Mannerströmin Silli ja Silakka - kirja löysi tiensä käsiini taas pitkästä aikaa kun Mimmu kyseli silakkareseptejä puhelimessa. Siinä selaillessani näin bocerones - reseptin jota on pitänyt kokeilla iät ja ajat. Kyseessä on espanjalainen kalaruoka, jossa kala raakakypsytetään etikassa tai sitruunassa, maustetaan avokätisesti valkosipulilla ja fileet tarjotaan usein alkupalana sellaisenaan vihannesten tai vaikka leivän kanssa. Mannertsrömin ohjeessa bocerones tehdään silakasta ja kieltämättä idea on hauska. Silakkaa kun tulee muutenkin käytettyä niin vähän.
Juhannusaattoiltana kun teimme näitä boceronseja me vähän mokasimme: jotenkin onnistuimme hyppäämään ohjeesta ohi sen kohdan, jossa sanottiin että laita nahattomat silakkafileet marinadiin... ;) Fileet taisivat juhannusaattoiltana molskahtaa marinadiin ihan nahkoineen päivineen... Kun sitten ennen lounasta aloin preparoida kaloja esille ja tavasin ohjetta, olin ihan varma, että nahka ei lähde enää irti. Ahdistuin siinä määrin, että kuvakin tästä myrkystä marinointikulhossa jäi ottamatta.
Kaikeksi onneksi sen nahan nyt jotenkin sai irti vielä seuraavanakin päivänä. Paljon helpompaa se kuitenkin olisi ollut tuoreesta silakasta. Manailin nylkiessäni fileitä ja mietin miten minulla voi ollakin näin vaikea suhde silakkaan; edellisen kerran kun aioin tehdä bocceronseja silakat ehtivät olla jääkaapissa liian kauan ja sitä edellisellä kerralla, jaa, silloinkin kävi jotain mutten enää muista mitä - olisinkohan unohtanut ostaa pääraaka-aineen. Se olisi kieltämättä hyvin Nellemäistä. Joka tapauksessa minulla ja silakalla on ollut myötä ja vastamäkiä.
Resepti on ihan ok, mutta olimme M:n kanssa yksimielisiä siitä, että jotain terää tähän olisi tarvinnut. Käytimme ohjeeseen viinietikkaa ja jäimme miettimään olisiko kala pitänyt marinoida sitruunalla, että siihen olisi saanut enemmän särmää. Entäs jos mukaan olisi lisännyt vähän chiliä ja inkivääriä... Hetkinen, mutta sehän olisi sitten jo chevice.
Sain joskus talvella Fazer Amican rakkaudesta ruokaan - lehden jossa oli myös vastaava resepti ja hämärästi muistelisin, että samaa asiaa on käsitelty myös uusimmassa glorian ruoka ja viinissäkin. Pitääpä vilkaista mitä sielä oli kalojen marinadiin laitettu. Alla olevalla ohjeella tulee kuitenkin herkän makuista kalaa eikä se ollut lainkaan huonoa, kun lisäsin toisella tarjoilukerralla päälle vielä vähän tuoretta sitruunamehua ja pilkoin kalojen sekaan paprikoiden sijaan paljon lehtipersiljaa ja muistaakseni kapriksiakin.
No, makuasioista ei voi kiistellä - ainakin voin sanoa että maku on pehmeä ja helppo syödä. Oikein kepeä ja pahmeä kalaruokahan tämä on, eivätkä espanjalaiset herkut yleensäkään niin tulisia ole. Mutta jos haluat enemmän potkua, rohkeasti vaan tuunaamaan versiota omaan makuun. Silakka on hyvää myös raakakypsytettynä.
Boccerones Mannerströmin ohjeella
n.400g nahattomia silakkafileitä
marinadiin:
1,5 dl oliiviöljyä
1/2 sitruunan mehu tai 3-4 rkl etikkaa
4 valkosipulin kynttä
suolaa
pippuria
koristeluun:
n. 2-3 Paprikaa paahdettuna
tupsu lehtipersiljaa
(tomaattia)
(vihanneskrassia)
Muista poistaa nahat silakkafileistä. Sekoita marinadiainekset ja kaada se silakkafileille. Jätä fileet marinoitumaan useaksi tunniksi tai yön yli.
Seuraavana päivänä paahda ja kuori paprikat. siivuta ne ohuesti ja asettele vuorotellen lautaselle silakkafileitä ja paprikaa. Alkuperäisessä ohjeessa myös kaltataan tomaattia, poistetaan siemenet ja tehdään tomaatin lihasta silppua koristeeksi.
Kosisteeksi laitetaan myös lehtipersiljasilppua (ja vihanneskrassia).
p.s. miehet kyllä tykkäsivät tästä ja mannerströmin alkuperäisessä ohjeessa tosiaan käytetään vain sitruunaa. Tarkistin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti