tiistai 14. syyskuuta 2010

Hops sinne metsään, se on kuulkaas ihanaa!

sienisaalisJoitain naisia ei pidä päästää metsään ilman koiraa tai tälläistä vähemmän allergisoivaa kotiinkuljettajaa...

Haluan muistuttaa, että syyskyyn ruokahaaste on vielä voimissaan ja ehditte vielä hyvin mukaan ilmoittamaan metsäisiä alkupaloja kisaan!

Merituuli houkutteli minut ja erään ystävänsä mukaan sienipaikkaan viime sunnuntaina. Reippaan parin tunnin metsäretkellä sain kasaan näin mahtavan korillisen pääosin tatteja mutta myös hyvän määrän leppärouskuja. Muutama kantarellikin löytyi vielä. Ja ottakaa nyt huomioon, että minä en ole mikään suuri sienituntija, poimin vain helposti tunnistettavia ja herkullisia ruokasieniä joista useimpia ei tarvitse edes mitenkään ryöpätä, paloiksi ja pannulle vaan. Ja sellaisiakin löytyi reilussa parissa tunnissa tälläinen määrä!

Eli kunhan vaan löytää jonkin pusikon tai ulkoilupaikan, niin sieniä on varmaan ihan joka puolella. Eikä alkupalaan tarvita tälläistä kopallista, yksi tai kaksikin riittää. Töissä kirjanpitäjäkin kertoi miten Lohjalla metsät ovat ihan väärällään sieniä ja häneen "on iskenyt sienihulluus" :) Noh, jotain vastaavaa oli minussakin havaittavissa kun kirmasin pitkin metsää. Onneksi V laittoi mukaani navigaattorin, etten eksynyt. ;) Jossain vaiheessa olin nimittäin harhautunut Merituulin ja hänen ystävänsä luota jonnekin niin syvälle metsään, etten enää kuullut vastausta kun huhuilin! Siinä kohtaa kaivoin navin esiin ja lähdin suunnistamaan kohti autoa. Oikein itseänikin ihmetytti, että harhauduin huomaamattani niin kauas.

Mutta olipa metsikkösi pieni pusikko tai suurempi metsä, mene käymään ja katsomaan mitä löytyy. Esimerkiksi tateista on helppo aloittaa sienestys. Niissä ei ole ensimmäistäkään myrkyllistä ja tatti on helppo erottaa muista sienistä lakin alapinnasta; tatilla on pillit kun muilla sienillä on jotain muuta; helttoja, piikkejä jne...

Paras tatti on nuori ja pillistöltään ihan valkoinen. Vähän kellahtuneempikin käy, jos tatin malto on vielä napakkaa ja kiinteää.

Yksi tateista on oikeasti pahanmakuinen ja vähän herkkutatin näköinen. Sen nimi on kuvaavasti sappitatti. Mutta: koska tatit eivät ole myrkyllisiä ja niitä voi syödä raakanakin, senkun maistat pienen palan lakin reunasta (tai hieraiset sormea pillistöön ja maistat kielenkärjellä - ei tule niin paha maku suuhun). Sen sappitatin kyllä tunnistaa! :) Tällä kertaa löysin myös Äikätatin, joka on myös ilmeisen tulisen makuinen. Sitä kuvataan sienestäjän pippuriksi - siitä ei oikein ole ruokasieneksi, mutta kuulemma sitä voi käyttää mausteena pippurin tapaan. Hurjaa, aina sitä oppii uutta.

leppärouskuLeppärousku on kiva sieni, sen purutuntuma säilyy rapeana paistettunakin! Eikä sitä tarvitse ryöpätä.

Toinen sieni jonka haluan teille vielä tässä esitellä, ennenkuin lähden töihin on leppärousku. Itse opin sen toissakesänä kun Riitta-rouvan mies näytti minulle sienen leikauspintaa. Leppärouskuja on paria eri lajiketta ja lakin väri voi vaihdella oranssista ihan kallionharmaan sävyihin.

leppärouskuLeppärousku kannattaa syödä tai kuivata heti, madot käyvät siihen hanakasti käsiksi metsässä ja korissa...

Mutta yksi on yhteistä; kun sienen leikkaa irti maasta, leikkauspinta ja heltasto vuotaa oranssia nestettä joka kuivuessaan muuttuu sinivihreäksi. Ja kyllä, tämä on myös uniikki piirre suomen sienistössä. Ainoa ongelma tässä sienessä on sen herkullisuus!

lppärousku, oranssi maitiLeppärouskussa on punainen "maito" se on helppoa erottaa muista.

Nimittäin se kelpaa erinomaisen hyvin kaikenmaailman madoille ja toukille, joten se kannattaa metsässä leikata joko halki tai poikki hatun juuresta. Silloin näkee, kuinka pahasti toukat ovat pesiytyneet. Nyt kun sieniä on niin paljon, löytyi metsästä huomattava määrä hyviäkin yksilöitä!

leppärouskuLeppärouskun lakki pilkotaan kuivausta varten helttojen suuntaan ja jalka halkaistaan.

Ja nyt olen sitten kokannut ihanaa tattirisottoa ja kuivannut sekä pakastanut loppuja herkkuja talvea ajatellen. Voit kuivata sieniä tietysti kuivurilla, mutta myös uunissa - n.40-50 astetta olen itse säätänyt lämmöksi mutta matalampi (alle 43 asteen) lämpö tuottaa ilmeisesti paremman tuloksen. Ja kuivatusta tehdään useampi tunti luukku vähän raollaan. Meidän vihanneskuivurissa tatin kuva on 50 asteen kohdalla ja aika n. 6h, mutta jätin säätimen vähän alle. Jos käytät uunia laita vaikka lusikka uuniluukun väliin niin saat pysymään sen auki. Sienet ovat valmiita, kun ovat paperimaisia ja kuivia.

Eli menkää metsään, pyytäkää ystävä, tuttava tai työkaveri mukaan; ihmetelkää ja oppikaa. Saattaapa sieltä löytyä jotain muutakin kuin sieniä. Niin tai näin, se oli ihan mahtavaa olla syksyisessä luonnossa, hyvässä seurassa. Ja liikunnastakin se kävi ainakin minulle, kun kirmasin puunjuurelta toiselle kuin keväinen vasikka laitumelle päästyään! ;)

Suosittelen oikein lämpimästi ja kiitän Merituulia omalta osaltani virkistävästä retkestä supersienipaikkaan.

13 kommenttia:

Katriina, kirjoitti...

Ihania löytöjä teit! Olen aina ihan otettu, jos osuu kohdalle edes muutama leppärousku ja vielä enemmän, jos ehdin paikalle ennen matosia. Siis harvoin.

Mikään ei sienimetsässä ilahduta silti yhtä paljon kuin kova ja puhdas herkkutatti, mielellään monta.

Markus kirjoitti...

Sienten kuivatuslämpö ei saisi olla yli 42 astetta, koska silloin valkuaisaineet alkavat kypsyä ja sienen rakenne muuttuu. Omassa Evermatissa termostaattiruuvin kun laittaa 30 asteen kohdille niin digimittarilla näyttäisi ilman lämpötila 35 astetta, eli suht sopivalta.

Nelle kirjoitti...

Katriina: sama täällä. Sieniä on niin ihanaa poimia! :) Siinä ei tarvitse edes nököttää paikallaan hyttysensyöttinä vaan voi vaellella metsässä.

Markus: mökillä olen kuivannut sienet rimoista tehdyn ikkunalaudan päällä; alla on patteri joka kuivattaa herkut. Nyt käytin tuota "lainassa" olevaa kuivuria ja uskoin koneen kyljessä olevaa speksiä. Huomasin tuon marttaliiton linkin vasta aamulla, kun kirjoittelin tätä. Kannattaa tosiaan laittaa vähän alempi lämpö, niin ei ainakaan käy mitään pahaa.

Tuo lainatohotin on tosin sen verran iäkäs ja iso, että lieneekö lämpö edes noussut siihen asti kuin säätimessä lukee. :) Ei noissa silmämäärin mitään vikaa ollut kun aamulla tyhjensin kuivurillisen pussiin.

Mila kirjoitti...

Kiitos tuhannesti tuosta tattivinkistä!! Tykkäisin niin poimia sieniä mutta en vaan ole koskaan opetellut niitä. Nytpä siis lähdin sinun vinkin avulla metsään ja toin sieltä tuliaisina monta tattia :) Harmi vain madot olivat ehtineet moneen ensin. Tein niistä kastikkeen ja kohta syödään. Jännittää vähän seuraumukset vaikka olenkin varma että poimin vain tatteja ja maistelin niitä vähän ettei olisi sappitattia joukossa. retkellä bongasin myös mm. kyyn ja sammakon ja niitä ihania syksyn värejä.

Nelle kirjoitti...

Mila: jätin sen vinkin juuri siksi, että minäkin aloitin tateista. Vieläpä ihan samasta syystä; ajatus sienestämisestä oli ihana, mutten uskaltanut myrkkysienten pelossa. Tatti on niiiin selkeä ja helppo tunnistaa. Toivottavasti soosisi onnistuu hyvin ja tästä tulee sinun ja tattien kauniin ystävyyden alku! :)

Finebyme kirjoitti...

Ehkä jopa kymmenen kiloa sieniä raahattiin sunnuntaina kotiin. Tateista nummitattia ja samettitattia löytyi pääasiassa. Ja kehnäsieniä, nam. Metsässä oli ihanaa ja vaikka sienet putsattiin jo metsässä niin kyllä olin poikki kun ryöppäykset sun muut oli tehty.

Omenaminttu kirjoitti...

Oi, nuo leppärouskut ovat ihan mahdottoman hyviä. Niitä vaan harvoin löytää toukattomina. Onnistuitte saamaan tosi hienon saaliin, wau!

Nelle kirjoitti...

finebyme: no se ryöppääminen... tuo yökaudet säilöntä on just se, mikä mua vähän hillitsee ;) Tuossa korillisessakin oli ihan tarpeeksi :)

Omenaminttu: mäkin olin ihan ihmeissäni, mitä kaikkea sieltä metsästä löytyi! Katselin leppärouskuja epäuskoisena mutta kyllä, niitä oli joka puolella. Ja ne eivät ollenkaan näytä samalle aina, jos epäilee kannattaa katsoa ja kun se punertava jalka nousee maasta - sitten tietää voittaneensa ja hymyilyttää väkisin! :)

Ketturouva kirjoitti...

Oh, leppärouskuja... kateeksi ihan käy, en ole ikinä löytänyt kuin muutaman hassun yksilön.

Siis metsään haluan mennä nyt!

Merituuli kirjoitti...

Kiitos itsellesi! Oli oikein mukavaa lähteä metsään sinunkin kanssasi, vaikka sinusta ei näkynytkään kuin viuhahdus silloin tällöin ;).

Meilläkin tehtiin tattirisottoa eilen. Aaaah!

Nelle kirjoitti...

ketturouva: nyt öytyy vaikka mitä ihania sieniä, kannattaa suunnistaa apajille.

Merituuli: kiinnostaisiko sua lähteä vastavuoroisesti mun kanssa katsomaan sitä yhtä paikkaa, mitä mä vähän olen zoomaillut? ;) Vai onko sulla jo sienikiintiö täynnä? Viskaa vaikka maililla jos jaksat innostua vielä sieneen :)

statisti kirjoitti...

Mulla on maailman huonoin sienestyskarma :( Haasteesta innostuneena päätin lähteä The Sieniretkelle, vaikken blogia pidäkään vaan olen tällainen vakiostalkkeri :D 2h koluaminen metsässä, ja saaliiksi tuli yksi (1) matoinen tatti. Jeah.

Nelle kirjoitti...

Statisti: voi ei ja nytkun noita tatteja tuntuu joka paikassa puskevan... Ihan huutava vääryys ettei vastaan tullut kuin yksi! Mutta, toivottavasti siellä metsässä oli edes raikasta ilmaa ja muuten mukavaa. Kyllä niitä sieniä vielä nousee, minäkin haaveilen että jos tänään tai huomenna jonkun "piskon välissä" pääsisi pienelle metsäretkelle. :)