keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Ulkofilettä makurasvalla - mehevää lihaa grillissä.

ulkofile makurasvalla

Ison ompun lihatiskissä oli uuden näköinen liha. Tai ei oikeastaan, kyseessä oli ulkofile, mutta pintaan oli jätetty kerros läskiä ja koko komeus oli brändätty kauppanimelle ulkofile makurasvalla. Jonkun olin jo aikaisemmin kuullut arvostelevan kriittiseen sävyyn konseptia jälleen uutena keinona markkinoida halvempaa osaa eläintä fileen hinnalla. No, eipä käy kieltäminen, kyllähän 29,90 kilohintaan myyty rasva pääsee fileen matkassa kalliimman lihan kastiin.

Mutta uteliaana ihmisenä ostin kumminkin palasen ja tuumasin että elämä on. Täytyy sitä nyt kokeilla. Sittenpähän tiedän onko makurasva niin hyvä juttu, että siitä kannattaa maksaa "vähän ekstraa".

Että rasvasta saataisiin maksimaalinen hyöty tuumasin V:lle että laitetaan liha grilliin kokonaisena; paistetaan ensin hetken kovalla tulella rasva alaspäin, jotta siihen saadaan pinta ja sen jälkeen epäsuoralla tulella rasva ylöspäin jolloin sulava rasva pitää lihan mehukkaana ja pehmeänä. Mausteeksi lihan pintaan hierottin vaan kuiva mausteseos eli rub jonka raahasin joulun aikaan Uuden seelannin tuliaisina ja löysin uudelleen osamuuttojen yhteydessä.

Lihaan tökättiin sisälämpömittari ja ulkofileen annettiin kypsyä grillissä kunnes mittari näytti 55 astetta - eli mediumiksi. Lopputulos oli kyllä hyvä, täytyy myöntää. Lihasta tuli tosi amerikkalaisen oloista; tosissaan mehukasta ja mureaa. V tuumasi että se muistuttaa vähän ribeye - pihviä, jota jenkeissä pääsee pihviravinteleissa nauttimaan.

ulkofile palanaKokonaisena kypsennetty ulkofile leikattiin keskeltä auki ja sitten sopiviksi paloiksi. Liha oli mehevää ja pinta niin, noh - syntistä herkkua :)

Eihän ulkofile grillistä koskaan huonoa ole, mutta kyllä kerros rasvaa minusta auttoi mehukkuuden säilyttämisessä. Vähän liha ehti V:n mielestä reunoilta kuivaakin. Siihen osittain vaikutti se, että liha ei ehitynyt täysin nousta huoneenlämpöön ennen paistamista. Ja lisäksi se olisi kannattanut nypätä grillistä pois jo kun lämpö oli 50 asteessa. Noin laadukas liha kestää olla vähän punertavaa ja kun se vielä vetäytyy hetken ennen leikkaamista, sisälämpö nousee parisen astetta ja nesteet tasaantuvat.

ulkofilettäItsetehty yrttivoi on loistavaa tavaraa nyt kun yrttejä saa jo ulkoakin.

Uskoisin, että herkkuna tuollaisen makurasvallisen ulkofilepalan voi ostaa toistekin. Äkkiseltään tuntuu, että lopputulos oli oikeasti mehukkaampi kuin esimerkiksi vartaissa, vaikka niitä sutikoisi ahkerasti marinadilla. Ja jos sellaisesta pinnastaan rapeaksi paahtuneesta, lähes sulaneesta läskistä tykkää niin eipä se huonoa ole syödäkään:) Kaikille se ei maistu, mutta minä napsin grillaantunutta ja mausteista pintaa mukaan hyvällä halulla. Vielä kun lihan ja maissin päälle nostettiin pala ihan tuoreista yrteistä tehtyä yrttivoita niin valittamisen aihetta ei kyllä meidän pöytämme ääreltä löytynyt:)

Tässäpä siis tämän päivän vinkki; jos juhannusta on juhlimassa isompi porukka niin tämän kokemuksemme perusteella tuollainen rasvallinen ulkofile ei ole lainkaan hassumpi valinta sinne grilliin. :)

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Herranjestas miten herkullisen näköistä läskiä! Oikein hyvää juhannusta sinne kotosuomeen, me vietetään se Itävallassa, mökkeillen ;)

Nelle kirjoitti...

anonyymi: tuli kyllä hyvää ja juhannussapukaksi tuo sopisi siinämin mielessä hyvin, että kun lihaa ei tarvitse sutikoida millään, jää enemmän aikaa seurusteluun ;) Kunhan vaan asettaa sen lämpömittarin piipittämään niin korvan juureen, ettei vahingossa paista lihaa yli. :)

Hyvää juhannusta!:)

Anonyymi kirjoitti...

Makurasva-termin on keksinyt varmaan sama komitea, joka keksi myös massiivipuun.

Maissa, joissa lihan valmistus tähän tapaan on kuulunut ruokakulttuuriin jo pidemmän aikaa, on ihan normaalia että liha myydään rasvan kera ja sitä ei marinoida missään käytön yhteydessä.

Oikeastaan voisi sanoa että on aivan eri ruokalaji ostaa rasvattomaksi kasvatettu ja rasvoista puhdistettu liha ja saada siihen sitten mureutta takaisin marinoimalla sitä erinäköisillä nesteillä.

Sitäpaitsi ihminen tarvitsee myös rasvaa ;-)

Nelle kirjoitti...

Anonyymi: totta puhut :) Sama komitea täytyy olla asialla :) Mutta oikeassa olet myös sen suhteen, että oikeastaan tosiaan puhutaan ihan eri ruokalajeista. Me ostetaan esim. sisäfilettä tosi harvoin siksi, että noissa rasvallisissa lihoissa kuten etnrecotessa, erilaisissa lapapaloissa, kylkipaloissa ja muissa rasvallisissa ruhon osissa on vaan enemmän makua. Yleensä ne ovat jopa vähän huokeammin hinnoiteltuja. Ja parhaimmillaan ne kaikki ovat suurissa paloissa, hitaasti kypsennettynä. Nam. :)

Tintsu kirjoitti...

Teillä ollaanki oikeen grillaamisen asiantuntijoita :-)

Anonyymi kirjoitti...

Black Angus? Sitä grillasimme jussina ja on ilo julistaa, että se oli varmaan parhaan makuista fileetä, jota olemme koskaan syöneet. Puhdas, voimakas lihan maku. Vain suolaa mausteena - lihamestarin ohjeen mukaan.

Kaikki syöjät huokailivat ihastuksesta (jopa se yksi, joka haluaisi pihvinsä bien cuit, mutta maiskutti sen nyt hyvällä ruokahalulla mediumina :)

Maksoi Mankkaan K:ssa muistaakseni noin 40 €/kg. Mutta juhlaillallisen väärti.

Anonyymi kirjoitti...

Kun maksaa lihasta fileen hinnan, niin sitä odottaa saavansa filettä, eikä mitään makuläskiä! Ahne kauppias voi tätä polkua noudattaen lisätä fileeseen kohta myös "hajusuolet". Törkeätä rahastusta! Itse perkasin ulkofileenä ostamastani 1,5kg fileestä läskit pois kohtuullisen tarkkaan ja lopputulemana oli pihvit, joidenka yhteispaino oli vaivaiset 800g. Paketissa tai kaupan hintataulussa ei ollut mitään mainintaa makurasvasta! Kauppias syö pöydässäni...

Anonyymi kirjoitti...

Tuollainen liha on hyvää, ellei parasta grillilihaa ja nimenomaan sen rasvan ansiosta. Sehän nimittäin tekee siitä paitsi maukasta myös terveellistä. (Ns. ravintosuosituksethan menivät jo alun alkaen kymmeniä vuosia sitten metsään rasvan osalta.) Eikä tarvitse välttämättä mitään ihmemausteita.

Nelle kirjoitti...

Täällähän on monta kommenttia joita en ole huomannut :) Rasvainen liha on tosiaan herkkua grillissä. Me olemme grillaanneet jopa picanhaa - vaikka siinä pitää olla varovainen ettei polta itseään ja liha pitää grillata valmiiksi epäsuoralla tulella. Hyvä liha on meillä enenevässä määrin syöty ihan vaan suolalla ja pippurilla maustettuna eikä se tosiaankaan muuta tarvitse. :)

Hyvin grillattuna lihassa oleva rasva pääosin sulaa pois jättäen lihan kuitenkin meheväksi ja maukkaaksi. Ainakaan grillatessa rasvaa ei kannata missään tapauksessa kuoria lihasta pois - se tosiaan sulaa grilliin.