ruokosokeria (ei pakollinen, voit käyttää myös hunajaa jos ruuan ei tarvitse olla täysin vegaani)
suolaa
(keitinvettä)

Liota kuivia papuja yön yli puhtaassa vedessä. Seuraavana päivänä keitä pavut laittamalla kattilaan kunnolla vettä, pavut, selleri, sipuli ja mausteet pienessä kangaspussukassa. Voit laittaa keitinveteen myös kuoritun porkkanan jos sinulla sellainen on. Minulla ei ollut.

Paahda valkosipulia kokonaisena uunissa 180 asteessa n. 20-30 min, kunnes se on ihan pehmeää sisältä.

Kun pavut ovat kypsiä, poista sipuli, selleri ja mausteet. Laita vähän keitinlientä talteen erilliseen kippoon.

Laita pavut, öljy ja käyttämäsi kerma blenderiin ja aja tasaiseksi. Halkaise valkosipuli ja purista pehmeä sisus seokseen. Lisää muut aineet ja surista seosta vielä vähän lisää. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa vielä suolaa.

Kuumenna kastikekippo valmiiksi lämpimällä vedellä ja kaada kastike siihen. Korista halutessasi kanelibasilikalla. Tarjoile lämpimänä mielellään heti.

Kastike kestää kyllä varovaisen kuumennuksen, mutta älä keitä kastiketta yhtään enää soseuttamisen jälkeen!