Panda 90v - lakusandwicheja raparperilla

Kun minulla jäi yli niitä hillottuja piparminttu-viherpippuriraparpereja ajattelin, että niiden kanssa voisi tarjota lakritsivaahtoa. Lakritsivaahtoon idean sain, kun Panda lähetti meille tuotenäytteen 90v juhlapakkauksestaan.



Ihan yhtä hyvää pandan lakritsi oli 90v - juhlapakkauksessa kuin muutenkin. Ja koska pidämme tavattomasti lakritsasta ajattelin hyödyntää sitä sunnuntaijälkkäriin jo oikeastaan ennen kun tiesin Rva R:n ja miehensä vierailusta. Viherpippurisen raparperin maku ja kermainen lakritsivaahto iskostuivat mieleeni makupariksi josta en oikein pässyt yli enkä ympäri. Se on varmasti hyvää, mietin. Mutta minkä kanssa sitä tarjoaisi ja miten sellaisen saisi aikaan?

Olen joskus kauan sitten (ennen blogin olemassaoloa) tehnyt keitettyjä päärynöitä, joiden sisältä koverretaan siemenkota ja aukko täytetään lakritsi-suklaaseoksella. Muistelin, että ne olivat tosi hyviä. Niissä lakritsaa ensin uutettiin kermaan keittämällä ja sitten sekaan sekoitettiin vähän suklaata. Silloin osa käytetyistä lakuista jäi sulamatta ja ne siivilöitiin pois kermasta ennen suklaan lisäämistä, mutta lakritsan maku jäi kermaan. Näin tehtynä kerma on vielä aika vaaleaa, mutta harmahtavaa. Suklaata taisi silloin tulla seokseen melko paljon ja ainoa asia mikä minua muistaakseni vähän harmitti, oli ettei lakun maku noussut niin paljon esiin kuin toivoin. Ajattelin käyttää samaa ideaa lakumaun uuttamisessa kermaan ja lisätä sitten lakritsikermaa mascarpone-kermavaahtoon, siinä se varmaan pääsisi esiin riittävän hentona, mutta kiehtovana.




Mutta sunnuntaina minä olinkin ahneella ja kokeellisella tuulella;) Halusin Paljon Lakritsaa. Lakupalojen poisheittäminenkin tuntui vähän tuhlaukselta ja ajattelin kokeilla, saanko lakritsan sekoitettua kermaan kokonaan jollain konstilla. Ja saahan sen. Minä otin bamixin ja muusasin kermassa pehmenneet, mutta sulamattomat lakritsapalatkin kerman sekaan.

Idea oli sinänsä ihan hyvä, mutta en tullut ajatelleeksi minkä väristä siitä tulee, jos lakritsan sulattaa/sekoittaa kokonaan kermaan...




Siitä tulee harmaanruskeaa! ;) Epämääräisen värinen vaahto, jossa on pieniä mustia hippusia ei vaikuttanut valmistuttuaan kovin houkuttelevalta. Seisoin keittiössä kippo kädessäni ihmettelemässä mitä ihmettä minä nyt sitten teen tälle (kieltämättä hieman kuravelliltä tai leipäjuurelta näyttävälle) lakukermamössölle?

Maistoin raparperia ja lakumössöä. Kyllä, laku tosiaan sopii piparminttuisen raparperini kanssa... Mutta miten tämän kanssa nyt pitäisi toimia... Olisi vaan pitänyt suodattaa ne sulamattomat lakupalat kiltisti pois ja käyttää vain kerma. Kermaa ei ole tarpeeksi enää uuteen yritykseen. Ohhoijaa...

Mutta sitten keksin. Muistin, että Mimmun tekemiä kauralastuja on vielä tarpeeksi, jos tekisinkin samantyyppisiä sandwicheja kuin Merituuli ja Jukka "Sipuloiden" ollessa kyläilemässä meillä.

Kun vaahto on keksien välissä ei haittaa, vaikka kermassa olisi joku kummallinen värivivahde. Loput lakumössöstä voisi varmaan pelastaa sulattamalla siihen vähän suklaata ja käyttäisi sen koristukseen. Laku-suklaaganache... Hmm, ehkei olekaan syytä vaipua epätoivoon. Ehkä tästä saadaan aikaan jotain, mikä ei näytä luotaantyöntävältä ja maistuu vielä hyvälle!

Ja niin tapahtui: sekoitin pari suurta suklaanpalaa lidlin tummaa suklaata ja lorauksen kermaa lakumössöön kattilassa, varovasti kuumennellen. Suklaa värjäsi mössön ihan mustaksi, peittämättä kuitenkaan makupuolella täysin lakritsaa. Hyvä.

Kermavaahto-tuorejuustomössön (johon lopulta päätyikin philadelphiaa eikä mascarponea) maustoin ruokalusikallisella lakumössöä. Ja sitten täytin kaurakeksit lakuvaahdolla, raparpereilla ja sipaisin päälle laku-suklaaraidan. Jälkiruoka on siis pelastettu! Ja onneksi kaikki vielä pitivät näistä kovasti... Rva R sanoi, että on se hienoa, että sinä viitsit nähdä näin vaivaa!

Minä vaan hymyilin ja kiittelin mielessäni Mimmua ja ruuanlaiton suojeluspyhymyksiä. Jospa R vaan tietäisi...

... Mutta ajatus herkästä, kermaisesta lakuvaahdosta crumblen kanssa jäi kummittelemaan vielä mieleeni... Siihen tarkoitukseen siivilöin kyllä kiltisti lakut pois ja käytän pelkän kerman lakuvaahtoon. Haluan kokeilla sen kanssa ihanaa ja syntistä voilla ja sokerilla tehtyä crumblea ja lusikoida päälle paljon,paljon vihrepippurilla, mintulla ja bourbonilla hillottua raparperia ja koristan koko komeuden muutamalla piparmintun lehdellä...

Mutta sitä varten pitää jo sitten käydä ostamassa lisää lakua, koska päästettyäni otteeni tästä lahjapaketista lakut katosivat "jonnekin" kuin kaste maasta... ;)



Lakusandwicheja raparperilla (4-6:lle)

Kaurakeksejä tai muita soveltuvia, esim. grahamkeksejä

hillottuja raparpereita

Laku-suklaamössöön (ganache):
2 dl kermaa
vajaa 1 dl lakupaloja
n. 25-30g suklaata

Lisäksi vaahtoon:
1,5 dl kermaa
n. 100g tuorejuustoa
1 tl vaniljasokeria


Laita lakut ja kerma kattilaan ja kuumenna hiljaa kiehuvaksi. Kun lakritsa alkaa pehmentyä ja siitä irtoaa makua kermaan voit joko siivilöidä lakun pois ja käyttä kerman jäähtyneenä lakuvaahtoon tai jatkaa kuten minä: ota sauvasekoitin ja sekoita pehmennyt lakritsa kuumaan kermaan niin, että siitä tulee jotakuinkin tasainen mössö.

Ihmettele, miten kummalliselta se näyttääkään. Kaavi sitten mössö takaisin kattilaan (säästä kuitenkin n. 1 rkl mössöä erikseen) ja sekoita joukkoon suklaa. Jos mössö on jo kovin sakeaa, lorauta mukaan vielä vähän kermaa, jotta saat suklaan sulamaan ja seoksesta tasaista. Nyt käsissäsi on fiinimmin sanottuna suklaa-lakuganache :)

Vatkaa kerma ja sekoita siihen tuorejuusto tai mascarpone. Lisää säästämäsi laku-kermaseos ja sekoita mukaan. Mausta vaniljasokerilla ja lisää tarvittaessa makeutta. Koska kaurakeksi on niin makeaa, jätin itse lisäämättä.

Sitten laita kaurakeksille täytettä, asettele kolme valutettua raparperinpalaa joka keksiin ja paina kansi päälle. Sitten lusikalla ganacheraita keksin päälle ja koristele miten tykkäät. minä en osannut päättää koristaisinko vaan lakulla vai kukkasilla joten ängin molempia;) No - ihan kiva, joo;) Mutta sen verran tätimäinen, että hain sitruunamelissan lehtiä tarjoilulautaselle.

Nautitaan lautasen päällä, koska hapera kaurakeksi murtuu haukatessa. Etenkin jos nämä ehtivät olla jääkaapissa valmiina odottamassa.

Kun näitä sitten jäi vielä pari ylimääräistä laitoin ne pakkaseen ja mietin siinä, että jos joskus laiskottaa, niin tämän tyyppisiähän voisi tehdä kesällä vaikka kaupan valmiista lakujäätelöstä. Jäätelö vaan pehmennettäisiin ja täytettäisiin samaan tapaan ja sitten pakastetaan uudelleen. Voisi olla hyvää niinkin.