Aamupalaihanuutta eli olipa kerran sateinen aamu...

Kun M tai Mimmu erehtyvät meille kylään, ihanat naiset päätyvät yleensä meikäläisen avuksi keittiöön. En minä usko, että kumpikaan sitä pahakseen varmaan pistää - kaikki me pidämme hyvästä ruuasta ja nautimme yhdessä puuhaamisesta. Silti, silloin tällöin minä haluan hemmotella heitä tekemällä valmiin pöydän johon saapua ja nyt oli M:n vuoro. Aamu on tietysti aikaiselle herääjälle näppärä; minä kun herään aikaisemmin, ehdin tehdä jotain valmiiksikin ennenkuin naiset heräävät ja spontaanisti syöksyvät avuksi. Nyt onnistuin vain melkein. M saapui siinä vaiheessa kun minibruchetat olivat vielä tomaatteja vailla, pöytä puoliksi katettu ja minulla oli to-do listalta työn alla uppomunat ja mousselinekastikkeen viimeistelyt.

Tästä tuli tämmöinen paljon pientä - tyyppinen coktailpala-aamiainen niistä paremmista jämistä, joita juhanuksena syntyi. Niitä jämiä ei kannata unohtaa jääkaappiin. Vaikka mitään ei olisi kovin paljon, niistä saa kuitenkin hauskaa väriä aamupalalle. Tässä annoksessa oli esimerkiksi juuri sopivasti neljälle isoon nälkään, vaikka ensin ajattelisi, että ruokaa tulee liian vähän; onhan tarjolla vaan "kaikkea pientä".



Jääkaapista löytyi nieriän kanssa tarjottuja keitettyjä uusia perunoita, pari vajaata sillipurkkia, jogurtin jämä, leipäkorista hieman kuivahtaneita sämpylöitä ja pala saaristolaisleipää. Nautimme tästä pienten muodostelmamarssista eräänä juhannuksen aamuna, kun ulkona satoi vettä aivan harmaanaan.

Ja mikäs sen sopivampaa sateisena aamuna kuin istua aamupalalla pitkään; jutustellen ja makustellen erilaisia makuja. Ja tuijotella taivaan rantaan, jos siellä näkyisi yhtään vaaleampaa - ja aivan selvästi näkyykin - ehkä me oikeasti saamme vielä ihan kohtuullisen iltapäivän ja illan...

Nellen jämäpala-aamiaismenyy

uusia perunoita rapu- ja sinappisillillä
saaristolaisleipää ja turskanmaksaa kapriksilla
minitomaattibruchettoja

Timjamilla maustettu raparperismoothie

Uppomunaa, pekonia ja
ruohosipulilla maustettua mousselinekastiketta

Mimosaa ja kahvia

V:n isä tuo meille aina välillä ruokalahjoja. Moni asia katoaa kaapistamme kuin kaste maasta, mutta erästä herkkua on päässyt kerääntymään mökin kaappiin purkkitolkulla. Jotenkinotenkin en ole oikein osannut käyttää turskan maksaa mihinkään, vaikka minulle on vakuutettu sen olevan aikamoista herkkua ihan vaan leivän päälle siveltynä. Edellisenä iltana olimme törmänneet turskan maksaan jotain muuta kaapeista etsiessämme ja kuulin että M ja J eivät koskaan olleet turskan maksaan törmänneet. Joskus olen mielestäni maistellut turskan maksaa saaristolaisleivän päällä ja ajattelin käyttää yhden purkin ja saaristolaisleivän lopun hyväkseni.




Maistoin vähän maksaa ennenkuin laitoin sitä leiville; se oli ihan hyvää, saaristolaisleivän makeus taittaa makua kivasti. Mutta sen verran öljyistä turskan maksa on, että jokin pieni etikkainen tai muuten hapokas viehe on varmasti paikallaan. Kaivelin jääkaappia ja löysin kapriksia, jotka sitten halkaisin leivän päälle. Vielä vähän ruohosipulia aivan hienona silppuna ja lopputuloksena pehmeä maksa, makea leipä ja hapokas kapris maustettuna ruohosipulin aromaattisuudella on oikeastikin ihan ihastuttavaa. Valmis!

Muutkin herkut syntyivät vähän samaan tapaan; perunat halkaisin ja laitoin niille silliviipaleen. Rapusilliin laitoin koristeeksi ohuen siivun mietoa chiliä, vähän korianteria ja suikaleen limen kuorta. Käytin tikkua apuna, jotta sain palasen pysymään koossa. Sinappisilliin laitoin koristeeksi vain vähän ruohosipulia; ei pidä yrittää liikaa.




Kuivakat chiapo -sämpylät viipaloin ohuiksi siivuiksi ja rikoin veitsen lappeella pannulle öljyyn pari kynttä valkosipulia. Paistoin ohuet chiapoviipaleet öljyssä ja valkosipulissa ja nostin ne sitten vuokaan odottamaan päälleen laskeutuvaa tomaattisalsaa joka syntyi tomaateista, lehtiperisljasta , mustasta pippurista, ripauksesta suolaa ja lorauksesta öljyä.




Mousselinekastikkeesta ajattelin kirjoittaa myöhemmin lisää, mutta smoothieen laitoin vaan loput säilötyt rparperit purkista, vähän vaniljasokeria, maustamatonta jogurttia ja timjamia. Sitten huristin seoksen sauvasekoittimella tasaiseksi. Juhlan kunniaksi laitoin smoothien tarjolle isoon viinilasiin ja ripotin päälle timjamin kukkasia. Pilkoin mukaan vielä muutaman ajelehtimaan jääneen kirsikan, mutta ne voi jättää poiskin tai korvata vaikka masikoilla, pensasmustikoilla tai muilla marjoilla joita kaappiin on jäänyt.



Ja tietysti V keitti kahvia ja minä nappasin vielä pöytään mennessä jääkaapista pullon kuohuvaa appelsiinimehun kanssa sekoitettavaksi, sillä onhan nyt juhannus... :)