Dead simple: ruisnappeja vuohenjuustolla ja me rakastamme beluga -linssejä!

Tämä on nyt ihan juurikin niin perinteinen ruokablogaus kuin kaikista perinteisimmän ruokablogauksen kuuluisikin olla. Nimittäin minäpä kerron nyt teille mitä söimme eilen. Tulin kotiin myöhään ja olin tukevan aamupalan jälkeen käytännössä skipannut lounaan vain pienellä välipalalla. Olin niin nälkäinen, että olisin voinut pyörtyä. Totesin V:lle, että tänään tarvittaisiin ehdottomasti jokin pieni alkupala ennenkuin kykenen edes ajattelemaan ruuanlaittoa sen pidemmälle.

Sain jokin aika sitten Fazerilta lahjakortin jälkiuuninappien testaamista varten. Ostin niitä viikonloppuna ja siitä lähtien olen ajatellut, että teen niistä jonkin hauskan ruuan. Mutta on koko viikon ollut liian kiire. Ja kun minä nyt tykkään jälkiuunileivästä muutenkin, niin nuo napit ovat maagisesti alkaneet huveta pussista kuin itsekseen... Ne ovat niin hyviä, että olen napsinut niitä aamupalksi ja välipalaksi ja yöpalaksi ja tiesmiksipalaksi ihan vaan voin kanssa.



Ja eilen, kun raahauduin ulko-ovelta keittiöön, kävin taas sen tuotenäytepussin kimppuun. Eikä minulla tosiaan ollut sen suurempaa ja hienompaa suunnitelmaa; jotain on saatava ruuaksi - nyt. Halkaisin parit napit uunipellille, tajusin vääntää uunin päälle n. 180 asteeseen. Leikkasin nappien päälle hyvän siivun Kolatun Verneri -vuohenmaitojuustoa. Sitten laitoin napit uuniin 10-15 minuutiksi jotta juusto sulaa. Kun juusto oli selvästi jo vähän valuvaista, otin napit pois uunista, päälle itse keitettyä, coronalla maustettua herukkahilloa ja alkupala oli valmis.



Siinä sitä ihanaa, juustoista ja herukkaista nappia syödessäni mietin, että tuotetestihän se tämäkin: näin se pussi meillä hupenee - ennenkuin edes ehdin kehittää siitä mitään "hienoa";)

Ja todettakoon, että ne maistuvat ihan sille samalle jälkiuunileivälle, mutta nappina leipä on miellyttävästi ohuempi; se ihana sitkeys on olemassa, mutta vähän helpommin purtavana palasena. Ainoa huono puoli on se, että parin päivän päästä pussin avaamisesta noita napin puolia on vähän hankalaa saada irti toisistaan. Nyt, kun napostelen noita tässä aamupalaksi, se pohjapuoli hajosi kolmeen palaan.

Mutta palataanpa tämän jutun otsikossa olleisiin beluga - linsseihin: me olemme ihan totaalisen rakastuneita niihin. Minä ostin beluga-linssejä ensimmäistä kertaa elämässäni sitä vegaani-iltaa varten. Olisin varmaan turvautunut tuttuun ja turvalliseen ja ostanut de puy - linssejä, jos niitä olisi ollut. Mutta ei ollut, joten ostin belugaa. Ihastus virisi kerrasta. V ilmoitti minulle seuraavana päivänä, että meidän pitäisi ostaa noita linssejä pari kiloa - ainakin. Ja koska minä olin samaa mieltä, ostin niitä viikonloppuna stokkalta muutaman pussin lisää. Nuo linssit pysyvät ihanasti koossa kun niitä keittää! Ne ovat täydellisiä ja ihanan pyöreitä ja pehmeitä suutuntumaltaan. Makukin on täyteläisempi kuin vihreissä linsseissä. Luulen, että tästä tulee oikea beluga-linssisyksy ja kuulette hehkua näistä pikkuihanuuksista ihan kyllästymiseen asti. Anteeksi jo etukäteen! :)

Kurpitsansiemenet voi lisätä paahdettuna vasta lopuksi.

Sen vegaani - lisäkkeen mittoja en tarkasti ottanut ylös, mutta se syntyi vähän risottotyyliin; laitoin pannulle öljyä ja ison kasan siemeniä. Annoin ensin siemenille vähän väriä ja lisäsin sitten valkosipulia, belugat ja kuivatun aprikoosin paloja. Sen jälkeen mukaan laitettiin vähäsen vaaleaa mango vinagrettea (josta tuli myös makeutta, jos tätä ei ole käytä valkoviinietikkaa ja vaikka vähäsen hunajaa tai sokeria) ja vettä sekä luomukasvisliemikuutio. Sitten vaan hauduttelin linssit kypsäksi ja leikkasin enokitaket sekaan juuri ennen tarjoilua. Käytin muuten isompia, itse kuivatettuja kurpitsansiemeniä ja ne muuttuivat sitkeiksi hauduttelun aikana. Poimin ne lopulta pois ennen tarjoilua. Joten jos käytät kurpitsansiemeniä paahda ne varmuuden vuoksi erikseen ja lisää vasta lopuksi, niin eivät ainakaan sitkisty. Sitten mausta suolalla ja pippurilla ja halutessa vielä tuoreella yrttisilpulla.

Lohesta positetaan nahka ennen tarjoilua. Se suojaa kalaa kypsymisen aikana.

Ja että tämä juttu varmasti tempoilisi tarpeeksi mennään sitten siihen eiliseen illalliseen. Meillä oli jääkaapissa n. 500g pala lohta. Tuijoteltuani sitä ja kuivattuja tatteja hetkisen keittiössä kala päätyi beluga - linssien ja niiden itse kuivattujen tattien kanssa uuniin. Ennen uunia kiehautin beluga-linssejä hieman kasvisliemessä, jotta ne kypsyisivät kalan kanssa samaan aikaan. Sitten vaan kokosin kaikki aineet yhteen astiaan ja työnsin ne kuumaan uuniin.

Tuli tosi hyvää, vaikka tämä oli näin tajuttoman yksinkertaista. Ruuan kanssa päädyimme vielä ottamaan auki pullon stokkan viinimyymälästä mukaan jäänyttä Señorío de Rubiós Albariñoa. Se kyllä kruunasi herkän tattisen, täyteläisen ja aromaattisen kalaruuan. Viini raikasti kokonaisuutta ja toi siihen kukkeita ja aromaattisia vivahteita. Mitäpä tähän nyt voi sanoa muuta, kuin joskus se yksinkertainen ruoka on vaan ihan parasta.

Huomaa, miten linssit pysyvät kauniina uuninkin jälkeen. Vähän sitruunaa päälle ja vot!

Tateilla maustettuja beluga-linssejä ja kermaista lohta (n. 2-3:lle)

2 dl beluga -linssejä huuhdottuna
5 dl vettä
1 luomu - kasvisliemikuutio

n. 500g pala lohta
n. 3 dl kermaa tai ruokakermaa (kaadoin isosta, litran purkista "sopivasti")
n. 1dl (kunnon kourallinen/yksi iso tatti) kuivattuja tatteja murustettuna
1 valkosipulin kynsi
reilu tupsu lehtipersiljaa (ainakin 0,5 dl silppuna)
suolaa
mustaa pippuria
tarjoiluun:
sitruunalohkoja

Laita belugat kiehumaan kasvisliemeen 10 minuutiksi. Sen jälkeen valuta niistä ylimääräinen kasvisliemi pois ja kippaa ne pienehköön uunivuokaan. Sekoita mukaan murskattu valkosipuli ja murustetut tatit. Mausta pippurilla.

Laita kalafileen pala linssien päälle nahkapuoli ylöspäin (jotta voit poistaa nahan lopuksi, kun kala on kypsä). Rouhi mukaan vaikka vihreää, minttuista chilisuolaa ja kaada päälle ruokakermaa niin, että kala vähän peittyy sivuistaan kermaan.

Kypsennä 200 asteessa n. 20-30 min (kalafileen paksuudesta riippuen, meidän file oli paksu joten pidimme sitä uunissa 30 min). Poista kalasta nahka, tarkista suola ja lisää tarvittaessa.

Levitä kalan päälle lehtipersiljasilppu ja purista vähän sitruunan mehua. Voit laittaa sitruunalohkoja myös lautaselle tarjolle. Nauti aromaattisen valkoviinin kanssa.