maanantai 14. kesäkuuta 2010

Sireenituorejuustoa ...vai Syreeni - kukka se on kumminkin :)

sireenituorejuustoon tarvitaan


Sireenit kukkivat juuri nyt. Minä rakastin sireenin tuoksua lapsena ja edelleen se saa minut muistamaan asioita, joita lapsena pidin Ihanan Romanttisina. Sireenin tuoksu on ihastuttavan aromaattinen mutta samalla kertaa lempeä. Siihen liittyy aamukaste nurmikolla ja hitaasti lämpenevä alkukesän aamu. Nyt on aika hengittää syvään kesän tuoksuja ja hullaantua luonnosta kuin vasikat kevätlaitumella. :)

Eräs kalastaja jonka kanssa joskus juttelin sanoi minulle, että hän pitää alkukesää enemmän elokuusta. Upeassa ilta-auringossa meren rannalla silmät puoliavoinna seisoen kysyin häneltä miksi? Ja hän vastasi:"Koska alkukesällä kaikki ihmiset ovat ihan sekaisin." Minua vähän hymyilytti, sillä ymmärsin kyllä mitä hän tarkoitti.

Vaikka minäkin pidän elokuusta sen lempeän lämmön ja pimentyvien, myrskylyhdyin valaistujen iltojen vuoksi, on alkukesässäkin puolensa. Tämä on juuri sitä aikaa, kun luonto jotenkin yhtäkkiä herää ja kaikkialla kukkii ja tuoksuu. Isä tapaa sanoa, että tässä alkukesässä on sellaista vaaleanvihreän sävyä, mitä myöhemmin kesällä ei enää näe. Katsokaapa niin huomaatte; sävyjä on melkein keltaisesta kirkkaanvihreisiin.

Kukkasista olen aina pitänyt. Äidin mielestä ehkä jopa enemmän, kuin ihmiselle on hyväksi. Vähän minua hymyilytti kun riivin aamulla syreenin kukkasia oksasta kuppiin; muistelin, mitä äiti sanoi minusta ja leskenlehdistä. En tiedä olenko jo kertonutkin tämän, mutta koulusta kotiin kävellessäni tapasin aina etsiä sitä ensimmäistä leskenlehteä niin kiivaasti, että hukkasin täysin ajantajuni. Laahustettuani sitten vajaata kilometrin koulumatkaa ilmeisesti Huomattavan Pitkän AIkaa ja saapuessani kotiin vähän huolestuneen äidin luo, tämä puuskahti leskenlehtiin ja minuun vähän tuskastuneena:

".. Olen ihan varma, että kun löydät sen leskenlehden, niin sinä Syöt sen!"


vanhanaikainen tuoksuva sireeni

Ja tässä minä nyt olin, syömässä ja syöttämässä sireeniä aamupalalla. Niin kovin vähän on maailmassa lopultakin muuttunut.

Tiesittekö muuten, että leskenlehden lehtiä voi käyttää kaalin tavoin vaikka kaalikääryleisiin?

Leskenlehtien yhtä lailla kuin sireenin käyttöön sain vinkin Anne Paalon Kukkaruokaa - kirjasta. Opus on kiitettävän perusteellinen kasvien käytön suhteen, mutta kuvituksesta saisi varmaan paljon houkuttelevammankin. Joka tapauksessa kiehtova opus, jota olen tavannut mökkimatkoilla omaksi ilokseni ja muun seurueen kiusaksi ;)

Sireeni on syötävä ja sen kukkasista tuli tuorejuustoon yllättävän rikas ja aromaattinen vivahde. Sireeni maistui raikkaammalle ja vahvemmalle kuin oletin. Se sopi tosi hyvin vahvemman kermajuuston pariksi ja voisin kuvitella, että saaristolaistyyppisen leivän päällä se olisi tosi hyvää. Taittamalla pari syreeninoksaa puutarhasta saat toisesta tarpeeksi kukkasia tuorejuustoon. Toisen voikin sitten laittaa maljakkoon levittämään tuoksuaan joka puolelle. Tämä oli kiva vinkki, kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Minusta tuorejuusto oli parhaimmillaan heti kun se oli tehty, seuraavana päivänäkin se oli ok, mutta tuoksu oli jo selvästi miedompi. Mikäli pihassa kuitenkin kasvaa sireeni, käy poimimassa seuraavana aamuna pieni tupsu lisää tuoksuvia kukkasia niin saat tuorejuustoon uudelleen sen ihanan kukkean aromin.

sireenituorejuustoa


Sireenituorejuustoa (Anne Paalon Kukkaruokaa - kirjan vinkin pohjalta)

1 prk n. 200g suosikkituorejuustoasi, meillä perinteinen philadelphia
n. 100g tuoksuvia, tuoreita sireenin kukkasia

Poimi sireenin oksista talteen vain kukkaset ja sekoita ne tuorejuustoon. Tarjoa aamiaspöydässä hyvän leivän kanssa.

p.s. sireenin kukkasista saa myös aromaattista makusiirappia, tähän tapaan. Sitä voi sitten käyttää vaikka kesäisissä drinkeissä, jääteessä...

11 kommenttia:

Katriina, kirjoitti...

Sireenituorejuustoa, kaikkea sinä Nelle keksitkin! Tuon täytyy olla ihan tajuttoman hyvää kesäaamuna leivän kanssa mökin terassilla nautittuna.

Sininen on syreenin väri ja sen tuoksu on huumaavan ihana. Täällä on vaan nyt niin kylmää ja sateista, että talon takana aukeavat syreenit eivät edes tuoksu miltään. Aurinko takaisin!

Yaelian kirjoitti...

Kappas vaan,kaikkea sitä täällä oppiikin.Enpä olisi arvannut,että sireenin ihanan tuoksuvia kukkasia voi ruokanakin käyttää!
Itse pidän eniten juuri alkukesästä,minkä vuoksi ajoitankin vierailuni juuri tälle ajalle.

Nelle kirjoitti...

Katriina: voi ei! aurinko tarvitaan takaisin ehdottomasti:) Täälläkin on ollut niin tavattoman kylmää, että monet kukkaset ovat aloittaneet kukintansa myöhässä.

Yaelian: en minäkään sitä tiennyt ja tietysi kannattaa ottaa kukkaset paikasta, missä trietää että pensaita ei ole myrkytetty. Itseäni himottaa kokeilla tänä vuonna sitä syreenisiirappia ruususiirapin sijaan...

Anonyymi kirjoitti...

Nimenomaan syreeni. Sireeni on se,josta kuuluu ääni. ;)

Nelle kirjoitti...

Anonyymi, kävin siskoni kanssa tästä myös keskustelun ja käytin sanaa sireeni, koska Paalon kirja referoi siihen sillä nimellä. Meilläkin kyllä sanotaan syreeni.

Merituuli kirjoitti...

en ole tiennytkään että syreeni-sireeniä voi syödä. WAU!

täytyykin hommata tuo kirja jostain, uskon että siinä olisi monenmoista meille. kiitos vinkistä!

onko siellä muuten juttua voiko lupiinin kukkia maistaa? niitä olisi niin julmetusti ja voisin kuvitella suutuntuman olevan ihanan pehmeä ja ontto. tässä tulee kyllä sellainen fiilis että olisin lupiinia joskus maistanut, olenkohan...?

Nelle kirjoitti...

Merituuli: joo, juuri eilen juteltiin V:n kanssa että sireenisyreenin rakanne on aika pehmeä ja että se oli yllättävän hyvää; ei yhtään kitkerää.

Luulisin myös että tykkäisitte kirjasta, se ei ole kovin kaunis kuvitukseltaan, mutta käy läpi kasveja aakkosellisesti ja lopussa on kasa reseptejä. Aika romanttisia ja ihania osa :) Minä löysin kirjan ainakin kirjatorin alesta tuossa keväällä kohtuuhintaan.

Kirja on nyt mökillä lomaa odottamassa joten en voi tarkistaa tuota lupiininkukka - asiaa. Mutta jos et ole ostanut sitä kirjaa vielä keinäkuun loppupuoliskolla niin kysele, tarkistan sen sinulle. :)

Tiia kirjoitti...

En tiennytkään, että sireeniä voi syödä! Kiva tietää! ;) Bongasin blogin osoitteen lehdestä, olisiko ollut turkkari! Kiva blogi teillä siskoksilla! :D

Nelle kirjoitti...

Tiia: kiitos, ja tervetuloa ;)

Aika yllättävän moni kasvi on syötävä. On kuitenkin hyvä selvittää aika tarkkaan mikä on syötävää ja mikä ei. Osalla kasveista esimerkiksi kukinto on syötävää, mutta kasvin muissa osissa on myrkkyjä tai yhdisteitä, jotka eivät ole suositeltavia. Minusta ainakin luonnonkukkien ja yrttien käyttäminen ruuassa on kiehtovaa ja haluan oppia sitä lisää :)

Sitäpaitsi, kukat ovat niin kauniita...

pinea kirjoitti...

Meillä sanotaan sireeni vaikka syreenikin on tuttu. Mutta sitä en tiennyt että sitä voi syödä! Ja meillä oli sireenipuskia piha täynnä!! (Silloin joskus...) Siitähän voisi kehitellä vaikka mitä, vaikka sireenisiirappia. Ja miten nättejä ne kukat olisivat salaatissa? Uijui!
Ihana kirjoitus, jälleen. <3

Nelle kirjoitti...

pinea: tuosta terminologiasta, mua hymyilyttää kun meidän äiti aina sanoo silleen riemukkaalla äänenpainolla että "kimput syreneitsis!" ;) Näin voi kiljahtaa kun näkee syreeneitä tai jokin tuoksuu syreenille tai ylipäätään jos joku asiat on jotenkin hersyvän riemukkaan ihastuttava ;)

Anne Paalo on laittanut muuten siihen kukkaruokaa - kirjaan kasvien latinankieliset nimet myös, juuri sitä varten että kansanomaiset nimitykset kasveille vaihtelevat. Jos ei ole varma, kannattaa hakea latinankielisellä nimellä vaikka kasvikirjasta. Fiksu veto minusta!