Ystävänpäivän leivokset ja hämmentävä valkosuklaa-kermakuorrute

Tamasin Day-Lewis pisti päähäni ajatuksen passion curdista. Kun häneltä kysyttiin, mitä hän kokkaisi vietelläkseen jonkun, hän nojautui vastauksessaan tahmeisiin ribseihin ja passsionhedelmäcurdia valuvaan kakkuun. En tiedä viettelyksistä, mutta ainakin omat makunystyräni heräsivät välittömästi. Passion curdia valuva kakku...

Tässä kohdin voitte kuvitella minun pysähtyvän, nähdä silmiini syttyneen kummallisen kiillon ja kuulla kun lausun hiljaa, puoliääneen aamujunassa: "passion curdia..." Ja samalla voin kuvitella miten ihanalta kermaisen pehmeä mutta suussasulava passion curd - kakku voikaan maistua...


Ainoa ongelma oli, etten ollut koskaan tätä ennen kuullutkaan passion curdista.

Tuumasin, että tuskin se kuitenkaan voisi olla niin kovin erilaista kuin lemon curd. Google löysi minulle ystävällisesti BBC foodin passion curd - tahnan ohjeen, jolla pääsin eteenpäin.

Työkaverini kysyi minulta viikolla mistä oikein keksin kaikki ruokaideat. Hän taisi todeta jotain tyyliin: "ymmärrän että ydinfyysikko keksii juttuja kun miettii niitä koko ajan, mutta... Miten...?" Luulen, että aidon hämmästyksen lisäksi hänellä taisi olla vähän pilkettä silmäkulmassaan tuota kysyessään. ;)

Tamasinin viettelyruuan lisäksi tämänkertaisiin leivoksiin vaikutti Krullasin Miró - kakku. Tuttavani kyseli minulta kakunkoristusideaa viime viikolla ja muistin tämän krullasin hauskan ja persoonallisen näköisen kakun. Samalla ideallahan voisi piirustustaitoinen saada aikaan hauskoja efektejä - esimerkiksi piirtämällä kakun päälle suklaalla tyylitellyn kukkasen ja värjäämällä siitä vain osan terälehtiä...



Ja jotenkin kakkua muistellessani olin ihan varma, että täytteessä oli omenaa. Tämä muistikuva oli virheellinen, mutta sitten en enää päässyt irti ajatuksesta, että ystävänpäiväleivosteni sisällä olisi raikasta, vihreistä omenoista ja mascarponesta tehtyä täytettä ja kakku valuisi passion curdia.

Alkuviikolla kuvittelin vielä kunnianhimoisesti että kokeilen leivoksiin yksinkertaistettua Miró - kakun koristusideaa, mutta lopulta leivosteni kuorrutus ei tullut sellaista kun piti. Näin itseni taiteilemassa suklaakiehkuroita ja punaisen liivateliemen sekoittuvan vähän liian pehmeäksi jääneeseen kermaiseen kuorrutukseen ja lopputuloksen näyttävän lähinnä samealta kuolleen albiinopupun silmältä. Totesin, että ehkäpä se ei enää sitten olisi kovin romanttista ja että palaan aiheeseen ehkä joskus, kun kuorrutus ja kakkujen jumalat sen minulle sallivat.

Lisättäköön tähän nyt vielä, että minähän en sitten muuten sitten osaa piirtää. Lainkaan.



Näiden leivosten kuorrutuksesta tuli todennäköisesti epäortodoksisinta ikinä. Kuvittelin, että kun tekisin valkoisesta suklaasta pienen suklaamousse - seoksen ja sekoittaisin sen vanilijakreemijauheella hieman jämäköitettyyn kermaan ja jäähdyttäisin seosta vähän saisin valkosuklaalta maistuvaa jämäkkää kuorrutetta.

Väärin. Kaikkea sitä voi kuvitella, joo.

Yritin jäähdyttää "mousseani" ulkona, pakkasessa metallisessa vatkauskulhossa. Sekoittelin sitä vähän väliä aluksi peläten, että se jämähtää aivan liikaa: että lopputuloksena on niin jämäkkä mousse, ettei se enää levity nätisti leivosten päälle. Mutta moussepa ei ottanut lainkaan jämäköityäkseen.

Jossain kohdin tuli sitten se aika, että leivokset oli pakko kuorruttaa. Minulla oli lisää kermaa niin, että hätätilanteessa voisin tehdä vielä perinteistä kermavaahtoa ja pursottaa, spatuloida tai muuten mäiskiä leivoksiini kermahunnun. Mutta koska "mousse" nyt oli jossain määrin moussemaista, päätin kokeilla jos se pysyy leivosten päällä. Hyvän makuista se oli, ainakin. Tässä vaiheessa minulle oli jo selvää, että miró - koristelut jäävät tänään tekemättä.



Suureksi hämmästyksekseni kuorrute jäi suhteellisen hyvin kakun pintaan ja peitti reunat. Se oli yllättävän kivan näköinen ja kun asiaa siinä puntaroin tarkemmin, itse asiassa tosi herkullisen näköinen. Melkein voisi kuvitella, että kakun pinnalla on kova valkosuklaakuorrute. Mutta ei.



Ihan hirveää sotkemistahan se oli, kun kuorrute oli niin valuvaista. Nostin leivoksen kerrallaan ruokalautasen päälle ja lusikoin leivoksen niskaan ruokalusikalla kuorrutetta. Kun kakkunen oli kokonaan kuorrutuksen peitossa, nostin sen lastalla uunipellille, leivinpaperin päälle. Olin tosi epäuskoisena, kun kuorrute pysyi kakuissa. Minulla täytyi olla jonkin ystävänpäivän suojeluspyhimyksen erityisvarjelus matkassani, sillä tässä oli kyllä kaikki katastrofin ainekset samassa sopassa. Ja jos rehellisiä ollaan, en kyllä suosittele kenellekään täysjärkiselle tämän kuorrutteeni kokeilemista: olen ihan varma, että tämä ei tule enää koskaan uudelleen juuri samanlaista ja mahdollisten uusintayritysten osalta kaikki menee ihan varmasti kaameasti pieleen.

Kun jokainen kakkunen oli peitetty tällä hämmentävällä vaahdolla pyysin V:tä viemään kakut kellariin (jos ne vaikka jotenkin maagisesti vielä jämäköityisivät ennen iltaa) ja tuumasin, että voin tehdä niihin rennot suklaaraidat sitten juuri ennen tarjoilua.

Kaiken säädön jälkeen leivokset näyttivät tosi täyteläisiltä, mutta olivat keveitä ja hyviä. Kuorrute ei mitenkään erityisesti jämäköitynyt, mutta kakupohja varmaan imi siitä sen verran kosteutta, että tarjoillessa kuorrutus ei ollut enää niin hazardin oloinen. Suklaaraidatkin onnistuivat hyvin (pelkäsin, että ne alkavat valumaan ja sulattavat kuorrutteen alta).

Eli summauksena: täyttestä tuli hyvä ja raikas, pohja oli juuri sopivan kosteaa, kuorrute pysyi kasassa ja suklaaraidoista tuli ihan täydellisen pehmeitä ja ihania. Lautaselle pilkkomani tuoreet mansikat kruunasivat leivoksen. Jälleen yksi täydellinen ihme tapahtunut Nellen keittiössä.

Nöyrin kiitokseni sinulle Amor, hyvä haltijakummi tai helinä-keiju, kuka sitten lienitkin.


Leivoksiin (n. 32 kpl) tarvitset 2 kpl 4 munan pitokakkupohjia, jotka voit tehdä etukäteen. Pohjien kostutukseen tarvitset vihreä omena - likööriä ja maitoa (tai täytteeseen tulevista omenoista valuvaa mehua tai molempia, miten vaan)



Passion curd (tätä olisi voinut tehdä vaikka tuplatkin, jos tykkää)

125 ml passion - hedelmän sisustaa (tähän määrään tarvitset n. 350g kypsiä, oikein ruttuisia passion - hedelmiä)
2 munaa
80g sokeria
60g voita

Aloita leivosten täyttö tekemällä passion curd. Laita munat, sokeri ja passionhedelmän sisus metalliseen kulhoon. Sekoita seosta puulusikalla tai vispilällä juuri hiljaa kiehuvassa vesihauteessa n. 8 min kunnes seos muuttuu sakeaksi. Ota sitten pois vesihauteesta ja pilko hieman pehmeä voi sekaan ja sekoita, kunnes voi on sulaa. Jäähdytä seos esim kylmässä vedessä tai viemällä se ulos, kipakkaan pakkaseen. Sekoita jäähtymisen alussa.

Sitten, tee ompputäyte.

Vihreä omena-mascarponetäyte (suureen kakkuun)

2 vihreää, hapanta omenaa
1 prk (250g) mascarponea
n. 4 rkl vihreä omena - likööriä
2 dl kuohukermaa
vaniljaa


Vatkaa kerma ja lisää vaahtoon vanilja ja mascarpone. Vatkaa vielä hetki, että saat seoksen uudelleen jämäkäksi.

Kuori ja raasta omenat. Lata omenaraaste siivilään kulhon päälle ja purista raasteesta ylimääräinen neste kulhoon. Lisää sitten omenaraasteeseen likööri, jonka alkoholi ja sokeri auttoivat ainakin jossain määrin omenaa pysymään vaaleana. Jos likööriä ei ole, käytä limen mehua.

Sekoita omenaraaste heti mascarponeseokseen ja tarkista maku. Pitäisi olla ihan hemmetin hyvää.

Sen jälkeen kostuta kakkupohja. Kostuttamiseen voit käyttää raastetusta omenasta saamaasi omppumehua terästettynä omenaliköörillä ja/tai maidolla jossa on vaniljaa. Minä laitoin alimpaan pohjaan vaniljamaitoa ja päällikanteen omenamehua ja reilusti likööriä. Nämä olivat kumminkin aikuisten juhlat. Levitä sitten pohjien väliin ompputäyte ja passion curd. Kostuta päällimmäinen pohja. Peitä kelmulla ja laita vetäytymään seuraavaan päivään, jolloin tapahtuu koristus.


Pandoran/Nellen valkosuklaakuorrutteeseen (Älä kokeile, jos et ole itsetuhoinen tai omaa erittäin hyviä välejä haltijakummiisi)

0.5 l kermaa
n. 200g valkosuklaata
2 keltuaista
1 dl sokeria
4 rkl vaniljakreemijauhetta
2 tl vaniljasokeria/1 maustemitta aitoa vaniljaa

Vaahdota kerma kovahkoksi vaahdoksi lisäten vaniljakreemijauhe vatkauksen alkuvaiheessa. Sitten vatkaa toisessa kulhossa pestyillä ja kuivatuilla vatkaimilla keltuaiset ja sokeri vaaleahkoksi vaahdoksi. Sulata valkosuklaa vesihauteessa.


Sekoita valkosuklaa keltuaisvaahtoon. vaahto muuttuu tosi jämäkäksi, mutta älä panikoidu, toistaiseksi menee ihan hyvin. Lisää valkosuklaaseokseen kermavaahtoa kauhallinen kerrallaan. Moussetaikina muuttuu nyt löysemmäksi. Kun olin lisännyt noin puolet kermasta jäin ihmettelemään mousseani. Todennäköisesti minun olisi vaan pitänyt tässä vaiheessa nostaa mousse ulos, jäähtymään ja hyytymään. Sitten kun mousse olisi saanut rakennetta, ehkä EHKÄ sekoittaa se loppuun kermavaahtoon. Mutta minäpä laitoin vaan kaiken vaahdon sekaisin ja nostin koko jutukkeen ulos, "hyytymään".

Ja kun se ei sitten hyytynytkään ainakaan merkittävästi, lusikoin lautasta apuna käyttäen kuorrutteen leivoksille. Ja sitten leivokset kylmään, odottamaan lopullista tuomiota suklaaraitojen muodossa.



Suklaaraidat (suureen kakkuun)

n. 1 dl kermaa
reilu puoli levyä, eli ehkä jokin vajaa 100g lidlin 70% ecuador - suklaata.

Kuumenna kerma kattilassa ja nosta kattila syrjään. Lohko suklaa kermaan ja sekoita, kunnes se sulaa kermaan. En punninnut suklaan määrää, vaan lohkoin vaan "sopivasti" suklaata kattilaan ja kun se oli sulaa katsoin vielä, että suklaaseoksen viskositeetti vaikutti hyvältä: eli suomeksi seos tuntui suht tukevalta, mutta valui kauniisti ja ennenkaikkea maistui hyvältä.

Hätätilassa seokseen voi lisätä vielä hieman kermaa ja kuumentaa varovasti, jos se on liian tömäkkää. Maku pehmenee kermalla ja seoksesta tulee hempommin valutettavaa. Älä kuitenkaan laita kermaa kovin paljon enempää, että suklaa vielä jämähtää vähän jäähtyessään.

Kun kerma kuumennetaan etukäteen ja suklaa lisätään vasta kun kerma on jo poissa levyltä, suklaa viilentää seoksen sulaessaan niin, että se pysyy kerman päällä, eikä kerma sula. Jos menet kuumentamaan seosta vielä suklaan lisäyksen jälkeen sen kannattaa hieman antaa jäähtyä, ennenkuin valutat sitä kerman päälle. Kuuma suklaa kermavaahdolla ei ole erityisen hyvä idea.

Sitten vaan lusikalla suoraan suklaakattilasta raitoja viattomien leivosten päälle ja leivokset lastalla tarjoilulautaselle. Laita lautaselle mansikoita ja tarjoa.