Kun puolet kurpitsasta oli tehty keitoksi ja popsittu pois, jäljellä oli vielä puolitoista kiloa kurpitsaa. Pinch my salt -blogissa oli väännetty kurpitsasta vaikka mitä. Ihaillen katselin kaikenlaisia taidolla väännettyjä rullia ja muffinsseja. Mutta samalla silmiini sattui herkkujen keskeltä jotain melko käytännöllistä - grillatut kurpitsasuikaleet. Ne oli tehty hapanimeliksi italialaiseen henkeen. Idea oli hyvä, mutta minusta kurpitsa on ihan riittävän makeaa jo sellaisenaankin ja makeutuu vaan kypsennettäessä joten päätin tehdä oman versioni asiasta. Lisäksi tämä grillikausi alkaa jo kohta vedellä viimeisiään, joten kaivoin esiin parilan.
Kurpitsan makeus vaatii mielestäni parikseen hieman potkua chilistä ja raikkautta lehtipersiljasta. Lehtipersilja on oivallinen yrtti kurpitsan kanssa, mutta korianteri sopisi tähän myös yhtä hyvin. Jokin raikas ja runsaan makuinen kaveri kuitenkin tarvitaan. Kävin napsimassa Cayanne - chilejä omasta puskastani - ne ovat (edelleen) niin säälittävän pieniä, että otin useampia. Kaupan punaisia mietoja chilejä riittäisi varmaan 1 tai 1,5 isoa. Lisäksi laitoin öljyä ja hieman valkoviinietikkaa, rikkomaan öljyn. Lopputuloksena oli pestomainen kastike, jolla marinoin kurpitsasiivut sekä pihvit, joita kurpitsan kanssa söimme.
Jos ette muuten tienneet, granaattiomena sopii loistavasti kurpitsan kanssa yhteen. Minä en tiennyt tätä, olin vaan mennyt ostamaan granaattiomenaa kun niitä oli kaupassa. Näin kuitenkin kokkauksen aikana tilaisuuden tarjoutuneen ja päätin käyttää granaattiomenaa salaattiin, jota tarjosin ruuan kanssa. Salaatti sinänsä on tässä vähän extraa. Tyylikkään annoksen saat, kun ripottelet granaattiomenan siemenet suoraan keltaisen kurpitsan päälle... Näyttävät ihanalta ja maistuvat hyvältä.
Granaattiomenan käsittely on aina yhtä sottaavaista. Omena kuuluu halkaista, puristella siitä siemenet ulos ja sitten kopistella vielä veitsen kahvaosalla, jolloin loputkin lähtevät irti. ks. esimerkkiä vaikka täältä. Ja vaikka oikea käsittelytapa helpottaa, täytyy myöntää että sain silti paidalleni pienen pieniä punaisia mehuläikkiä... :)
Kurpitsasiivuja parilalla (n. 4 isoa siivua per nenu, kastike riittää isommallekin määrälle)
n. 1,5 dl lehtiperiljaa silppuna
1 valkosipulin kunsi
3-4 cayanne -chiliä (pieniä, n. 3 cm mittaisia...eli 1-1,5 kaupan punaista mietoa chiliä riittää)
n. 0,6-0,8 dl öljyä
2 rkl valkoviinietikkaa tai vadelmaviinietikkaa
kurpitsasiivuja
Leikkaa kypentämättömästä kurpitsasta lohkoja. Kuori ne pienellä hedelmäveitsellä. Laita sopivaan uuninkestävään kippoon odottelemaan marinointikastikkeen tekoa.
Laita pieneen kannuun tai muuhun astiaan kaikki kastikkeen ainekset. Surauta sauvasekoittimella tasaiseksi. etikka tekee kastikkeesta hieman sameaa ja emulgoitunutta. Laita uuni kuumenemaan n. 180 asteeseen.
Kaada kastike kurpitsoille. Sivele pullasudilla kastiketta joka puolelle ja nosta sitten suikaleet parilaan. Kääntele suikaleita parilan päällä, kunnes niihin tulee kauniin värinen pinta. Voit toki kypsentää kurpitsat parilalla loppuun asti, mutta me päätimme laittaa kauniin värisiksi paistuneet kurpitsat vielä hetkeksi (n. 10 min) uuniin, sillä aikaa kun paistoimme kurpitsan kaveriksi pihviä.
Marinoin pihvin samalla kurpitsoista yli jääneellä soosilla ja paistoimme pihviin kauniin pinnan kuumalla parilalla, jättäen sisuksen punaiseksi. Suolaa ja pippuria vielä pihvin pintaan ja koristus tuoreella yrtillä. Illallinen on katettu.
5 kommenttia:
Heissan!
Nigella antoi joskus ohjelmassaan parhaan tavan käsitellä granaattiomenaa: puolikasta hedelmää naputellaan puukauhalla nätisti ja hissukseen "nahan" puolelta, ei missään nimessä kaiveta! Silloin siemenet tippuvat kokonaisina ja mehukkaina joko suoraan salaatin päälle tai astiaan, josta ne voi sitten ripotella sormin mihin tahtoo, vaikka suuhun tai luomujugurtin päälle :) Tämä konsti on ihan killeri, ja pitää nuo ihanat punapampulat mehukkaina suuhun asti!
Minä taas puolitan,ja sitten vielä puolikkaan puolitan,ja otan palasia, ja niistä valkoisista osista tippuu ne ihanat punaiset siemenet helposti astiaan,kun hieman sormilla auttelee,eikä sotkuakaan kauheasti tule.
Minä teen vähän niin kuin Yaelian, kääntelen ja vääntelen niitä puolitettuja puolikkaita ja autan vähän sormilla, siemenet (jotka ovat kuin hedelmän sisällä olevia marjoja) irtoavat helposti.
Lisäys: leikkaan muuten granaattiomenan toisella tavalla, "pituussuunnassa", silloin se avautuu välillä juuri niiden lohkojen kohdalta.
Anonyymi: sama idea tuossa vähän onkin, veitsen kahvalla kopistellaan samaan tapaan kuin mainitsemallasi kauhalla. Muistan kun ensimmäistä granaattiomenaani avatessa kaivoin sisukset lusikalla - sitä mehua oli ihan joka paikassa... ;) e on tosi huono idea. Pitänee varmaan kokeilla puukauhaakin, jos sillä ssaisi siistimmän lopputuloksen!
Yaelian ja pinea: Tuo varmaan kannattaa tehdä isossa kulhossa tai jotain - tai ehkä minä vaan hosun liikaa ja saan joitain rikki (roiskeista päätellen) kun avitan sormilla ;) Tuolla on vielä toinen omena avaamatta kun unohdin viikonloppuna... Nyt täytyykin arpoa puolittaisinko pitkittäissuuntaan vai käyttäisinkö kauhaa... :)
Lähetä kommentti