Hyvää syntymäpäivää meille!

Tänään, tasan vuosi sitten siskot kokkaa -blogissa julkaistiin ensimmäinen kirjoitus. Blogimme siis täyttää yhden vuoden tällä kellonlyömällä ja päivämäärällä 18.11.2009.

Ehkä nyt joku summaus kuluneesta on paikallaan, oli tämä kuitenkin niin yllätyksellinen ja tapahtumarikas vuosi. Ja voinpahan ainakin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja kehua Lingell & Piispasen tämän vuoden Loimu-glögipainosta. Tämä tämän vuotinen on juuri sopivassa tasapainossa, ei liikaa makeutta mutta hieman jotain lisää hehkuviiniin verrattuna. Glögin kanssa kehtaa marssittaa esiin myös Jules Destrooperin mantelikeksit (almond thins) ja niiden päälle St. Agur - sinihomejuuston. Mikä mieletön makusinfonia syntymäpäivän juhlistukseen!

Katselin läpi ruokakuvia työhuoneen koneelta. Niitä oli ihan hirveästi, enemmän kuin tajusinkaan. V vinkkasi, että jotain kuvia voisi ehkä joskus poistaakin; "Niinkö? Tosiaan..."

Minä jäin lumoutuneena katselemaan menneitä päiviä auringossa ja kynttilän valossa, kevätkukkasia ja rakkaita ihmisiä. Ruokiin liittyi paljon kuvia, joita ei ole blogissa nähty. Iloisia, hyväntuulisia ihmisiä, suloisia poseeraavia lapsia ja surusilmäisiä koiria - kukkapenkeillä ja ilman. Paljon elämää on vuoteen mahtunut. Ihanaa, että olette olemassa, ihanaa, että olen saanut elää tämän kaiken.

Mimmun kanssa juttelin puhelimessa ja kysyin, mitä blogivuosi Mimmulle on tarkoittanut; Ennen kaikkea uusia ideoita ruuanlaittoon - uusia näkökulmia ja ajatuksia. Vaikka Mimmu ei kirjoita yhtä usein kuin minä, hän kirjoittaa silloin, kun on sen aika. Mimmua on kuluneen vuoden aikana ilahduttanut myös äitimme, joka ei ole koskaan pitänyt tietokoneista. Äiti on löytänyt blogit harrastuksena ja lukee niitä kuulema jopa enemmän kuin Mimmu. Välillä äiti raportoi Mimmulle, mikä on hänestä hyvä idea, johon hän on törmännyt: "Sillä sipulissa oli kuules kokeiltu tällaista, voisit sinäkin... ". Tämän lisäksi satun tietämään, että yksi äidin suosikeista on minustakin iki-ihana omenapuun alla -blogi.

Vuoden aikana julkaistujen reseptien osalta voisin todeta, että kahta reseptiä on haettu ylitse muiden. Absoluuttista sivujen suosiotilastoa minulla ei ole, mutta hakusanoissa borssikeitto ja mutakakku vienevät voiton. Makeissa hyvänä kakkosena tulee key lime pie. Suolaisista en osaa toista sijaa nimetä. Leivissä se olisi vaivaamaton leipä. Hauskoja ja huvittavia hakusanoja sen sijaan on silmiin tarttunut vuoden varrelta monta, monta kertaa. :) Onpa muutama reseptikin saanut innoituksensa jonkun hakusanoista. Best of - lista parhaista ruuista on vielä tekemättä.

Ehkä eniten kommentteja nostattanut reseptimme on ollut imelletty perunalaatikko, johon saimme paljon palautetta. Se sai minut myös perehtymään paremmin imellyttämiseen, jota en ollut koskaan sen syvällisemmin ajatellut. Kommentoinnin seurauksena jäin tuolloin miettimään sitä, kuinka hyvin yhteisö toimii neuvojen antamisessa. Todella paljon rakentavaa kommenttia ja hyviä neuvoja on vuoteen mahtunut! Asiattomia tai negatiivisia kommentteja on muuten ollut ylipäätään paljon vähemmän, kuin alussa ajattelin. Pääsääntöisesti kommentit ovat olleet ihania ja kannustavia. Sellaisia sydämeen piilotettavia.

Mutta jos vielä palataan resepteihin niin yllättävä uusi ruoka, jonka vuoden aikana kokkasin ja joka on jäänyt keittiöömme sen jälkeen on Jamie Oliverin ohjelmasta bongattu kolmen paprikan kana. En mitenkään arvannut ohjetta ensikertaa tehdessäni, että yhdistämällä säilötyn ja tuoreen paprikan sekä paahdetun paprikajauheen mausta tulisi niin valtavan mehevä. Jos ette ole kokeilleet, kannattaa. Helppoa ja hyvää.

Merkkitapauksina blogimaailmasta vuoden varrelta voisi tietysti mainita sen, kun Pastanjauhajat päättivät kokeilla meikäläisten lohitartaria. Yhtäkkiä sivullemme tulvi mutaman päivän ajan satoja lisäkävijöitä vuorokaudessa. Silloin ensimmäisen kerran tajusin, kuinka paljon ihmisiä näitä blogeja liikkuu lukemassa.

Ruokahaasteenkin voitimme vuoden aikana kerran ja pääsimme järjestämään itse haastetta numeron 42 ympärille. Se oli jännittävää! :) Muista blogimaan haasteista on mieleen jäänyt erityisesti lapsuuden kotiruoka ja aamuhaaste, jota oli mukava kirjoittaa.

Merkkitapaus on tietysti ollut myös syyskuun ruokablogiksi valitseminen. Se tuntui uskomattomalta. Täytyy myöntää, että vaikka tunnustuksen saaminen oli kaikin tavoin mukavaa, se toi minusta mukanaan myös "henkistä vastuuta". Jotenkin koin, että jokapäiväistä leipää - blogin Jamsin termillä "missikuukautemme" aikana julkaisemani reseptit pitäisivät olla sellaisia, joista voisin olla jälkeenpäinkin ylpeä. Kiireisen työn ohella se vaati jonkin verran venymistä. Kun kuukausi loppui, takki tuntui rehellisesti sanoen niin tyhjältä, että minulla meni pari viikkoa toipua ennalleni ;)

Hämmentävintä koko blogivuoden aikana on ollut se, että meitä on lähestytty niin mainostajien, kaupallisten blogialustojen, useampien blogitutkijoiden, lehdistön ja tv - sarjaan osallistumisen tiimoilta. Ensimmäinen reaktioni näihin yhteydenottoihin oli, että kyseenalaistin koko tämän homman järkevyyden.

Kai minä vain haluan sanoa, että selvisimme ensimmäisestä, monta yllätystä sisältäneestä vuodesta molemmat itsenämme. Aiomme jatkaa samaan tyyliin, toivottavasti myös siinä sivussa kehittyen. Olisi mukavaa, jos tulette tänne jättämään tervehdyksenne jatkossakin. Kommenteilla joita jätätte on lopulta valtavan suuri merkitys.

Ja alkuperäisessä tarkoituksessaan, kahden siskon yhteisenä yhteydenpitoprojektina ja reseptiarkistona blogi on toiminut mainiosti; blogi on aina loistava tekosyy soittaa silloinkin, kun ei oikeastaan ole mitään asiaa. Pohjalaisellehan se asia pitää välillä löytyä, eikös vaan? ;)

Siispä kohottakaamme Lingell & Piispanen ja kilistäkäämme, Siskot kokkaa on yhden vuoden kokemuksia rikkaampi.

p.s. A speksasi otsikon eilen :)

Panforte - eli pähkinäisiä karkkeja

Minua on jouluttanut jo pahasti tässä muutamana päivänä. Yksi tämän joulufiiliksen tuote on kesällä alelaarista ostamani talvitunnelmia - kirjan selailu. Kirjan ovat kirjoittaneet Anna ja Fanny Bergström ja kirjasta voi löytää enemmän ja vähemmän perinteisiä reseptejä. En kuitenkaan voi suositella kirjaa ihan täydestä sydämestäni. Olen nyt kokeillut vasta kahta reseptiä ja kokemukseni on, että kirjan reseptejä tehdessä kannattaa kyllä käyttä omaa harkintaa - kaikki ohjeet eviät toimi. Siitä lisää myöhemmin.


Tämä karamelliresepti tuotti ihan hauskoja pähkinäkarkkeja, mutta minusta niistä puuttui "jotain". Ihan hyvin näyttivät talkooväelle kelpaavan ja itsekin söin useamman. Maku on kyllä tosi pähkinäinen, mutta jotenkin tasapaksu.


Mietin, auttaisiko jos pähkinöitä liottaisi vaikka konjakissa vuorokauden verran ennenkuin ne leipoo karamelleiksi? Vai toimisivatko kuivatut hedelmät - rusinat tai karpalot pähkinöiden lisänä? Tai entäpä, jos suklaan vaihtaisi valkosuklaaseen ja lisäisi karkkimassaan vaikkapa calvadosta tai lakkalikööriä?


Ainakin resepti oli helpohko ja sitä voinee varioida. Tein annoksen puolitoistakertaisena, koska minulla ei ollut oikein sopivaa, 20x20 cm vuokaa. Kirjan ohje puhuu karamellimassan kaatamisesta vuokaan, mutta massa on kuin jäykkää muovailuvahaa, joten voisit varmaan käyttää tässä pienemmällä määrälläkin isoa vuokaa, josta taputtelet massan vain osaan vuuasta. Edes uunitus ei saanut massaa mitenkään "valumaan" tai "leviämään". Minä kuvaisin taikinan vuokaan saattamista lähinnä muovailuksi. Varo, massa on kuitenkin aika kuumaa ja jäähtyessään se kovettuu. Kannattaa siis varata tukeva lasta tai teräksinen, vahva tarjoilulusikka avuksi massan sekoitukseen ja muotoiluun.



Panforte - eli pähkinäkarkkeja

100g kalttaamattomia manteleita (minulla oli vaan kaltattuja, joten niitä siis)
100g hasselpähkinöitä
50g pistaasipähkinöitä (tai saksanpähkinöitä, joita minä käytin)
½ tl kanelia
vajaa 1 dl vehnäjauhoja (joo, alkuperäinen ohje sanoo näin)
125g hunajaa
1½ dl sokeria
100g tummaa suklaata

Laita uuni kuumenemaan 160 asteeseen. Voitele käyttämäsi vuoka, kirja neuvoo käyttämään 20x20 vuokaa. Leikkaa vuuan pohjalle pala leivinpaperia, jotta karkit on helppo kypsänä irrottaa vuuan pohjasta.


Mittaa pähkinät, kaneli ja jauho suureen kulhoon, joka kestää myös kuumaa sokeriseosta.

Yhdistä hunaja ja sokeri paksupohjaisessa kattilassa, kuumenna ensin miedolla tulella, niin että saat hunajan sulamaan. Kiehuta sitten kovalla tulella 1 minuutti. Nosta sitten kattila pois liedeltä ja sekoita sokeriseokseen tumma suklaa.

Näin käy, kun kippo on liian pieni!

Yhdistä sitten pähkinä-jauhoseos ja sokeriseos. Tästä massasta tulee tosiaan aika jäykkää ja sain sekoitella sitä tovin, ennenkuin sain kaiken jauhon sekaisin taikinaan. Minulle vajaa desi tarkoitti ehkä n. 4/5 dl. Eli kun tein annosta puolitoistakertaisena laitoin taikinaan suurin piirtein 1 ja 1/3 dl jauhoja. Melkein olisi kannattanut laittaa ensin desi ja lisätä sitten ruokalusikalla. Loput jauhot oli aika haaste saada kaikki leivottua taikinaan mukaan, koska taikina alkoi jäykistyä.


Sitten taputtelin ja muovailin taikinan uunipannuun, n. reilun sentin-puolentoista kerrokseksi. Laita uuniin ja paista 30 min. Voit antaa massan jäähtyä ihan huoletta, sitä pystyy leikkaamaan hyvällä veitsellä ihan nätisti vielä, vaikka massa on kunnolla jäähtynyt. Melkien huonompi leikkausjälki tulee, jos hosut ja taikina on vielä pehmeää. Jäähtyneessä taikinassa pähkinät leikkautuvat kauniisti. Kokeilin molempia, koska pelkäsin, että taikina jäähtyy liian kovaksi. Mutta ei. Hyvin kävi.

Laita leikattujen karkkien väliin leivinpaperipalat, jotta eivät tartu toisiinsa rasiassa.

Pancetalla ja salvialla täytettyä aamiaisleipää

Lauantai-aamuna tuijotin jääkaappiin, jossa minua odotti armeija säilykepurkkeja, lanttu ja lamppu. Ei jogurttia, ei leivänpäällisiä eikä talossa ollut muniakaan. Talkoopäivä oli edessä ja muu perhe nukkui. olin herännyt jälleen kerran kovin, kovin aikaisin ja hellittelyaamiaisvaihtoehdot näyttivät laihalta. Kaikki ihanat pannukakut, muffinssit ja juustosarvet vaativat useimmiten ainakin yhden kananmunan ja niitä ei ollut. Mihinkään vaivaamattoman leivän kaltaiseen ei ollut aikaa (eikä meillä ollut leikkeleitäkään!) ja Jamie Oliverin Gennaron ruukkuleivätkin vaativat täytteeseensä keltuaisia.



Tilanne alkoi mielestäni näyttää jo hieman synkältä, kunnes sain päähäni tutkailla The New Basics Cookbookia (Julee Rosso & Sheila Lukins). Sieltä löysin ruokaisan aamupalaleipäohjeen, johon ei tarvittu kananmunaa. Tästä tuli vähän saman tyyppinen rullaleipä, kuin rucola-mozzarellapizzasta jota tein taannoin. Tämän kuitenkin pystyi valmistamaan aamulla, samana päivänä. Lopputulos oli myös vähemmän "munkkinen" ja paljon kuohkeampi. Leipään olisi kuulunut ohjeen mukaan laittaa procuttoa, mutta sitä ei ollut. Minulla oli Rva R:n tuliaisina tuomia fenkolilla maustettuja pancettasiivuja, joten käytin sitten niitä. Leivästä tuli hyvää, joskin V on edelleen sitä mieltä, että rullatut leivät ovat jotenkin omituisia. Tähän tuli tosi rapea ja hyvä kuori, kun suihkuttelin vettä uuniin ohjeen mukaan.

Taikina myös vaivaantui kirjan ohjeessa ehdotetussa n. 10 min ajassa ihan tarpeeksi, mistä olin tyytyväinen. Käytin tosin vaivaamiseen paljon voimaa ja asennoiduin vaivausurakkaan ylipäätään tietyllä vakavuudella - en oikein jaksanut ajatella, että taikinaa pitäisi vaivata enemmän kuin 10 min joten meni melkein "kiukun tiestä";) Ainoa asia, mitä jouduin reseptissä muuttamaan oli, että veden määrä ei riittänyt käyttämilleni jauhoille. Lisäsin sitten vettä n. 0.5 dl alkuperäiseen ohjeeseen. Taikina oli veden lisäyksen jälkeen silti vielä enemmän kiinteä kuin löysä, mutta vettä tarvittiin, että kaikki jauho saatiin mukaan taikinaan ja taikina tuntui niin pehmeältä, että sain sen vaivatuksi.

Minä tykkäsin, että leivästä tuli hyvä aamupala ihan sellaisenaan. Tarjosin leipää vain teen ja tuoremehun kanssa. Leikkelettä tai levitettä ei tarvittu, koska leivässä itsessään oli täyte sisällä. Tuumasin siinä aamupalastellessa, että pancetta sopii tekemäni sopan kaveriksi kuin nenä päähän. Siivutin sitten lopun rullaleivästä talkooporukan nyyttäreihin, keiton kanssa rouskittavaksi.

Konsepti oli ihan viehättävä yksinkertaisuudessaan, eikä vaadi mitään kummempaa. Leivän täytteeseen olisi silti halutessaan voinut pilkkoa myös vaikka aurinkokuivattuja tomaatteja ja paahtaa pinjansiemeniäkin, jos runsaampi lopputulos kiinnostaa tai jos haluaisi korvata lihan vegetäytteellä. Siihen tarkoitukseen aurinkokuivattu tomaatti+ pinjansiemenet sopisivat hyvin. Hyvä leipä joka tapauksessa ja onnistuin vielä jaksottamaan sen tekemisen sopivasti talkooeväiden pykerryksen kanssa. Leipää kun pitää kohotella niin sinä aikana tekee jo ihmeitä ;)

Oli mukavaa puuhailla ihan rauhassa hiljaisessa talossa kun kaikki nukkuvat. Lopulta nuo pojat kuitenkin heräilivät ja kömpivät ylös karamellin, leivän ja keiton tuoksun täyttäessä koko asunnon. Ihan hyvä pakkasaamu Espoon perillä, siis.

Mitat alkuperäisessä asussaan, 1 kuppi on n. 2,4 dl ja pancettaa laitoin 150-200g



Pancetalla, sipulilla ja salvialla täytetty leipä (yksi pitkä leipä)

1 pss (11g) kuivahiivaa
1/2 kuppia lämmintä vettä (jouduin lisäämään n. 0.5 dl enemmän)
1/4 tl sokeria
2½ kuppia alkaisematonta yleisjauhoa (luin jotta hiivaleipävehnäjauhoa)
1/2 kuppia kokojyvävehnäjauhoa (laitoin sämpyläjauhoa)
3/4 tl valkosipulijauhoa
1/2 tl suolaa
1/3 kuppia vettä
1 rkl balsamico - viinietikkaa
3 rkl oliiviöljyä
1 kuppi sipulisilppua (eli yksi iso sipuli silputtuna)
6 unssia procuttoa (eli laitoin n. 150-200g, puolisen pakettia pancettaa)
1/4 kupillista silputtuja, tuoreita salvian lehtiä
runsaasti mustapippuria myllystä
2 rkl keltaista maissijauhoa (tämä tulee pellin jauhottamiseen, laitoin sämpyläjauhoa tilalle)

Sekoita hiiva, sokeri ja lämmin vesi keskenään pienessä kipossa. Jätä seisomaan, kunnes hiiva alkaa kuplia n. 5 - 10 min. Mittaile sillä aikaa jauhot.

Sekoita toisessa kulhossa jauhot, valkosipulijauhe ja suola. Kun hiiva kuplii, lisää hiivaseos jauhoihin ja kaada mukaan myös 1/3 kupillista vettä ja viinietikka. Kirja viittaa muodostuvaan taikinaan sanalla "mass". Minun sämpyläjauho-hiivaleipäjauhoni olivat todennäköisesti janoisempia kuin amerikkalaiset jauhot, joten lisäsin vettä rutikuivaan taikinaan. Kun taikinasta tuli kiinteää, mutta pehmeää tuomitsin sen valmiiksi vaivausta varten. Tarvittava veden määrä riippuu jauhoista, joten lisää vettä tarvittaessa vähän kerrallaan.

Vaivaa rakkaudella 10 min. Käytin paljon voimaa ja käänsin aina sormilla taikinaa kaksin kerroin vaivatessani. 10 min intensiivivaivaus tuotti tulosta ja jossain vaiheessa taikina alkoi mukavasti pehmentyä ja tulla elastisemmaksi.

Öljysin kevyesti taikinakulhon ja laitoin taikinan kulhon pohjalle. Ohje neuvoo kaatamaan taikinan päälle öljyä "coat it with oil", joten valelin taikinan sitten ihan reilusti öljyllä. Sitten peitin koko komeuden keittiöliinalla ja jätin sen nousemaan kaksinkertaiseksi. Kirja vinkkaa että siihen menee n. tunti, mutta paljon riippuu siitä, kuinka lämmin paikka taikinalla on kohota. n. 45 min-1h minulla kohotteluun varmaan meni.


Kun taikina kohoaa, tee täyte: kuumenna öljy paistinpannulla ja kuullota sipulia miedolla lämmöllä n. 5 min, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Laita sitten sekaan pancetta (tai procutto). Kirja ohjeistaa laittamaan mukaan myös salvian, mutta olin jotenkin hypännyt tämän yli ja laitoin salviasilpun vaan selliasenaan leivän väliin. En kyllä näin jälkikäteen ymmärrä, miksi yrttisilppu pitäisi käyttää pannun kautta? Paremminhan se maku leipään tarttuu kun tuoreen silpun laittaa sellaisenaan leivän sisään?

Niin tai näin, paista pancettaa pannulla minuutin verran ja mausta sitten runsaalla mustalla pippurilla. Jätä täyte jäähtymään.

Voitele pelti kevyesti ja jauhota. Tulkitsin, että jauhotus on hyvä siksi, että leivän sisältä mahdollisesti valuva täyte imeytyy jauhoihin. Muuta funktiota en oikein näe. Mutta tein kuten käskettiin.


Kun taikina on kohonnut poista siitä paisko. Taputa taikina käsin tai kaulinta apuna käyttäen jossain määrin suorakaiteen muotoiseksi pitkulaiseksi ovaaliksi tai levyksi. Kirjassa mitat olivat suurin piirtein 14x8 tuumaa, mutta minä mitoitin omani siten, että se pituussuunnassaan nätisti mahtui käyttämälleni teflonpellille.

Taikina oli muuten yllättävän mukavan tuntuista muotoilla, pehmeää ja helposti muotoutuvaa. Tämän kanssa ei todellakaan tarvinnut taistella, helppo nakki!


Levitä täyte taikinan päälle, jättäen jokaiseen reunaan n. tuuman puhtaan alueen, eli reippaan parisen senttiä "saumavaraa" :) Sitten rullaa tiiviihkösti pitkäksi ja hoikaksi leipärullaksi ja nipistä saumat kiinni, jotta täyte ei valuisi pellille niin pahasti.


Sitten siirrä leipä käyttämällesi pellille, peitä liinalla ja jätä kohoamaan taas, kunnes leipä on n. kaksinkertainen. Taas kirja arvioi tähän kuluvan n. tunnin. Minä pidin leipää lämpimän uunin päällä (tein karkkeja samaan aikaan!) ja tuntui, ettei kohoamiseen taas ihan tuntia mennyt. Uuni kuumennetaan 200 asteeseen ennen paistamista.


Kun leipä on kohonnut, leikkaa siihen terävällä veitsellä tai partaterällä muutama viilto. Kirja ohjeistaa tekemään viisi kappaletta n. puolen tuuman syvyisiä viiltoja. Nojaa, sinnepäin - jos et käytä partaterää veitsen olisi kyllä hyvä olla tosi, tosi terävä. Sitten ota suihkupulloon puhdasta vettä ja suihkuta uuniin seinille ja joka puolelle vettä ja laita leipä sen jälkeen heti uuniin. Silje luukku, paista 5 min ja suihkuta sitten uudelleen uuniin vettä. Jatka sitten paistamista vielä 20 min kunnes leipä on kypsä.


Leipä paistui prikulleen annetussa ajassa ja vesikäsittely teki siihen ihanan, rapena kuoren. Keiton kanssa, aamupalalla tai molemmilla tavoin nautittuna- suosittelen lämpimästi!

p.s. Minä en muuten säilytä kananmunia jääkaapissa. Säilyvät hyvin huoneenlämmössäkin ja ovat sitten saman lämpöisiä kuin öljyt ja muut aineet, jos niistä pitäisi vaikka majoneesia joskus pykertää.

Valkosipulista tomaattikeittoa aurinkokuivatuilla tomaateilla ja appelsiinigremolataa

Meillä oli eilen taloyhtiön talkoot. Kirpeässä pakkassäässä raavimme maahan jäätyneitä lehtiä kärrykaupalla. Joku voisi miettiä homman järjellisyyttä, mutta lopulta tuli ihan siistiä ja ihan mukavaakin oli! Käsissä kyllä tuntuu, että eilen tuli riehuttua.

Talkoiden jälkeen oli nyyttärit. Minä tein meille lounasruuaksi kuumaa keittoa, tarjosin aamuisen täytetyn leivän jämät keiton kanssa ja jälkkäriksi kotitekoisia karkkeja. Koska keitosta pidettiin ja ohjetta pyydettiin tämän päivän sukulaisvierailua varten, laitan sen nyt ensin.


Halusin tehdä erityisen täyteläisen ja vahvasti valkosipulisen keiton, koska sää oli niin kylmä ja kirpakka. En ollut ehtinyt käydä perjantaina kaupassa, joten turvauduin kuiva-ainekaapin sisältöön. Keitto saa luonteensa aurinkokuivatusta tomaatista, jota käytin kokonaisen purkin ja valkosipulista jota keittoon tuli puolet kokonaisesta valkosipulista. Ruokaisuutta keittoon tuovat linssit. Laitoin keittoon lisäksi sardellia syvyyttä tuomaan. Jos joku on allerginen kalalle tai ei sitä muuten suostu syömään, tähän voi laittaa vastaavassa tarkoituksessa myös vaikka vähän panchettaa tai paistaa pekonia rapeaksi, kuullottaa sipulit pekonirasvassa ja murustaa rapeat pekonit keittoon lopuksi. Myös kaprikset voisivat käydä. Chilisuolan ja sambal oelekin tilalla voi käyttää tuoretta chiliä (jos sitä on) tai hätätilassa jopa kuivattua chilimaustetta.


Valkosipulista tomaattikeittoa aurinkokuivatuivatuilla tomaateilla (n. 9:lle)

1 l tomaattimehua
3 suurta sipuliua
1/2 valkosipulia (tai 5-6 suurta kynttä)
n. 1 prk aurinkokuivattuja tomaatteja n. 280g (josta vaan osa tomaattia)
30g voita
4 rkl aurinkokuivattujen tomaattien säilöntäöljyä
2-3 sardellifilettä
2,5 dl linssejä
0.9l vettä
140g tomaattipyrettä
1,5 maggin natriumglutamaatitonta lihaliemikuutiota
1 tl sambal oelek - chilitahnaa
1,5-2 rkl valkoista viinietikkaa/valkoista balsamicoa
chilisuolaa ja /tai pirkan savusuolaa
reilusti mustaa pippuria

päälle
vajaa 1 dl paahdettuja manteleita
turkkilaista jogurttia
1 appelsiinin kuori
viininsuolaheinää, lehtipersiljaa tai rucolaa

Siivuta sipulit. Jätä sipulit puoliympyrän muotoisiksi suikaleiksi, jolloin niistä jää keittoon mukavia sattumia. Pieni myös valkosipuli ja aurinkokuivatut tomaatit.



Laita kattilaan 4 rkl aurinkokuivattujen tomaattien öljyä ja sardellifileet. Anna sardellin sulaa öljyyn. Sulata kattilassa öljyn ja sardellin seassa sen jälkeen voi ja laita sipulit kuullottumaan voihin. Kun sipulit ovat kuullottuneet miedolla lämmöllä (n. 5 min) lisää valkosipuli ja pilkotut, aurinkokuivatut tomaatit. Lisää sitten huuhdotut linssit. Linssejä ei tarvitse liottaa, pelkkä huuhtominen riittää.

Kääntele aineet sekaisin kattilassa ja lisää sitten chilitahna ja vähän suolaa sekä runsaasti mustaa pippuria. Lisää vesi, tomaattimehu ja -pyre sekä liemikuutiot. Voit lisätä vedestä ensin vain osan ja jättää muutaman desin siihen vaiheeseen, kun keitto on jonkin aikaa kiehunut. Minä laitoin ensin puoli litraa vettä ja lisäsin veden määrää lopuksi niin, että keitto oli minusta sopivaa. Kokonaisuudessaan käytin siis vettä 9 dl. Kun keitto alkaa kypsyä lisää keittoon jossain keittelyn vaiheessa etikkaa. Etikka nostaa mausta esiin jotain hienovaraisia makuja, jotka muuten jäisivät tomaatin alle. Minä laitoin sen 2 rkl valkoista viinietikkaa, mutta voit laittaa vähemmänkin, jos olet arka etikan kanssa. Myös vaalea balsamico olisi ollut tähän ihan omiaan. Siinä on hieman pehmeämpi ja pyöreä maku.

Anna keiton hautua hiljalleen kiehuen n. 30 min. Itse tein keiton aamulla valmiiksi ja jätn sen liedelle odottamaan talkoiden päättymistä. Sitten kuumensin sopan, tarkistin suolan ja pippurin ja laitoin sen tarjolle. Suolasta osa tuli laitettua sitä pirkan mietoa savusuolaa. Se ei ole mitenkään välttämätöntä, mutta kun sitä nyt oli, laitoin sitäkin. Vahvemman savun maun saat käyttämällä vaikka liquid smokea. Kun keitto kypsyy, voit paahtaa mantelit pannulla. Lorauta pannulle hieman tavallista, kuumennusta kestävää oliiviöljyä ja kaada mantelit siihen. Sekoittele, kunnes mantelit alkavat saada väriä. Voit koristella valmiin sopan keittokunhoon manteleilla ja gremolatalla, tai sekoittaa mantelit soppaan ja tarjota gremolatan erikseen.


Sopan päälle siis pyöräytin väännelmämuunnelman gremolatasta - raastoin jogurtin sekaan 1 appelsiinin kuoren ja ryytimaan yrttikääröstä löytyi vielä viininsuolaheinää. se oli hauska lisä gremolatan seassa, koska sitä ei tunnistettu heti ja se on kauniin väristäkin :) Mutta rucola tai lehtipersilja toimivat tähän ihan yhtä hienosti.

Keitosta tuli hyvää ja onnistuin tekemään siitä mielestäni raikkaan makuista. Juttelimme keittojen teosta talkooväellä ja totesin, että välillä näissä keitoissa joissa on paljon aineita pelkään, että keitosta tulee jotenkin liian tasapaksua jos aineita on "liikaa". Jossain kohtaa keiton tekoa on minusta olemassa piste, jossa pitää vaan päättää, ettei keittoon enää lisää paprikaa tai muutakaan; että keitto on nyt suolaa ja pippuria vaille valmis. Sitten vaan lisää pippuria ja suolaa, kunnes keitto on hyvää. Mausta, sekoita ja maista. Toista kunnes olet tyytyväinen :) Tällä kertaa onnistuin.

Vaniljainen appelsiinimarmeladi

Äiti ja mummo herkeävät usein muistelemaan lapsuuden jouluja. Heille appelsiinit toivat joulun mukanaan. Voi miten appelsiineja odotettiin; "Ei niitä siihen aikaan kilokaupalla ostettu - hyvä jos yhden sai." Kilteille lapsille appelsiini saatettiin kääräistä pukin konttiin. Mummon silmissä välkähti hetkisen pieni lapsi, kun hän kertoi, miltä lapsuuden appelsiini tuoksui.

Ei appelsiinia voinut heti syödä - sitä piti ihailla ja tuoksuttaa ensin hyvä tovi.

Joulun läheisyyden huomasi viimeistään siitä, että vanhempieni pienen kaupan hyllyt alkoivat täyttyä appelsiineista, päärynöistä ja punaposkisista jouluomenoista. Joka vuosi samat joulukoristeet kaivettiin laatikosta ja punaisia-vihreitä ja kultaisia nauhoja ripustettiin lihatiskin reunaan ja ikkunoihin. Isä kiinnitti kattoon suuria koristelumihiutaleita.

Äiti puki päälleen punaisen, kulkusella varustetun esiliinan, kiharsi vaaleat hiuksensa huolella ja sipaisi hieman punaista huulipunaa. Äidin mielestä joulu on aivan erityistä aikaa - kaikki asiakkaatkin ovat aina niin ihania ja hyvällä tuulella. Joulun taika on hymyissä, hyvässä tahdossa ja ajatuksella valituissa, itse tehdyissä joulumuistiaisissa, joita kaupallakin välillä lahjaksi saatiin.


Ja äiti on tietysti oikeassa. Lumen keskeltä, pimeästä kauppaan saapuvat emännät tuoksuivat piparille, pullalle ja perunalaatikolle. Äiti hymyili puna poskillaan koko päivän ja kulkunen kilisi hieman äidin liikkeiden tahdissa. Jouluisten suklaarasioiden keskellä tarjoiltiin pakkasesta saapuneille asiakkaille joululauluja, glögiä ja pipareita: "No jokos on kuusi hankittu? Pääsikö potkukelkalla hyvin vai olivatko jo hiekoittaneet? ...Saako olla vielä joulutorttua, leivottiin itse eilen."

Kuulin isän äänessä hieman salamyhkäisyyttä kun näin hänen kättelevän naapurin miehen kanssa; "Se on sovittu sitten taas, olisiko kuuden aikaan ...?" Sitten isä huomasi minut ja lause jäi kesken:"Menkääs nyt mukulat pois asiakkaiden tieltä".

Kun livahdin hyllyn taa, naapurin mies jatkoi: "Niihin aikoihin varmaan, käyn ensin tuossa naapurissa..." haukkasi piparista palan ja tarjosi kuppiaan äidin suuntaan, joka kulki kahvipannun kanssa jokaisen asiakkaan luo. Ilmassa oli paljon iloista puhetta.

Minä pyysin äidiltä omenan, sellaisen punaisen; raikkaan ja makean, juuri myyntiin tulleen. Eikä äiti hennonnut sitä kieltääkkään, näin joulun alla. "Mutta kiltisti pitää sitten olla, tontutkin näkee!" äiti huusi perääni. Mutta en minä sitä oikeastaan enää kuullut. Minulla oli käsissäni veistoksellisen kaunis, viileä, punainen omena, jota ei voinut heti syödä. Sitä piti ihailla ja tuoksuttaa ensin hyvä tovi...



Vaniljainen appelsiinimarmeladi (n. 5-6 dl tai kaksi isohkoa purkkia)

5 appelsiinia kuorittuna
1 sitruunan mehu
1/2 limen mehu
n. 1 appelsiinin kuori (tai 3 -4 appelsiinin hatut)
4 dl hillosokeria
1/4 tl vaniljaa
1/4 tl kanelia
0.5 dl Pimm's Winter Cup -brandyä tai vaikka konjakkiglögiä.
(+ 1 rkl brandyä lopuksi vielä joka purkkiin)

Pari suurehkoa purkkia ja viinaa korkkien huuhteluun

Laita uuni kuumenemaan 100 asteeseen, kääri purkit sanomalehteen ja laita uuniin desinfioitumaan ainakin puoleksi tunniksi, mielellään jopa tunniksi.


Kuori appelsiinit ja poista niistä valkoiset kalvot. Siivuta sitten appelsiinit aivan ohuiksi. Pilkoin applesiinisiivut n. 1/4 segmenteiksi. Raasta mukaan hieman appelsiinin kuorta. Minulla on kuorille toinen suunnitelma, josta myöhemmin lisää. Niinpä säästin pitkät kuorenpalat ja käytin marmeladiin n. 1 appelsiinin kuoren verran "hatuista" puhdistettua appelsiinin kuorta.


Laita kattilaan appelsiinit, silputtu tai rastettu appelsiinin kuori, hillosokeri ja brandy. Lisää kattilaan myös vanilijahiput ja kaneli. Koska minulla oli avattu lime ja n. pari puoliskaa sitruunaa, puristin niistä mehut mukaan kattilaan. Mikään pakko tähän ei ole limeä laittaa, voit laittaa pelkkää appelsiinia. Käytin tähän ihan oikeaa vanilijaa, joten jos käytät vanilijasokeria, laita sitä huomattavasti enemmän.

Keitä marmeladia hiljaisella tulella 15-20 min. Minulla ehti kyllä kiehua lähemmäs 30 min , kun odottelin vielä purkkien desinfioitumista uunissa.


Täytä sitten kuumat purkit kuumalla hillolla, huuhtele korkki viinalla ja lisää halutessa 1 rkl brandyä hillon päälle purkkiin. Sulje huolellisesti ja jätä jäähtymään.


Purkkien jäähdyttyä voit koristella ne joulutamineisiin ja antaa lahjaksi ystäville. Tai napsauttaa seuraavana aamuna sen vajaaksi jääneen purkin auki ja sipaista marmeladia paahtoleivälle brien kanssa. Taas yksi aamu pelastettu.

Pikaisia suunnanmuutoksia eli lohitimbaalia grillissä

Joku saattaa muistaa viime talvena tekemäni lohitartarit. Ohjeella tulee hauskan erilaista lohiruokaa, mutta se vaatii hieman etukäteisvalmisteluja. Tartareita on tullut tehtyä monta kertaa. Silti täytyy todeta, että välillä jaksaa ja välillä ei. Olipa kerran taas yksi niistä kiireisistä viikoista, kun kauniit ajatukset ja suuret suunnitelmat tarjouslohen osalta eivät menneet ihan niinkuin piti ja minulla oli jääkaappiin, kulhoon jäänyt lohitartar - taikina. Noh, Aikaisemmasta kokemuksesta tiesin jo, että taikinasta on turhaa yrittää viime hetkellä enää muotoilla pihvejä ilman rengasmuottia, jonka kanssa kalan voisi paistaa.

En toisaalta halunnut tehdä massasta kalapaistikkaitakaan, lisäämällä siihen jauhoa. Sitten iski neronleimaus. Voitelin metallisen muffinssipellin kevyesti öljyllä, sekoitin tartar - massaan yhden kananmunan ja laitoin jokaiseen muffinssivuuan koloon ristikkäin kaksi serranosiivua. Sitten lusikoin kupin täyteen tartar-massaa ja peittelin massan serranosiivujen päillä.

Laitoin uunin kuumenemaan n. 170 asteeseen, keitin vedenkeittimellä vettä ja laitoin muffinssivuuan syvän uunipellin pohjalle. Kaadoin kuumaa vettä pellille niin, että muffinssivuokien kupit olivat vedessä ja laitoin koko roskan uuniin. Uunissa annoin kalojen hyytyä timbaaleiksi 15-20 min.

Sitten irrottelin varovasti timbaalit muffinssivuuasta ja laitoin ne grilliä varten kehikkokoriin. Pakkohan näitä ei olisi ollut grillata, koska kakut ovat uunin jälkeen kyllä kypsiä. V:llä oli kuitenkin grilli kuumana, joten ajattelin kokeilla. V grillasi kakkuset ritiläkorin sisällä pikaisesti molemmin puolin. Grillistä näihin tuli kieltämättä tosi hyvä maku, mutta mikä estää näin talven hiipiessä niskaan paistamaan niihin pinnan pannulla.

Lopputulos oli ihan erilainen versio samasta tartar - taikinasta. Kannattaa kokeilla, jos vaikka sattuu unohtamaan taikinan esihyydyttelyn tai siihen ei ole aikaa. Lopputuloksessa smetana ja kananmuna muodostavat sisuksesta jotenkin moussemaisen ja serrano tuo koko komeuteen ryhtiä. Tarjoile vaikka raikkaan salaatin ja limellä ja valkosipulilla maustetun majoneesin (tai aiolin) kanssa.

Marokkolaisia makuja - mausteisia kurpitsasiivuja ja lammasta

Meillä on nyt kokattu kanelin kanssa. Ostaessani kesällä keittokirjoja, käteeni jäi myös Ghillie Başanin kirja Marokkolainen keittiö. Maksoin siitä alessa muistaakseni alle kympin! Kannattaa tähyillä alelaareja näiden osalta. Olen selaillut sitä ahkerasti viime aikoina, kuten näkyvät muutkin tehneen! Kirja on täynnä ihanan näköisiä, toinen toistaan mehukkaamman näköisiä mausteisia tagineja ja linssisalaatteja sekä muhennoksia. Tällä kertaa noudatin ohjetta kuten käskettiin - tai ainakin melkein.



Bongasin kirjasta taannoin mausteisten kurpitsasiivujen reseptin ja eilen, kun rättiväsyneenä laahustin sellossa ostoskärryihin tukeutuneena huomasin viimeisten halloween - kurpitsojen olevan halvennuksessa. (joo, tiedän ettei tämä ole mikään sana ;)


Koska kurpitsoja myytiin myös paloina, nappasin mukaani yhden n. 1/3-1/4 kurpitsan kokoisen lohkon ja ajattelin, että kerran vielä, ainakin. Että täältä tulee taas kurpitsaa. Tällä kertaa ihan mielettömän hyvällä ja helpolla tavalla. Tätä kannattaa kokeilla, jos kurpitsa assosioituu edelleen kouluruokalan etikkaiseen kurpitsapikkelssiin, jota niin helposti lapsena erehtyi luulemaan persikkasäilykkeeksi...


Ohjeessa mausteet yksinkertaisesti murskataan yhdessä ja hierotaan öljyn kanssa tahnaksi. Koko komeus hierotaan kurpitsan pintaan ja kurpitsa paistetaan uunissa kuori ylös... Eih, kun alaspäin. Luin kyllä ohjeen joo, mutta onnistuin silti näkemään kohtuullisen paljon vaivaa asetellessani kurpitsasiivuja kuori ylöspäin astiaan;) Sitten V korjasi, että eikö kuori pitänyt olla alaspäin ja manaillen jauhopäisyyttäni nostelin kurpitsasiivut sitten pellille ja työnsin uudelleen uuniin. Kas näin sitä onnistuu koheltamaan kaikenlaista.

Sydneyn oopperatalo?

Lammas oli myös kohtuullisen edullista - sisäfile, ulkofile ja karitsan paahtopaisti olivat kaikki samalla hinnalla. Arvoin tiskillä pitkään, tartunko vakioherkkuumme paahtopaistiin vai laitanko V:n tulikokeeseen ulkofileen tai sisäfileen kanssa. Fileet kypsyvät pannulla niin nopeasti, että niistä voi tulla sitkeitä jos ei pidä varaansa. Tästä huolimatta nappasin mukaan ulkofileitä ja pyysin myyjää valitsemaan minulle vähän paksumpia fileitä.


Koska en jaksanut mitään hienompaa sekoitin lampaille marinadin valmiista kaupan harissatahnasta, inkivääristä ja kanelista. Lopputulos oli mahtava. Pelkäsin, että tuli liian tulista A:n makuun, mutta ei. Lapsi ahmi annoksensa täysin tyytyväisenä. V oli tyytyväinen ja sanoi, että on mukavaa, kun ruuassa on kesän jälkeen uusia makuja.

Jos siis et ole vielä kokeillut kurpitsaa, tartu nyt rohkeasti kurmitsaan ja kokeile vaikka näitä lohkoja. Onnistuu hyvin, kun muistaa laittaa lohkot uuniin kuori alaspäin.


Ghillen mausteisia kurpitsalohkoja (n. 4-6:lle)

1/3-1/4 suurta kurpitsaa tai ohjeen mukaan 1 keskikokoinen kurpitsa
2tl korianterinsiemeniä
1 tl juustokuminaa
1 tl fenkolinsiemeniä (onnistuin kyllä itse sekoittamaan purkit ja laittamaan paahdettua anista! mutta hyvää oli sekin, laita kumpaa haluat tai kumpaa on;) )
2 tl jauhettua kanelia
2 kuivattua chiliä (laitoin 2 linnunsilmächiliä ja lisäksi chilisuolaa suoraan lohkoille)
karkeaa suolaa (näin lukee alkuperäisessä ohjeessa, mutta korvasin tuolla chilisuolalla)
2 valkosipulin kynttä
2 rkl oliiviöljyä

Lampaan marinadi (riittää n. 3-5 ulkofileelle)

1 tl kanelia
1 tl harissa - tahnaa
1 tl inkivääritahnaa
1/2 tl juoksevaa hunajaa
mustaa pippuria myllystä
pirkan savusuolaa (laitoimme vasta pöydässä, valmiille lampaille)

Lisäksi tarjolle
turkkilaista jogurttia
oksa minttua per nenu tai korianterin lehtiä
paahdettuja pinjansiemeniä (n. 1 rkl per ruokailija)
sitruunaa puristettuna ruuan päälle

Laita lampaat marinadiin. Sekoita vain kaikki aineet keskenään ja hiero marinadi lampaiden pintaan. Jätä maustumaan sillä aikaa, kun teet kurpitsalohkot. Väännä uuni kuumenemaan 200 asteeseen.


Sekoita morttelissa kaikki kuivat mausteet ja hiero ne rikki. Jos käytät karkeaa suolaa, lisää se tässä vaiheessa. Jos sinulla sattuu olemaan chilisuolaa myllyssä, kuten minulla niin voit lisätä suolan vasta myökemminkin. Lisää sitten silputtu valkosipuli ja öljy. Öljyn kanssa ei ole niin tarkkaa, ohje antaa listassa määräksi tuon 2 rkl mutta ohjeistaa että kaada loraus öljyä mausteiden sekaan. Eli tee niin.

Sitten sekoita mausteet vielä öljyn kanssa ja hiero syntynyt tahna kurpitsasiivujen leikkauspintoihin. Voit ripsauttaa suolaa kurpitsojen päälle, mikäli et jo laittanut sitä mausteseokseen. Sitten keskity ankarasti... Laita kurpitsasiivut kuori alaspäin uunipellille. Kypennä kurpitsoja uunissa n. 30-40 min ohjeen mukaan. Omat siivuni olivat aika isoja, joten kypsensin niitä 40 min. Se riitti hyvin.

Kun kurpitsat ovat melkein kypsiä, paista lampaat. ne eivät tarvitse kuin 1-2 minuuttia per puoli. koska siipaleet olivat keskenään aika eri kokoisia, V paisteli niitä pannulla eri aikoja - otti syrjään pienempiä kun alkoivat olla hänestä valmiita. Tämä kuvan yksilö oli siitä kypsemmästä päästä. Melkein näiden lampaiden kanssa mieluummin vähän raaka kuin liian kypsä. Anna lampaksien vetäytyä hieman (5 min?) ennen tarjoilua.

Kun lammas vetäytyy, paahda pinjansiemenet kuumalla pannulla, tilkassa oliiviöljyä jatkuvasti sekoitellen kunnes ovat kauniin värisiä.


Kokoa jokaiseen annokseen siivu lämmintä kurpitsaa, kasa turkkilaista jogurttia, yksi lampaan file ja paahdettuja pinjansiemeniä. Koristele korianterilla tai mintulla ja pirskota päälle sitruunan mehua sekä tarvittaessa suolaa ja pippuria. Sitruuna tuo annokseen siihen kuuluvaa hapokkuutta joten sitä ei kannata jättää pois. Pehmeät mausteet kaipaavat hieman terää rinnalleen.



Kurpitsalohkot olivat hyviä ja kävisivät varmasti minkä tahansa lihan tai vaikka halloumin kaveriksi. Lisäksi valmistus oli ihan ihanan helppoa.