keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Meloni-kurkkukeitto vaniljalla ja koivusiirapilla

melonikeitto koivusiirapilla

Ajatukseni oli tehdä tästä keitosta "keittiön tervehdys" mutta lopulta tein sen vähän suuremman kokoisena. Ongelman muodosti yllättäen myös lasi, josta juotavan keiton voisi tarjoilla.

Sorruin ostamaan V:lle syntymäpäivälahjaksi ne tastingissa itseeni vaikutuksen tehneet Riedelin tequilalasit. Niistä olisin halunnut tämän keiton tarjoilla, mutta lasit olivat jääneet mökille. Maximilian Riedel nimittäin sanoi, että kyseiset lasit sopisivat hyvin pyös pienten, aromaattisten "tervehdysten" tarjoiluun. Lasi on suunniteltu siten, että se nostaa yrttiset ja herkät aromit suoraan nenään ja vahvistaa siten tarjottavan yrttisalaatin/keiton/tms aromeja ja herättelee aisteja. No, ei voinut mitään - keiton päädyin kuitenkin surauttamaan.

Halusin että keitto olisi hyvin raikas, mutta tarjoaisi jo ihan vähäsen aavistusta sekä hedelmäisemmistä alkupala ja -jälkiruokaruuista että täyteläisemmistä ja yrttisemmistä pääruokamauista. Päätin, että käytän keittoon pohjaksi melonia ja paprikaa, mausteiksi taas jälkiruuan kanssa keittämäni vaniljatangon sisuksen. Aprikoosia en keittoon laittanut, vaan olin ostanut hedelmäisyyttä tuomaan mangovinagretta ja yrttisyyttä lisäsin koivusiirapilla. Potkua saatiin kuinkas muutenkaan kuin pienellä palalla lemondrop - chiliä. Mimmu muuten neuvoi minua, että sen chilin kanssa pitää olla vähän varovainen tässä alkukeitossa. Lemondropissa on kuitenkin voimaa ja jos alkukeiton on tarkoitus olla herkkä ja kukkea, kirpakka chili saattaa jyrätä sen 10-0.

Tämä meni hienosti siihen asti, kunnes lorautin avokätisesti sekaan Stokkalta ostamaani mangovinagrettea. Se oli yllättävän makeaa. Itse asiassa se oli niin makeaa, että keitto alkoi muistuttaa jo vaniljaista jälkiruokahedelmäsalaattia. Paniikki meinasi iskeä: mitäs nyt? Alunperin en ollut ajatellut laittaa tähän kurkkua, vaan tehdä ihan vaan pienen keiton. Nyt kuitenkin tarvittiin kurkkua ja selleriä leikkaamaan keiton makeutta. Soppa olisi ollut ihan hyvää ilman mangovinagretteakin, joten voitte halutessanne jättää sen pois ja maistaa keittoa ilman kurkkua ja selleriä. Makeutta voi hyvin säätää pelkällä koivusiirapilla, jossa on juuri sopivan aromaattinen maku.

Kuitenkin lopulta, kun sain kaikki maut mielestäni tasapainoon sopasta tuli varsin mainio.

Keitto oli raikas, aavistuksen pähkinäinen, yrttinen ja aprikoosinen. Kuin alkusyksyn aurinkoinen ja kostea aamu. Sellainen, jossa on jo aavistus kohta maassa ruskeina pyörivistä lehdistä. Olin tyytyväinen.




Meloni-kurkkukeitto vaniljalla ja koivusiirapilla (5-6:lle)

n. 550g hunajamelonia
1/2 lemondrop - chiliä
150g tuorekurkkua, kuorittuna
1/2 sellerin vartta
1 dl hyvää oliiviöljyä
2 tl koivusiirappia
3rkl mangovinagrettea (vähempikin olisi ehkä riittänyt, maista!)
1 vaniljatangon sisus (jälkiruokaliemessä keitetty)
0,25 dl valkoviinietikkaa
0,5 dl hapanta omenatuoremehua
(ripaus suolaa)

Laita chilinpala, melonin liha, puhdistettu paprika poistettuna blenderiin. Lisää myös omenamehu, öljy ja etikka sekä vaniljatangon sisus.

Surauta tasaiseksi ja mausta koivusiirapilla ja ripauksella suolaa. Tämän jälkeen menin vielä lorauttamaan mangovinagrettea, joka nosti vaniljaa esiin ja teki keitosta aika makeaa. Lisäsin vielä suolaa, kuorittua tuorekurkkua ja sellerin varren. Taas suristin keiton tasaiseksi. Maistoin ja totesin että soppa on pelastettu.

Jätä keitto jäähtymään ja tekeytymään jääkaappiin ainakin tunniksi-pariksi mutta voit jättää sen tekeytymään myös yön yli kuten minä. Tarjoile laseista.

4 kommenttia:

Kahveli kirjoitti...

Kuulostaa hyvältä. Tätä teen tuota pikaa.

Nelle kirjoitti...

Kahveli: tällaiset kylmät kurkkukeitot ovat olleet tämän kesän hitti. Kuuma kesä ja viileät herkut :)

Inez kirjoitti...

Hihii, tuo kourittu kurkku sai nauramaan ääneen:) Minä kun muutenkin pyrin välttelemään kaupassa kurkkujen "kourimista", kun se on niin härskin näköistä... (joko mulla on likainen mielikuvitus, tai sitten luulen että kaikilla muilla on!)

Resepti kuulosti muuten ihanalta, olen juuri mietiskellyt itsekin tällaisten pienten keittojen reseptejä.
Hyvää syksyn jatkoa!

Nelle kirjoitti...

Inez: hehe, enpä ollut huomannut tuota kirjoitusvirhettä! Korjataan... Onneksi nauru pidentää ikää:D