Voisi kai sanoa, että harmittaa ja nolottaa. Edes se, että olen lukenut koko viikon huippukokkien mokia työmatkoillani ei saa tätä tuntumaan vähemmän nololta. Siinä lukiessani olen pähkinyt miten onnistuisin näkemään tässä jotain koomista. Minusta tuntuu, että tarvitsen ainakin toisen viikon vielä tähän harjoitukseen. ;)
Olen jo pidemmän aikaa tähyillyt kahvila vegaanin absoluuttisen ihanan näköisiä talvisalaatteja vakaana aikomuksenani kokeilla toista tai molempia. Sitten vihdoin ja viimein saan aikaiseksi ostaa niitä punajuuria, agavesiirappia, kylmäpuristettua puolukkamehua, granaattiomenaa ja tuoretta minttua.
Ja sitten kuorin punajuuret, on vähän kiirekin, sotken niillä joka paikan, pesen käsiäni ja mietin miten punainen koskaan lähtee irti. Sitten teen kuorimaveitsellä punajuurista ohuen ohuita siivuja. Tuumaan, että tämä ei oikein ole tälläisen sotkusaaran salaatti... Tai ainakin olisi pitänyt ottaa iso, muovinen leikkuulauta ja tehdä tämä puuha tiskialtaassa... Note to self: ensi kerralla muistan...
Marinadiainekset kippoon, sekoitusta punajuurien kanssa ja elmukelmun kanssa jääkaappiin marinoitumaan välillä juurikassiivuja pöyhien.
Sitten kun homma on marinoitunut vuorokauden, maistan siivuja. Ensin mietin, voiko punajuuri maistua tällaiselle raakana? Maistan niitä uudelleen parin tunnin päästä sekoiteltuani salaattia välissä. Sitten totean että ei. Ei se kyllä.
Punajuurisiivuni maistuivat nimittäin ihan mullalle. Niissä oli niin paljon maan makua, etten kyllä uskalla syödä tekelettäni.
Analysoituani keittiökatastrofiani luulen, että siivuttaessani punajuuria olen jossain välissä unohtanut pestä käteni ja onnistunut saamaan seokseen punajuurien kuorista multaa tai hiekkaa, joka on nyt viehättävästi maustanut koko salaatin. Ei se siis rousku mitenkään, mutta maistuu vaan ihan mullalle. Vaikka muistan pesseeni käsiä joka kuorimisen välissä en voi enää vannoa muistinko huuhdella myös kuoritun punajuuren. Ilmiselvästi en ainakaan jokaista.
Onneksi puolukkamehua on vielä ja jahka saan itseni kasattua tämän jälkeen kokeilen salaattia uudelleen. Mutta sitten huuhtelen vielä ennen siivutusta kaikki välineet, käteni, leikkuulaudat ja itse punajuuret, joka ikisen.
Kiitos ja anteeksi.
8 kommenttia:
Voihan harmi! Mullan maku on aika,no,yök...ja pilaa ruoan kuin ruoan.Mutta kokeilepa uudestaan,marinoidut raat punajuurisiivut ovat tosi hyviä!
Oh boy! Kamala juttu. Punajuuressa on aina oma duuninsa ja että menee vielä pieleen. Suuret sympatiat täältä Vegaanin puolesta! Maistoitko muuten punajuuria ennen marinointia? JOskus ne saattavat itsessään olla jo ikävän makuisia eli variaatiota on. Makuvirheet tulevat esiin varsinkin raaoissa punkuissa...
Harmi! Muutoin punajuurifanille ainekset houkuttelevat kokeilemaan, vaikkakin on tehtävä reissu kunnon markettiin muita aineksia etsimään...
Joulun alla sain kellarin makuisia porkkanoita ja lanttuja,siksi muistan taas haistella kaikki ostamani kasvikset ja hedelmät...mikä herättää ihmetystä ja hilpeyttä...
Yaelian: kyllä, nimenomaan... En mä vielä ole tastä valmis luovuttamaan.
Okriina ja Crane: Hmm. Ei tosiaan tullut mieleen, että punajuuret voivat maistua kellarille. Tuossa maku oli kyllä juurikin niin maanläheinen kuin korkkivikaisessa punaviinissä. Ihan vanha perunakellari.
Ostamani punajuuret olivat muovipussissa... Ehkäpä ostan irtopunajuuria, nuuhkin ne kunnolla ja kokeilen niistä.
Agavesiirappia olen uteliaisuudella katsellut muiden blogeissa käytettävän. Se oli miedomman makuista kuin kuvittelin, mutta ihan herkkää ja hyvää. Tosin sen varmaan voisi korvata hennolla kukkaishunajalla tai vaikka lorauksella vaaleaa siirappia?
Agavesiirappi on tosiaankin aika in tällä hetkellä monissa blogeissa. Onhan se kätsy, neutraali, vegaaninen ja terveellinenkin vielä. Mieto hunaja, jopa vaahterasiirappi tai muu nestemäinen makeuttaja korvaa sen kuitenkin makunsa ja ominaisuuksiensa puolesta ihan hyvin. Eli ei siinä rakenteellisesti ole mitään erityistä taikaa, joka vaikuttaisi esim. tämän salaatin onnistumiseen. (Tai epä- ... ;) Toivon todella, että seuraavalla kerralla salaatti onnaa. Tein sitä taas toissa päivänä ja oli edelleen makoisaa. Käytin luomupunajuuria irtomyynnistä.
Okriina: Kävin eilen stockalla ja nuuhkin punajuuria irtomyynnissä. Ne olivat kuitenkin jotenkin nahistuneen oloisia. Ostin sitten muutaman raitajuuren sen sijaan, luulen että tämän voisi tehdä niistä myös.
Kunhan löydän hyviä punajuuria niin kokeilen kyllä tätä vielä uudelleen.
Juu, punajuuret voivat tosiaan ihan itsessään maistua mullalta ja maakellarilta. Kykenevät siis kehittämään sellaista aromia. Kuulin juuri tämän faktan siskoltani, joka ei pidä punajuurista juuri tästä kyseisestä syystä. Itse punajuurifanina odotan kovasti tämän salaatin onnistunutta uutta tulemista! Tsemppiä!
Harmillista!! Raaka punajuuri kyllä tosiaan joskus maistuu kellarille jos se ei oo supertuore... mä laitan siksi yleensä raastaen ja sekaan sitruunamehua, limeä ja valkoista balsamicoa. JOs vielä multamaku tulee läpi niin sekaan voi raastaan porkkanaa, fenkolia tai sitten murustella fetaa. Parempaa onnea!!
Lähetä kommentti