keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Dead simple: ruisnappeja vuohenjuustolla ja me rakastamme beluga -linssejä!

lohta ja beluga -linssejä
Tämä on nyt ihan juurikin niin perinteinen ruokablogaus kuin kaikista perinteisimmän ruokablogauksen kuuluisikin olla. Nimittäin minäpä kerron nyt teille mitä söimme eilen. Tulin kotiin myöhään ja olin tukevan aamupalan jälkeen käytännössä skipannut lounaan vain pienellä välipalalla. Olin niin nälkäinen, että olisin voinut pyörtyä. Totesin V:lle, että tänään tarvittaisiin ehdottomasti jokin pieni alkupala ennenkuin kykenen edes ajattelemaan ruuanlaittoa sen pidemmälle.

Sain jokin aika sitten Fazerilta lahjakortin jälkiuuninappien testaamista varten. Ostin niitä viikonloppuna ja siitä lähtien olen ajatellut, että teen niistä jonkin hauskan ruuan. Mutta on koko viikon ollut liian kiire. Ja kun minä nyt tykkään jälkiuunileivästä muutenkin, niin nuo napit ovat maagisesti alkaneet huveta pussista kuin itsekseen... Ne ovat niin hyviä, että olen napsinut niitä aamupalksi ja välipalaksi ja yöpalaksi ja tiesmiksipalaksi ihan vaan voin kanssa.



Ja eilen, kun raahauduin ulko-ovelta keittiöön, kävin taas sen tuotenäytepussin kimppuun. Eikä minulla tosiaan ollut sen suurempaa ja hienompaa suunnitelmaa; jotain on saatava ruuaksi - nyt. Halkaisin parit napit uunipellille, tajusin vääntää uunin päälle n. 180 asteeseen. Leikkasin nappien päälle hyvän siivun Kolatun Verneri -vuohenmaitojuustoa. Sitten laitoin napit uuniin 10-15 minuutiksi jotta juusto sulaa. Kun juusto oli selvästi jo vähän valuvaista, otin napit pois uunista, päälle itse keitettyä, coronalla maustettua herukkahilloa ja alkupala oli valmis.

jälkiuuninappi

Siinä sitä ihanaa, juustoista ja herukkaista nappia syödessäni mietin, että tuotetestihän se tämäkin: näin se pussi meillä hupenee - ennenkuin edes ehdin kehittää siitä mitään "hienoa";)

Ja todettakoon, että ne maistuvat ihan sille samalle jälkiuunileivälle, mutta nappina leipä on miellyttävästi ohuempi; se ihana sitkeys on olemassa, mutta vähän helpommin purtavana palasena. Ainoa huono puoli on se, että parin päivän päästä pussin avaamisesta noita napin puolia on vähän hankalaa saada irti toisistaan. Nyt, kun napostelen noita tässä aamupalaksi, se pohjapuoli hajosi kolmeen palaan.

Mutta palataanpa tämän jutun otsikossa olleisiin beluga - linsseihin: me olemme ihan totaalisen rakastuneita niihin. Minä ostin beluga-linssejä ensimmäistä kertaa elämässäni sitä vegaani-iltaa varten. Olisin varmaan turvautunut tuttuun ja turvalliseen ja ostanut de puy - linssejä, jos niitä olisi ollut. Mutta ei ollut, joten ostin belugaa. Ihastus virisi kerrasta. V ilmoitti minulle seuraavana päivänä, että meidän pitäisi ostaa noita linssejä pari kiloa - ainakin. Ja koska minä olin samaa mieltä, ostin niitä viikonloppuna stokkalta muutaman pussin lisää. Nuo linssit pysyvät ihanasti koossa kun niitä keittää! Ne ovat täydellisiä ja ihanan pyöreitä ja pehmeitä suutuntumaltaan. Makukin on täyteläisempi kuin vihreissä linsseissä. Luulen, että tästä tulee oikea beluga-linssisyksy ja kuulette hehkua näistä pikkuihanuuksista ihan kyllästymiseen asti. Anteeksi jo etukäteen! :)

beluga linssitKurpitsansiemenet voi lisätä paahdettuna vasta lopuksi.

Sen vegaani - lisäkkeen mittoja en tarkasti ottanut ylös, mutta se syntyi vähän risottotyyliin; laitoin pannulle öljyä ja ison kasan siemeniä. Annoin ensin siemenille vähän väriä ja lisäsin sitten valkosipulia, belugat ja kuivatun aprikoosin paloja. Sen jälkeen mukaan laitettiin vähäsen vaaleaa mango vinagrettea (josta tuli myös makeutta, jos tätä ei ole käytä valkoviinietikkaa ja vaikka vähäsen hunajaa tai sokeria) ja vettä sekä luomukasvisliemikuutio. Sitten vaan hauduttelin linssit kypsäksi ja leikkasin enokitaket sekaan juuri ennen tarjoilua. Käytin muuten isompia, itse kuivatettuja kurpitsansiemeniä ja ne muuttuivat sitkeiksi hauduttelun aikana. Poimin ne lopulta pois ennen tarjoilua. Joten jos käytät kurpitsansiemeniä paahda ne varmuuden vuoksi erikseen ja lisää vasta lopuksi, niin eivät ainakaan sitkisty. Sitten mausta suolalla ja pippurilla ja halutessa vielä tuoreella yrttisilpulla.


lohta, tatteja,linssejäLohesta positetaan nahka ennen tarjoilua. Se suojaa kalaa kypsymisen aikana.

Ja että tämä juttu varmasti tempoilisi tarpeeksi mennään sitten siihen eiliseen illalliseen. Meillä oli jääkaapissa n. 500g pala lohta. Tuijoteltuani sitä ja kuivattuja tatteja hetkisen keittiössä kala päätyi beluga - linssien ja niiden itse kuivattujen tattien kanssa uuniin. Ennen uunia kiehautin beluga-linssejä hieman kasvisliemessä, jotta ne kypsyisivät kalan kanssa samaan aikaan. Sitten vaan kokosin kaikki aineet yhteen astiaan ja työnsin ne kuumaan uuniin.

Tuli tosi hyvää, vaikka tämä oli näin tajuttoman yksinkertaista. Ruuan kanssa päädyimme vielä ottamaan auki pullon stokkan viinimyymälästä mukaan jäänyttä Señorío de Rubiós Albariñoa. Se kyllä kruunasi herkän tattisen, täyteläisen ja aromaattisen kalaruuan. Viini raikasti kokonaisuutta ja toi siihen kukkeita ja aromaattisia vivahteita. Mitäpä tähän nyt voi sanoa muuta, kuin joskus se yksinkertainen ruoka on vaan ihan parasta.


kalaa ja linssejäHuomaa, miten linssit pysyvät kauniina uuninkin jälkeen. Vähän sitruunaa päälle ja vot!

Tateilla maustettuja beluga-linssejä ja kermaista lohta (n. 2-3:lle)

2 dl beluga -linssejä huuhdottuna
5 dl vettä
1 luomu - kasvisliemikuutio

n. 500g pala lohta
n. 3 dl kermaa tai ruokakermaa (kaadoin isosta, litran purkista "sopivasti")
n. 1dl (kunnon kourallinen/yksi iso tatti) kuivattuja tatteja murustettuna
1 valkosipulin kynsi
reilu tupsu lehtipersiljaa (ainakin 0,5 dl silppuna)
suolaa
mustaa pippuria
tarjoiluun:
sitruunalohkoja

Laita belugat kiehumaan kasvisliemeen 10 minuutiksi. Sen jälkeen valuta niistä ylimääräinen kasvisliemi pois ja kippaa ne pienehköön uunivuokaan. Sekoita mukaan murskattu valkosipuli ja murustetut tatit. Mausta pippurilla.

Laita kalafileen pala linssien päälle nahkapuoli ylöspäin (jotta voit poistaa nahan lopuksi, kun kala on kypsä). Rouhi mukaan vaikka vihreää, minttuista chilisuolaa ja kaada päälle ruokakermaa niin, että kala vähän peittyy sivuistaan kermaan.

Kypsennä 200 asteessa n. 20-30 min (kalafileen paksuudesta riippuen, meidän file oli paksu joten pidimme sitä uunissa 30 min). Poista kalasta nahka, tarkista suola ja lisää tarvittaessa.

Levitä kalan päälle lehtipersiljasilppu ja purista vähän sitruunan mehua. Voit laittaa sitruunalohkoja myös lautaselle tarjolle. Nauti aromaattisen valkoviinin kanssa.

13 kommenttia:

Sitruunainen kirjoitti...

Näyttää todella herkulliselta! Ihan kuin suurta kaviaaria nuo linssit - senkin puolesta komppaa kauniisti lohta. Täällä en ole nähnyt koskaan, mutta varmasti joskus kokeilen kunhan tulevat vastaan.

Olen itsekin kokeillut paahtaa kurpitsansiemeniä, uunissa kokeilin, mutta muistaakseni viime kerralla kävi niin, että ne unohtuivat sinne vähän liian pitkäksi aikaa ja lopulta olivat syömäkelvottomia. Onko sulla vinkkejä, miten sen "liman" saisi niiden pinnasta pois? Vai kuivuuko se itsekseen paahtamisen aikana? Ihan kuin olisin jostain lukenut, että etikka auttaa asiaan..

Tykkään kurpitsansiemenistä, joita Suomessa myydään kuorittuina, siis niistä jotka ovat vihreitä väriltään. Täällä kaupoissa myydään ainoastaan valkoisina, siis kuorineen päivineen. Ajattelin vaan kysyä, että eihän sulla vaan olisi vinkkiä jolla ne kuoret saa poistettua? Vai tuleeko niistä jees sen paahtamisen jälkeen? Kiitti taas!

Yaelian kirjoitti...

Nyt kyllä tekis mieli noita ruisnappeja vuohenjuuston kanssa!
Beluga-linssit ovat ihania;mullakin on niitä kaapissa. Kiva idea yhdistää niitä kurpitsansiemenien kanssa:-)

Nelle kirjoitti...

Sitruunainen: kokeilin jossain vaiheessa kaikkea; paahtamista uunissa ja jopa vihanneskuivurissa kuivatusta. Jotenkin en saanut niitä mitenkään "avautumaan" ja olen paahtanut sitten noita valkoisia pannulla selalisenaan. Ei ne nyt pahoja ole olleet, mutta enemmän tykkäisin jos kuoret saisi pois. Ja ei tosiaan ole kikkaa tähän, se limaisuus katoaa kuivaessa.

Mutta tuosa pitkään keittyessä ne olivat tosi inhoja lopuksi - otinkin ne sitten pois.

yaelian: sinä niitä belugoja kehutikin jo aikoinaan minulle - nyt vasta löysin!

Virpi kirjoitti...

Teidän eiliset ruuat, sekä alkupala että pääruoka, näyttävät kerrassaan superherkullisilta! Mulla on herännyt varovainen kiinnostus linsseihin, joten pitääpä pitää tämäkin valmistustapa mielessä :)

Yaelian kirjoitti...

Mun tietääkseni ne vihreät kurpitsansiemenet (joita itsekin käytän)ovat eri lajiketta,eli niissä ei ole lainkaan valkoista kuorta.

Ellustiina kirjoitti...

Näyttää NIIN hyvältä! En ole koskaan syönyt beluga linssejä, vain tavallisia punaisia ja vihreitä mutta nyt kyllä kiinnostus heräsi beluga-linssejä kohtaan! Täytyy hankkia niitä. Osaatko sanoa millainen niiden ravintoarvo on tavallisiin linsseihin verrattuna?

Nelle kirjoitti...

Virpi: kyllä linseistä kannattaa kiinnostua, ne ovat ihania. Käytän aika paljon ihan punaisia linssejä, mutta nämä ovat minusta niin ihania kun pysyvät koossa.

yaelian: aika jännää, tuota en tiennyt. Pitäisi varmaan perehtyä kurpitsansiementen saloihin ja selvittää mitä kaikia niitä on.

Ellustiina: katsoin paketin kyljestä mutta siinä ei ollut mitään speksiä noista ravintoarvoista finelistä taas löytyi ruskea linssi, mutta beluga on enemmänkin musta. Mutta google antoi pari englanninkielistä osumaa: tälläisen yleisesti linssien ravintoarvoista ja tässä oli juttua erikseen belugasta.

aleksi kirjoitti...

ei sinänsä liity tähän mutta koska "ruis on nyt gourmettia" on fasu lopettanut kokonaan lihisten teon, vaihtanut ne ruisliksiin.. kumma teko, vähän kun lopettais kokonaan korvapuustien teon..

..ja pikkuset mustat linssit on hyviä

Nelle kirjoitti...

aleksi: onhan se vähän hassua, tosin en kyllä muista koska olisin ostanut lihiksen kaupasta. Me syötiin niitä herkkuna lapsena jos niitä oli jäämässä päiväysvanhaksi. ;) Mutta olenko omaan kotiin ostanut koskaan eineslihapiirakkaa... En muista. Ehkä lihis on se, mihin monella kulminoituu se ajatus einesten epäterveelliyydestä.

Mä tein joskus vegeaikana itse semmosia sienilihiksiä ja pohjana mulla oli myös rukiinen sämpylätaikina. Ne oli muuten hyviä.

aleksi kirjoitti...

joo en ole ittekään sellasia ostanut.. johonkin puistoon kesällä jonkun lörtsyn.

sienillä ja ohrallla täytettyä "lihistä" on munkin pitänyt tehä jo pitkään.. se uppopaisto on vaan vieläkin mulle vähän paha

Nelle kirjoitti...

aleksi: tukeva kattila vaan jossa on hyvä, tiivis kansi. Harjoitus tekee tuossakin asiassa mestarin. Hirveä kiire ei saa olla eikä väsy :)

Sammutuspeite keittiössä on myös hyvä olla vaikka se onkin ruma. :)

Norppa kirjoitti...

Luojan kiitos osuin vahoingossa tänne! Näitä on pakko kokeilla! :D
Just kiehuu belugat liedellä ja joitakin siemeniä kyllä taitaa löytyä kaapista mutta en tajunnut, että niitähän voisi myös heittää pannulle.
Katsotaan miten käy! ;)

Nelle kirjoitti...

Norppa: juuri eilen muuten laitoin belugoita ensin vähän keittäen ja sitten pannun kautta. Sekaan meni suppiksia! Tuli tosi hyvää pitää varmaan kirjoitella tässä haasteäänestelyn jälkeen... :)