Kukkakaali herättää tunteita: monille se on kesäkeiton kauhuvihannes, toiset taas hyräilevät tyytyväisenä kukkakaalicurrynsä äärellä. Minusta kukkakaali on ihan käyttökelpoinen ja hyvä vihannes. Se vaan vaatii hieman rakkautta osakseen, eikä sitä kannata aina upottaa siihen iänikuiseen valkokastikkeeseen.
Sain tuossa muinoin kunnian tutustuttaa V:n isän kukkakaalicouscoukseen. Se ei siis ollut vehnästä tehtyä, oikeaa couscousta, vaan ihan silkkaa kukkakaalia. Olin nähnyt Jyrki Sukulan tekevän jossain ohjelmassa jotain sen tyyppistä; kukkakaalin floretit ajetaan raakana silpuksi ja sitten nopeasti freesataan mausteiden kanssa. V:n isä ihastui tähän tapaan laittaa kukkakaalia kerrasta ja on kiitellyt siitä useaan otteeseen. Nyt oli sitten takaisinmaksun aika; sain tuossa pari viikkoa takaperin sähköpostissa ohjeen:
"Laita uuni kuumaksi (230 astetta). Pilko kukkakaalista eron kukinnot (samalla tavalla kuin sitä couscousia tehdessä) ja laita muovipussiin. Kaada päälle oliiviöljyä, sitruunamehua, pari pilkottua valkosipulin kynttä, suolaa ja pippuria. Ravistele ja kaada koko jutska uunivuokaan, ripottele päälle parmesaaniraastetta. Kypsytä puoli tuntia, kukkakaalin latvukset saavat mukavasti väriä siinä ajassa. Jos vuokaan jää nestettä, kaada ruoan päälle."
... jälkikäteen tuli vielä vinkkiä, että parmesan kannattaa ehkä kuitenkin ripotella ruuan päälle vasta kun kukkakaalit tulevat uunista.
Noh, minä tein työtä käskettyä ja hyvää tuli. Ajattelin, että tässä voisi olla teille maanantairuokaa miettiville suhteellisen kevyt ja ihana lisäke melkein mille vaan. Puoli tuntia tuntui ensin pitkältä ajalta noille floreteille, mutta tosiaan, niistä tuli hyviä, kun vähän ruskistuivat. Rakenne on paljon, paljon miellyttävämpi kuin yleensä ylikypsäksi päässeessä kukkakaalin valkokastikekuolemassa. Tätä teemme uudelleenkin, se on niin naurettavan helppoakin :)
Voisin kuvitella, että sopii niin pihvin, tulisen makkaran tai vaikka mehukkaan, yrttisen uunikanan kaveriksi. Juuri sellaisen, mitä Rva R tarjosi meille viikonloppuna... Ihan taivaallista. Alla määrät niinkuin minä homman pyöräytin.
Keväistä maanantaita teille kaikille!
Uunipaahdettua kukkakaalia parmesanilla (3-4:lle)
1 iso, yli kiloinen kukkakaali
n. 0.5 dl öljyä
3 valkosipulin kynttä raastettuna
1.5 rkl rajamäen yrttistä viinietikkaa
n. 1 sitruunan mehu
chilisuolaa
mustaa pippuria
lopuksi: vastaraastettua parmesania (ehkä 1-1,5 dl, riippuen kuinka kevyttä/ohutta raaste on)
Irrota kukkakaalin kukinnot kovasta keskiosasta. Keskiosaa en käyttänyt tähän ruokaan, mutta ei varmaan mikään estäisi pilkkomasta sitäkin palasiksi. Voit myös käyttää sen ruodin vaikka sosekeittoon myöhemmin.
Sekoita kaikki nesteet ja raastettu valkosipuli keskenään ja kaada kukkakaalien päälle. Minä kääntelin kukkakaaleja marinadissa vatkauskulhossa, mutta voit käyttää hyvin myös muovipussia. Mausta suolalla ja pippurilla, chilisuolasta tuli hauskaa aromia kukkakaaleihin. Jos sellaista ei ole, voit lorauttaa mukaan halutessasi vähän chiliöljyä tai tomauttaa cayannepippuria.
Sitten levitä kukkakaalit uunipellille japaista 230 asteisessa uunissa, kunnes kukkakaalien tupsut saavat väriä. Noin 30 min.
Ripottele päälle tuore, vastaraastettu parmesan ja tarjoa heti.
7 kommenttia:
Uuh, tätä pitää kokeilla! Mahtaisko mikään muu juusto sopia, parmesan kun ei ole noiden hukkapalojen lempijuusto? Tai tietysti voi jättää niille juustotta sitten osan vuoasta ettei aikuisten makunautinto kärsi. :)
taina: no eihän mikään estä laittamasta siihen vaikka musta/punaleimaemmentalia tai muuta suosikkijuustoa. Voit laittaa vaikka lasten juuston jo uuniin noiden päälle niin se sulaa siihen ja ruskistuu vähän. Jotain aika rasvaista juustoa niin tulee hyvä. Voitte aikuiset laittaa sitten parmesania :)
Kiva uusi juttu kukkakaalista, voisi kokeillakin.
Pidän kukkiksesta kaikilla tavoilla valmistettuna, myös valkokastikkeella kuorrutettuna:) Tosin itse lisään päälle silloin aina tomaattiviipaleita, jotka kruunaavat maun. Keitetty kaali sitruunalla maustettuna on oiva lisä salaatteihin ja intialaisessa padassa perunan kanssa pidän siitä ehkä kaikkein eniten.
Mä oon niitä kukkakaalen kannsa hyräileviä :). Pakko tehdä tätä! Tuo kukkakaalicouscous myös TODELLA herätti mielenkiinnon. Onko sulla siitä tarkempaa postausta? Jos ei, niin lähetän täältä sellaisia telepaattisia säteitä, että sulle tulee vastustamaton halu valmistaa sitäkin ja siinä samallahan sen saa tänne blogiin....
Katriina, minusta tässä oli hauskaa, ettei lopputulos ole niin raskas.
Taina muuten, älä sitte laita sitä pussiparmesaania, ethän? ;) Mun tuli mieleen, että pitää sanoa: Tuoreena raastettu oikea parmesan on ihan eri maailmasta. Osta vaikka sitä Pirkan parhaat - se on kelvollista ainakin.
Nanna: se couscous taisi olla aikaa ennen blogia, mutta joo voisihan sitä kans tehdä: se on kivan keväistä. Mutta vielä siis postausta moisesta ei ole.
Uunipaahdettu kukkakaali on yksi parhaimmista jutuista joita tiedän,yleensä laitan vaan oliiviöljyä ja jotain mauisteita,mutta parmesaani antaa takuulla ihanan makulisän.
Tein tätä tosiaan heti, kun lupasin ja sehän oli yksinkertaisuudessaan aivan ylimaallisen hyvää. Tuoreet tunnelmat löytyvät jo blogistani.
Lähetä kommentti