torstai 19. huhtikuuta 2012

Ostatko sinä ruokaa suoraan roskikseen?

hävikkiruoka


Tiesitkö, että Suomalaisessa ruokaketjussa heitetään pois joka vuosi yli 400 miljoonaa kiloa pääosin syömäkelpoista ruokaa? Entä tiesitkö, että juurikin ruoka on Suomessa suurin yksittäinen ympäristövaikutusten aiheuttaja huimalla noin 40% kokonaisosuudella? Ja oletko koskaan miettinyt, että siitä ruuasta, jota kotiin kannat, kannat joka kymmenennen pussukallisen suoraan roskikseen? Minä tiesin, että ruuan hävikki on ongelma, mutta en, että se on näin iso ongelma.

hävikkiruokaillallinen, groteski

Kun sain kutsun Hep! Communicationsin ja mandågin järjestämälle Hävikkiruokaillalliselle Groteskin kellariin tiesin heti, että haluan mennä. Jämäkokkaus ja ruuan tuhlaamisen välttäminen ovat asioita, joista olen itsekin puhunut monesti. Vaikka tälläkin sylttytehtaalla parannettavaa tietysti aina löytyy, koen kyllä tämän aiheen sydäntäni lähellä olevaksi asiaksi ja sellaiseksi "ekotekojen alueeksi" johon minä perheemme pääasiallisena soppakanuunana voin hyvin konkreettisesti vaikuttaa.  Soitin siitä paikasta V:lle töihin ja sanoin että merkkaappa nyt saman tien kalenteriisi, että 18.4 olet sitten kotona viimeistään viideltä jotta minä pääsen hävikkiruokaillalliselle!


Ja siellä minä sitten istuin eilen, kuuntelemassa kun Juha-Matti Katajajuuri kertoili syömäkelpoisesta ruokahävikistä ja sen yhteiskunnallisista vaikutuksista. Taustana tarinoille oli MTT:n FOODSPILL - hankkeen piirissä valmistunut (ja tänään julkaistava) tutkimus Suomalaisesta hävikkiruuasta. Kaupan näkökulmaa oli avaamassa Niina Hietalahti Anton &Antonista. Palanpainikkeeksi saimme napostella Sami Garamin kokkailuja, jotka oli taiottu Anton & Antonin lahjoittamista hävikkiruuista.

Sami Garam
"Ruuasta on tullut vaikea asia", sanoi eräs paikalla olijoista esitelmän päätteeksi. Meillä on tehotuotantoruokaa, lähiruokaa, luomuruokaa ja hävikkiruokaa. Meillä on Reilun kaupan sertifikaatteja, kotimaisuussertifikaatteja ja ilmastosertifikaatteja. Osittain käsitteet ovat ristiriitaisia ja häilyviä, kuten lähiruoka. Mitä sekään oikein lopulta tarkoittaa? Ja kieltämättä, jos asiaa oikein hetkeksi pysähtyy miettimään niin onhan se hankalaa edes oikein hahmottaa millaisia valintoja siellä kaupassa pitäisi tehdä, että saa omat arvonsa sovitettua siihen ostoskoriin.

Buffetissa hävikkiä voi vähentää valitsemalla matalia tarjoiluastioita jolloin vähempi näyttää runsaammalta

Mutta se ihan selkeä ja konkreettinen viesti tämän kaiken keskellä on, että mitä ikinä siihen ostoskoriisi keräätkään, pahinta ympäristövaikutusten aiheuttamista on, että heität jo tuotetun ja ostetun ruuan käyttämättömänä pois. Ja kyllä, tämän uunituoreen tutkimuksen mukaan kotitalousten poisheitetty ruuan määrä vuosittain on noin 125 miljoonaa kiloa. Se on noin 10-15 % kotitalousten ostamasta ruokamäärästä, mikä tarkoittaa sitä että noin joka kymmenes kassillinen ruokaa jonka kannamme kaupasta kotiin päätyy roskikseen tai biojätteeseen. Eikä tutkimus antanut armoa etenkään meille naisfoodieille - naiset tuntuisivat tutkimuksen mukaan hankkivan kaupasta enemmän myös niitä heräteostoksia jotka jäävätkin sitten käyttämättä. Ja mitä erikoisempia ruokia valmistetaan, sitä enemmän erilaisia raaka-aineita niiden valmistamiseen tarvitaan. Tyypillistä kuitenkin on, että osa näistä erikoisemmista tarvikkeista jää sitten käyttämättä ja päätyy lopulta hävikiksi. Nii-in muistan kyllä miten se edellinen katkaraputahnan purkinloppu päätyi lopulta roskikseen maattuaan käyttämättömänä (ja avattuna) jääkaapissa yli puoli vuotta viimeisen myyntipäivän jälkeen...

"Oikeastaan se lenkkimakkara ja olut onkin siis ekoteko" sanoi Sami Garam pilke silmäkulmassaan kun puhuimme ylimääräisen ruuan hukkaan menemisestä. "Siihen makkaraan käytetään kaikki ne kamarat ja muut ylijäämäosat ruhosta, se säilyy hyvin umpiopakkauksessa ja se yleensä syödään kotiin päästyä kokonaan." :)


Ja kyllä, tunsin piston sydämessäni; paremmin suunnittelemalla kaupassa käyntejä ja viikon ruokalistaa (etenkin jos on tarkoitus tehdä jotain erikoisempaa) ruokaa varmaan menisi vähemmän hukkaan meilläkin.

Vaikka tosi paljonhan sitä on tehtävissä niille heräteostoksillekin kunhan
  1.  tietää mitä omasta kaapista löytyy. Eli suomeksi sanottuna: MUISTAA mitä on tullut ostaneeksi
  2.  tuntee raaka-aineen käyttömahdollisuudet eli keksii millä uusilla tavoilla jotain pussinloppuja voi hyödyntää ja 
  3. osaa haistaa ja maistaa onko ruoka vielä kunnollista vaikka purkin/pussin päällä oleva päivämäärä olisi jo mennyt ohi sillä esimerkiksi metwursti joka on 3kk ihan hyvää ei oltuaan vielä 7. päivä täysin kelvollista mene pahaksi kun kello pamahtaa kaksitoista ja päivä vaihtuu kahdeksanteen. Oikeasti se makkara säilyy vielä pitkään senkin jälkeen. 

Valitettavan monelta on vaan nykyisin hukassa se näppituntuma ruuan säilyvyyteen; myös siihen miltä sen kunnollisen raaka-aineen tulee näyttää, tuoksua ja maistua. Sitten se purkki kermaa, rahkaa tai vielä pahempaa, pala juustoa saatetaan heittää avaamattomana roskikseen vain koska se purkin päällä oleva päivä meni jo.

Vanhoista hedelmistä saa lämpimän hedelmäsalaatin
Puhumattakaan sitten siitä, että kulutustottumukset ovat monesti ajautuneet niihin "helppoihin" tuotteisiin (fileet yms) jotka saa pöytään vain pannulla käyttämällä. Tämä aiheuttaa sen, että teollisuudessa jää käyttämättä iso joukko ruhonosia, joita ei vain saada kauppoihin koska kukaan ei osaa enää valmistaa niitä.

Ja kaupan hävikkiä taas lisää se, että ostettaessa kaupasta niitä standardimittaisia, täysin tikkusuoria tuorekurkkuja (mihin hävisivät ne käyrät ja epämääräisen mittaiset kurkut?) niitä pitää olla valtava röykkiö liikkeessä, jotta ne ovat houkuttelevia. Eikä niissä kurkuissa tietenkään saa olla lommoja. Eikä tomaattien pinnan saa olla pehmeä. Leivän pitää olla tänään leivottua ja oikeastaan on vähän häpeällistä ostaa se -30% lapulla merkitty kalkkunafile jonka viimeinen myyntipäivä on tänään. Eikä se varmaan ole edes luomua ja mahtaako olla mitään lähiruokaakaan? :)

Niina Hietalahti

Anton& Antonin Niina totesikin että kaupan suurin hävikki syntyy ehdottomasti leivästä, koska sitä on oltava tuoreena joka päivä ja mitäs sitten kun onkin sateista eikä kukaan jaksakaan lähteä hakemaan tuoretta kaupasta asti? Leivän jälkeen seuraavaksi suurin hävikki syntyy pilaantumisherkistä vihanneksista ja vasta sitten muista tuoretuotteista. Ja sen minkä asiakas hylkää, sen kuuliainen kauppias joutuu liian usein laittamaan roskikseen koska kankea lainsäädäntö ei oikein muuta salli. Viranomaiset ovat miettimässä miten esimerkiksi hyväntekeväisyyssäädöksiä voitaisiin höllentää, jotta ylijäämäruoka voitaisiin ohjata roskiksen sijaan tarvitseville. Mutta se on vielä työn alla.

Ja samoin on työn alla sekin, että pakkauskokoja tehtäisiin vähän pienemmäksi. Silloin ruokaa ei tulisi ostettua niin helposti liikaa. Etenkin yksinasujille se kilohinnaltaan paljon halvempi 600g jauhispaketti voi olla ongelma, etenkin kun kaupunkiasunnoissa harvemmin on kunnollisia säilytystiloja - isoista pakastimista puhumattakaan. Eikä pakkaussuunnittelijoiden työtä helpota sekään, että luonnollisuus on nyt in. Älypakkaukset ja säilöntäaineet joilla ruokaa voitaisiin  saada säilymään pidempään koetaan kuluttajien keskuudessa epäilyttäväksi. Varmasti näihinkin jotain kompromisseja ja hyviä vaihtoehtoja löydetään, mutta se vaatii tutkimusta, tietoa ja ehkä vähän asenteiden tarkistamistakin. Ja siihen kaikkeen kuluu aikaa.

Mutta se helppo ja järkevä juttu, jota jokainen voi tehdä vaikka tänään kotona on, että tutkii sitä jääkaappiaan vähän sillä silmällä että voisiko siellä olevista aineista vielä saada jotain syötävää? Meillä vauvan myötä kauppakeikkojen määrä on harventunut kun ei vaan jaksa ja ehdi ja olen huomannut, että kun kaikkea ei olekaan saatavilla sitä muuttuu tosi luovaksi sen suhteen mitä niistä olemassaolevista ruuista saa aikaan. Ja vähemmän menee ruokaa biobion uhriksi kun jääkaappi käydään läpi nuukemmin.

Hävikkiruokaillallisen lautanen täynnä herkkuja
Sami esimerkiksi oli kokannut meille valkosipulileipiä vähän kuivaneista leivänkannikoista, paahtanut pitaleipiä salamisnacksin alla, jolloin pitaleipiin oli valunut sitä salamin rasvaa joka pehmensi ja antoi makua myös sille leivälle. Ylikypsistä tomaateista oli syntynyt makoisaa keittoa ja tomaatti-sipulisalaattia. Hieman nahistuneet paprikat, kesäkurpitsat ja juurekset voi vaan pilkkoa ja laittaa uuniin paahtumaan öljyn ja yrttien kanssa. Ylijäämähedelmistä taas oli loihdittu lämmintä hedelmäsalaattia joka oli maustettu mesiangervosiirapilla. Ja vaikka kaikki oli valmistettu parasta ennen - merkinnän ohittaneista ruuista, se kaikki oli herkkua.

Ja ihan lopuksi listaan vielä vähän vinkiksi muutamia ohjeita, joihin niitä "hyviä jämiä" on meillä käytetty. Lista ei edes yritä olla kattava, kunhan nyt napsin muutaman mieleentulevan tähän  iloksenne. :)


Juustot ja leivät
Ruuanjämät

Vihannekset, hedelmät, yrtit ym

Muut maitotuotteet




14 kommenttia:

Linnea / pigeonnaire kirjoitti...

Kiitos tästä raportista ja linkkivinkeistä, olen vielä aika uusi blogissanne mutta monta reseptiä on jo korvamerkitty tulevaisuuden käyttöön.

Nelle kirjoitti...

Linnea: Mukavaa jos löysit jotain mielenkiintoista. Koitan illalla lisätä vielä muutamia linkkejä kun saan vauvan nukkumaan :) On sitten itsellekin muistissa:)

Campasimpukka kirjoitti...

Kiitos tästä ajatuksia herättävästä postauksesta, pitää lukea vielä paremmalla ajalla ja ajatuksella myöhemmin:)

Campasimpukka kirjoitti...

Ai unohdin sanoa, että blogissa uusi raikas ulkoasu!

lintsi kirjoitti...

Tärkeä asia kyllä, ja ehkä tässä oli meille jokaiselle hieman mietittävää. Järkytyin kyllä tänään syvästi, kun luin Ylen nettiuutisista, että joka kymmenes ruokakilo heitetään roskiin. Järkyttävää! Taidankin mennä keittelemään soppaa parista jämäporkkanasta, bataatista ja juustonlopuista, että voin edes hetken tuntea olevani ekologinen.

Heidi kirjoitti...

Jämäruuat kunniaan! Joskus melkein hävettää, kun joka toinen postaukseni sisältää sanat "jämä" tai "purkin pohjat", mutta ehkä se onkin tulevaisuuden trendi ;) Kaikkein ilahduttavinta oli, kun ystäväni sanoi, ettei heitä enää niin paljon ruokaa roskiin, kun on huomannut, että niistä saakin tehtyä vaikka mitä herkkua :)

Nelle kirjoitti...

Campasimpukka: Jossain vaiheessa kun ei jaksanut kokata tuntui, että menee hirveästi juttuja huonoksi ennenkuin ehtii käyttää - nhyt olen koittanut skarpata kun on ollut enempi jaksua. Ja joo, siitä tulee hyvä mieli kun saa jääkaapin tyhjäksi. :) Blogin ulkoasu tulee tässä nyt muuttumaan vielä, se vaan tapahtuu tipoittain - aina sitten väleissä kun ehtii :) Pääsyy remonttiin on, että bloggerin uusi editori on parempi kuin entinen ja haluttiin päästä käyttämään vakiokuvakokoja. Ja tietty vähän keväisempää lookkia vaihteeksi:)

Lintsi: no joo, eikä sen taritse olla ankeaa sen ruuan, muta kieltämättä olisi tosi hyvä jos muistaisi kaupassa ollessakin paremmin mitä siellä jääkaapissa oikeasti on,

Heidi: tuossa jämäruokalistaa kootessani olin vähän järkyttynyt kun huomasin, miten moni hyvä jämäruoka on jäänyt bloggaamatta. Pitääpä kunnostautua ja ryhtyä trendikkääksi jatkossa ;)

kte kirjoitti...

Hyvä postaus!! Eksyin tänne ihan sattumalta, mutta pakko kommentoida vähän.

Oli aika, kun päätin käydä kaupassa vain kerran viikossa. Mitä siitä seurasi? Sitä, että ruokaa meni sitten roskiin. Viikoksi pitää ostaa aika paljon kaikkea, ja kun hamstraa, voi olla, ettei kaikkea tulekaan käytettyä.

Sitten rupesin suunnittelemaan viikon ruokalistoja. Roskiin meni osa.

Kaikken parhaimmaksi koen sen, että käyn nyt kaksi kertaa viikossa kaupassa (plus sitten joinakin viikkoina vielä lisäksi täydennysostoksia..), eikä ruokaa juuri hukkaan mene, ostinpa suunniteltujen viikkoruokalistojen mukaan tai en.

Leipä kyllä saattaa homehtua, jolloin se viskataan, mutta usein tykkään syödä vähän rapeeta leipää joka on jäänyt yöksi pöydälle tai muuta mitä moni saattaisi viskata pois.

Välillä ihmetyttää itseänikin, miten paljon mun sitten pitää kaupasta ruokaa ostaa. Pienemmälläkin määrällä pärjää, esim. aina ei tartte kasvisvuokaan olla kaikkia niitä kasvikunnan tuotteita mitä kaupassa on, vaan voin niitä vähän vaihdella.

Salaattiin ei tartte aina laittaa ihan kaikkea myöskään, ja jos kaappi alkaa ammottaa tyhjyyttään, aina niistä jämistä vielä yhden aterian saa.

Ja yksi asia on varmaa: kaikki tuore mitä meillä kaapissa on, tulee käyttöön, mutta hyvin usein (huom. mieheni ostamat!!) valmisjutut päätyvät joko kokonaan tai osittain roskiin, kun kukaan ei niitä loppujen lopuksi syö tai ne ehtii mennä jo huonoksi. Ja noiden tuoreiden kasvisten ym. kanssa on aina kuiva-ainekaapissa höystettä, mikä ei pahaksi mene.

Mari kirjoitti...

Asiaa! Itselläkin on aika paljon peiliin katsomista näissä ruokajäteasioissa. Leipää menee paljon roskiin, kun ei kaksi ihmistä vaan ehdi syödä suurien pakkauskokojen sanelemia hirveitä määriä ja pakkaseenkaan ei enää mahdu. Joskus jääkaapista löytyy myös mätiä kurkkuja, nuupahtanutta "tuoretta" pinaattia/salaattia ja sipulitkin lähtevät itämään ennen kuin kilon sipulipussi on edes puolessa välissä :D. Ennen hukkaan meni myös paljon ruoantähteitä, mutta tilanne
parantui työpaikkaruokalamme remontin myötä. Nykyään otan aina eilisen ruoat evääksi.

pinea kirjoitti...

Mielenkiintoinen kirjoitus. Olen itsekin huomannut, että jos jääkaapin ostaa täpötäyteen, sitä ikään kuin unohtaa mitä kaikkea olisikaan tarjolla. Eikä mikään harmita niin paljon, kuin ruoan nakkaaminen roskiin! Toinen huono tapa on käyttää säilytysastioina läpinäkymättömiä pakasterasiota, ne unohtuvat heti, jos eivät ole ihan tyrkyllä...

Samaa mieltä olen siitä(kin), että niitä unohtuneita ruokia kannattaa tutkia silmin ja haistellen. Mutta turhia riskejäkään ei kannata ottaa. Pehmenneestä kurkusta veistelen huonot osat pois ja käytän kurkun kuumennettaviin ruokiin, mutta jos kinkku alkaa haista (yääh!) joutaa se roskikseen.

Valmispakkausten sijaan kaipaisin Suomeen kunnollisia (ja hinnoiltaan järkeviä) liha-, kana- ja kalakauppoja, joista asiakas saa tuoretta tavaraa juuri sen verran kuin haluaa.

Nelle kirjoitti...

kte: joo, meillä tämä vauvadietti on toiminut ihan hyvin; käydään kerran-pari isommin kaupassa ja sitten ostellaan lähikaupasta täydennyksiä; salaatteja ja semmoisia jotka menee helpommin pilalle.

vaavin kanssa sellaiset hankalat projektit on niitä riskialttiimpia; kun ostaa raaka-aineita joita voi käyttä moneen eri juttuun niin voi sitten päivän fiiliksen ja jaksamisen mukaan vaikka tehdä jotain helpompaakin, jos ei just nyt nappaa mikään 3h hauduttelu tjsp.

Mari: niinpä. Ja vaikka niiden leipien kuivattelu korpuksi korppujauhoksi on teoriassa hyvä idea niin silläkin on rajansa paljonko korppujauhoa kukaan tarvitsee :) Oli kyllä hyvä esitelmä ja paljon miettimisen aihetta tuli matkaan.
pinea: joo, ei riskejä kannata ottaa, mutta oikeasti esimerkiksi avaamaton juusto ei mene miksikään pitkään aikaan. Lisäksi juusto on sellainen raaka-aine josta pinnasta voi vielä ottaa sen pienen homepilkunkin pois leikkaamalla siivun roskiin. Ei semmoinen pieni pilkku ole koko juustoa pilannut - toisin kuin muissa ruoka-aineissa jossa homerihmasto pääsee leviämään. Hapanmaitotuotteet myös säilyvät hyvin ja jos yhtään epäilyttää niin nekin voi käyttää leivonnaisiin, joissa kuumentaminen ainakin stoppaa kaiken epämääräisen kasvun. Liha, kala ja kana ovat kai niitä herkimpiä menemään pilalle. Tapaan ostaa lihaa paloissa, josta sitten tse leikkaan pihvit jne niin pysyy parempana pitkään.

Semmoinen hyvä ensimmäinen tunnusmerkki on hajun lisäksi, että jos lihan, makkaran tai leikkeleen päällä on yhtään limaista bakteeripeittoa niin se on kyllä pelastamattomasti pilalla. Sitten sitä ei kyllä enää oikein kannata syödä.

Heleen kirjoitti...

Hyvä juttu!
1 ja 2 kohdassa tunsin piston minäkin; 3. kohtaa olen koettanut opettaa jälkikasvulle; aistinvarainen tutkimus on kotioloissa yleensä riittävä tae turvalliselle ruoalle, ei parasta ennen päivä. Liputan hyväntekeväisyyssäädösten höllentämiselle, kiinnostaisikin tietää, montako prosenttia kaupan hyllyiltä menee jätteeksi. Kotikadullani on nykyisin leipäajono, pitkä sellainen, kyllä tavara tekisi kauppansa!
Vähiten jätettä kotona tulisi, jos joka päivä, tai joka toinen päivä ostaisi vain tarvittavat ainekset kunkin päivän ruokaan, eikä menisi kauppaan nälkäisenä. Väsyneenä sortuu myös oikomaan ruoanlaitossa, eikä jaksa säveltää tähteistä sun muista kaapista löytyvistä. Leivän syönnin vähentäminen on oleellisesti vähentänyt leivän hävikkiä. Ruisleipäpalat käytetään pääsääntöisesti paahtimessa, jolloin ne voisi säilyttää jääkaapissa ja pidempään.

Nelle kirjoitti...

Heleen: tuossa kaupassa käynnissä on tietysti se tosiasia, että jos kauppaan menee autolla niin joka päivä asioiminen kaupassa tuottaa sekin päästöjä jotka vaikuttavat tuohon kokonaisympäristövaikutusten määrään.

Suoranaisia lukuja kaupan poisheittämästä ruokamäärästä ei kyllä jäänyt muistiini, mutta sen muistan että kotitaloudet olivat se suurin ruuan hävikin lähde.

Lisäksi aika monelle on epäselvää mikä on parasta ennen ja viimeinen käyttöpäivä - merkintöjen ero ja mitä ne tarkoittavat.

On mielenkiintoinen mietittävä mikä itse asiassa on vähiten saastuttava tapa toimia että ruokaa menisi vähiten hukkaan. Olennaista lienee, että sitä jääkaappia käytäisiin aktiivisesti läpi. ainakin minulla on välillä tapana vähän ylisuunnitell ruokia ja aliarvioida niitä voimavaroja, joita vauvan kanssa on ruokaprojekteihin:) ei tarvita kuin yksi huonompi päivä ja koko se hieno suunnitelma kaatuu kuin korttitalo. :) Lähikauppa on siksikin tärkeä; kun marketista ostetaan ne erikoisemmat aineet niin lähikaupasta saa sen tuoreen, joka pilaantuu helposti tai jota sitten tarvitaankin kun suunnitelma äkisti muuttuu. :)

Anonyymi kirjoitti...

Meillä ruokahävikki väheni merkittävästi skarppauksen myötä.

Kun leipää ei enää mene, ei sitä jää kaappiin kuivumaan. Samoin kun yhdeksi ruokavalion peruskiveksi on muodustunut erilaiset salaatit, kaninruoka tulee jokatapauksessa ostettua tuoreena ja käytettyä samana tai seuraavana päivänä. Usein jääkaappi näyttääkin varsin tyhjältä.

Siihen että esimerkiksi eläimistä käytettäisiin kaikki osat mahdollisimman hyvin tosin ei meillä(kään) ole mitään ratkaisua. Vaatii työtä saada kaupasta jotain muutakin kuin perusosia.