Je suis arrivé à Paris

Olemme siis viikonlopun Pariisissa. :) V on töissä tänään ja huomenna aamun, minä saavuin iltapäivällä. Enpä tässä paljon vielä ehtinyt tehdä, Mutta silti olen jo nähnyt pari miestä juoksemassa kadulla patongit kainalossa ja ihmisiä lepäilemässä puistossa iltapäivän auringolta suojassa puun varjossa. Luettuani, että moderni pariisi on hyvin erilainen kuin ihmiset odottavat, pelkäsin, että Pariisi voisi olla pettymys. Näin en ole kuitenkaan itse kokenut - toistaiseksi tämä on ollut yllättävänkin viehättävä paikka :) Olen matkassa avoimin mielin, enkä odota mitään joten kaikki mitä sattuu ja tapahtuu on hyvä.

Suurin ongelma on tietysti se kieli - tai minun kielitaidottomuuteni lähinnä... Funtsailin, että mitenkäs se yläasteranska saataisiin palaamaan mieleen edes sen verran, että voin ilmaista ranskalaisille puhuvani (häpeäkseni) vain pikkiriikkisen ranskaa ja kohteliaasti tiedustella josko he puhuisivat englantia? Aika hassua, mutta sieltä se muistuu, sana kerrallaan ja hyvä niin. Ranskalaiset ovat selvästi mielissään, kun keskustelun aloittaa vaikka vain muutamalla ranskankielisellä sanalla ja onhan se ihan hauskaa haastaa itsensä muistelemaan sanoja ja lauseita.

V:n ollessa töissä minulla oli omaa, tyttöaikaa. Päätin suunnistaa taksista bongaamaani Lafayetten Maison - tavarataloon (juu, tällä ranskan Stokkalla on kolme tavarataloa vierekkäin; yksi naisille, yksi miehille ja yksi kodille)

Mikäs verkkopömpeli se tuolla pönöttää;)

Alors, vähän meni pitkäksi tämä kävely ja yhtäkkiä huomasin olevani jossain puistossa. Kas, tuolla on tommonen pömpeli josta joskus olen kuullut... Niinpä tuon toisen, patsaan takana näkyvän pömpelin kai kuuluu olla Louvre. ;) Olin oikeasti vähän hämmästynyt, kuinka lähellä toisiaan kaikki oikeastaan on ja kuinka vehreä pariisi on.


Tällä hyvin suunnitellulla matkallani tervehtimään Seinen rantaa löysin jo yhden ruokaparatiisin: Fauchon Parisin. Ihania hilloja, teesekoituksia, karamelleja, sokereita, kahveja, suklaita... Mitä nyt herkkutavaratalosta voi kuvitella löytävänsä. Ihanan vaarallinen tuhlauspaikka. En päässyt ulos tyhjin käsin.

Lafayetten Maison - talon löydyttyä totesin, että kaikkea ihanaa sielläkin olisi - Le Creusetin patoja ja pannuja (jotka jätin sinne kiltisti), erilaisia muotteja, välineitä ja ylipäätään sälää vaikka kuinka. Jotenkin paikasta jäi vähän persoonaton fiilis; jokin uniikki jäi uupumaan. Paljon uniikimpi oli pieni puoti (jonka nimeä en nyt muista) joka myi Nonna -parmesanraatinten sisaria kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa sävyissä ja kaikkea muutakin ihanaa bonkkia, vai mitä sanotte karvat pystyyn nostaneesta kissakynsiharjasta, sateenvarjoista joissa nuppina on vihaisesti taivaalle mulkoilevan ranskattaren pää, pyykkipojista jotka näyttävät narulla värikkäiltä pääskysiltä, tiskihanskoista joissa on kangaskukkia varsissaan tai vaikka koiran muotoisesta kakkulapiosta? En ostanut näistä mitään, vaikka kieltämättä vähän houkutti. Ehkä järki voitti? :)