sunnuntai 11. heinäkuuta 2010
Itämaisesti maustettu aprikoosinen kukkakaalicous-cous
Kun vielä olin puhtaasti kasvissyöjä, äiti osti aina kukkakaalia minua varten kotikotiin. Se oli jotenkin omituista, koska meillä ei juurikaan kotona syöty kukkakaalia muuten, enkä oikeastaan siihen aikaan erityisemmin edes pitännyt kukkakaalista. Tunnustin tämän tosiasian sitten lopulta äidille joskus vuosia myöhemmin. Äiti nauroi ja sanoi, että mistähän se oikein sitten johtui, ehkä se nyt oli vaan hänelle ainoa vihannes, mikä tuli mieleen kun mietti jotain ruokaisampaa kasvissyöjälle. Pahinta oli tietysti, etten osannut laittaa sitä kuin kesäkeittoon ja gratiiniin ;)
Silloin olisi ollut tosi hyödyllistä osata tämä resepti, josta joskus aikaisemmin jo mainitsinkin. Tämä kilpailee kyllä kovasti parhaan kukkakaalireseptini paikasta V:n isän parmesankukkakaalien kanssa. Idea ei siis ole omani, vaan muistaakseni näin joskus Jyrki Sukulan tekevän curryllä maustettua kukkakaalicouscousta televisiossa.
Se, mikä tekee tästä reseptistä erikoisen on, että tässä ei oikeasti ole yhtään cous-cousta tai ylipäätään mitään viljaa. Tämä ruoka on nimittäin "cous-cous" vain rakenteensa puolesta: kukkakaalin kypsentämättömät kukinnot ajetaan tasakokoiseksi muruksi yleiskoneella tai kuten minä, bamixin silppuriosalla parissa-kolmessa erässä. Tämän jälkeen kukkakaalisilppu eli "cous-cous" paahdetaan kevyesti pannulla mausteissa ja sekaan lorautetaan vähän valkoviiniä. Höyrystyessään viini kypsentää kukkakaalia aavistuksen ja pyöristää makua.
Tarjosin tätä eilen lounaaksi hedelmäisenä versiona grillatun halloumin kanssa. Tämä on myös yksi näitä loistavia helletarjottavia; ruoka ei ole liian raskas kesäkuumalla ja kun juuri nyt on kotimaisten vihannesten sesonki kukkakaali on aromikasta, raikasta ja hyvää. Lisäksi raikas vihannes menee hyvin yhteen suolaisen halloumin kanssa.
Maustoin kukkakaalin garam masalalla ja paahdoin mukaan pinjansiemeniä. Pähkinäisten ja itämaisten makujen vastapainoksi pilkoin mukaan tuoretta aprikoosia ja tupsun timjamia. Jos nyt ei satu olemaan mökillä sitä tuoretta aprikoosia, voit laittaa tähän ihan hyvin myös kuivattuja aprikooseja tai rusinoita.
Eksoottisena villivihreälisänä laitoin koristeeksi mukaan ketoneilikan kukkasia, joita olen jättänyt kasvamaan ryytimaan reunaan. Minä pidän ketoneilikoista; niitä kasvoi aina mummolassa peltojen läpi kulkevan pitkän pihatien reunoilla. Keräsin niiden seasta ahomansikoita emalikuppiin ja poimin ketoneilikoista ja kissankelloista kimpun mummolle. Eiväthän ne neilikat oikeastaan tuossa maistuneet, mutta niissä on kaunis väri ja niihin liittyy minulle tärkeitä muistoja.
Tästä garam masalalla ja pinjansiemenillä maustetusta kukkakaalicouscousista tuli minusta melkein vieläkin parempaa kuin curryllä maustetusta versiosta: se oli rikasta, raikasta ja äärettömän kesäistä hellepäivän ruokaa jonka nautimme syrahista ja petit verdot:sta tehdyn jääkylmän rosé -viinin kanssa laiskasti päivänvarjon alla.
Aprikoosinen kukkakaalicous-cous (n. 2:lle)
1 rkl öljyä
1 kevätsipulin sipuli
1 valkosipulin kynsi
1 kukkakaali
3 rkl pinjansiemeniä
30g voita
0,5 dl valkoviiniä
1 tl garam masalaa
cayennepippuria
1 tl suolaa
3 aprikoosia
n. 1-2 rkl tuoretta timjamia
ketoneilikoita
sipulin varisia
mustaa pippuria
(loraus öljyä)
Huuhtele kukkakaali ja erota kukinnot kovasta juurakko-osasta. Laita sitten kukkakaalin kukinnot silppuriin ja aja vain juuri sen verran, että kukinnot hajoavat silpuksi, mutta eivät mene vielä puuroksi. Suosittelen tekemään tämän muutamassa erässä, että saat rakenteen pysymään irtonaisena ja ihanana.
Sitten kuumenna öljy, paahda siinä pinjansiemenet ja lisää sitten kevätsipulin sipuliosa pilkottuna, garam masala, cayenne, valkosipuli ja voi. kuullota sipulia teflonisessa kasarissa (tai vaikka wokissa) sen verran, että mausteet alkavat tuoksua.
Lisää kukkakaali ja pyörittele kunnes mausteet sekoittuvat kukkakaaliin. Lisää sitten valkoviini ja sekoita kukkakaalia pannussa. Kun viini on höyrystynyt lisää suolaa, pippuria, tuoreita yrttejä ja kevätsipulin varsisilppua. Sekoita, lisää pilkottu aprikoosi ja lorauta vielä vähän öljyä. Maista ja lisää tarvittaessa pippuria ja suolaa. Koristeeksi lisäsin vielä vähän kevätsipulin varsisilppua ja ripottelin päälle ketoneilikan terälehtiä.
Halloumit voitelin garam-masala -öljyseoksella ja lisäsin vielä vähän viikunabalsamicoa makeudeksi. V grillasi halloumit ja nautimme setin kanssa Viña Cholanánin Syrah-petit verdot - roseta. Se oli oikein kelvollinen, vahvempi piknik-viini joka kesti hyvin halloumin suolaisuuden. Kaikenkaikkiaan oikein onnistunut hellepäivän kesälounas ketoneilikoilla koristettuna kahden, aurinkovarjon alla...
Vaan kohta on jo lomakin!
Tunnisteet:
kasvisruoka,
low carb,
pääruoka,
ruoka ja viini
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Tuohan on mainio idea. Minäkään en ole suuri kukkakaalin ystävä, mutta kukkakaalikuskus voisi olla hauskaa vaihtelua lautasella!
Oi miten ihanan yksinkertaisen ja herkullisen kuuloinen ruoka! Tätähän voisi muunnella loputtomiin - tarjota vaikkapa kanan lisukkeena tai maustettujen lihapullien kera, lisätä sekaan muutaman parsakaalin nupun tuomaan väriä, viritellä kesäkurpitsan tai paprikan täytteeksi... Tämä pääsee meillä ehdottomasti kokeiltavien uutuuksien listalle!
Olen käyttänyt kukkakaalia raakana tuolla tavoin,jolloin se marinoituna on myös aivan ihanaa,mutta voisi välillä kokeilla kukkakaalimuruja myös kypsennettynä.
Pinea: joo, se on tosi hyvää ja minusta pieni makeus ja mausteisuus sopii sille hyvin. Kannattaa kokeilla myös currytahnalla.
Kissaemo: kesäkokkauksessa yksinkertaisuus on kyllä ihan valttia. Ei näin kuumalla jaksa mitään kovin pitkällistä. :)Ja tosiaan, variointimahdollisuuksia on vaikka ja kuinka!
Yaelian: minä olen ollut vähän arkana raa-an kukkakaalin suhteen, mutta tänään söin ravintola MArtassa jotain sellaista, mikä tulee varmasti viritettynä piahkoin blogiin: siinä oli raakaa kukkakaalia ja sopi tosi hyvin! :)
Testasinpa ideaa, ja nyt ongelmana on että se on aikomus syödä kylmänä eikä malttaisi jäähdyttää...
Tuunasin maustekomboa rusinoilla ja kafferilimetin lehdillä, nekin sopivat mainiosti.
Arttu: no kaffirlime menee tuohon kyllä ihan varmaan. :)
Jos ette malta odottaa syökää lämpöisenä, koitan saada ihan pian kirjoitettua myös yhden kylmän kukkakaalilisäkkeen, josta kuvittelisin sinunkin tykkäävän! :)
Lähetä kommentti