keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Aamupalaihanuutta eli olipa kerran sateinen aamu...

turskanmaksa
Kun M tai Mimmu erehtyvät meille kylään, ihanat naiset päätyvät yleensä meikäläisen avuksi keittiöön. En minä usko, että kumpikaan sitä pahakseen varmaan pistää - kaikki me pidämme hyvästä ruuasta ja nautimme yhdessä puuhaamisesta. Silti, silloin tällöin minä haluan hemmotella heitä tekemällä valmiin pöydän johon saapua ja nyt oli M:n vuoro. Aamu on tietysti aikaiselle herääjälle näppärä; minä kun herään aikaisemmin, ehdin tehdä jotain valmiiksikin ennenkuin naiset heräävät ja spontaanisti syöksyvät avuksi. Nyt onnistuin vain melkein. M saapui siinä vaiheessa kun minibruchetat olivat vielä tomaatteja vailla, pöytä puoliksi katettu ja minulla oli to-do listalta työn alla uppomunat ja mousselinekastikkeen viimeistelyt.

Tästä tuli tämmöinen paljon pientä - tyyppinen coktailpala-aamiainen niistä paremmista jämistä, joita juhanuksena syntyi. Niitä jämiä ei kannata unohtaa jääkaappiin. Vaikka mitään ei olisi kovin paljon, niistä saa kuitenkin hauskaa väriä aamupalalle. Tässä annoksessa oli esimerkiksi juuri sopivasti neljälle isoon nälkään, vaikka ensin ajattelisi, että ruokaa tulee liian vähän; onhan tarjolla vaan "kaikkea pientä".

uusia perunoita

Jääkaapista löytyi nieriän kanssa tarjottuja keitettyjä uusia perunoita, pari vajaata sillipurkkia, jogurtin jämä, leipäkorista hieman kuivahtaneita sämpylöitä ja pala saaristolaisleipää. Nautimme tästä pienten muodostelmamarssista eräänä juhannuksen aamuna, kun ulkona satoi vettä aivan harmaanaan.

Ja mikäs sen sopivampaa sateisena aamuna kuin istua aamupalalla pitkään; jutustellen ja makustellen erilaisia makuja. Ja tuijotella taivaan rantaan, jos siellä näkyisi yhtään vaaleampaa - ja aivan selvästi näkyykin - ehkä me oikeasti saamme vielä ihan kohtuullisen iltapäivän ja illan...


silliä ja perunaa

Nellen jämäpala-aamiaismenyy

uusia perunoita rapu- ja sinappisillillä
saaristolaisleipää ja turskanmaksaa kapriksilla
minitomaattibruchettoja

Timjamilla maustettu raparperismoothie

Uppomunaa, pekonia ja
ruohosipulilla maustettua mousselinekastiketta

Mimosaa ja kahvia


V:n isä tuo meille aina välillä ruokalahjoja. Moni asia katoaa kaapistamme kuin kaste maasta, mutta erästä herkkua on päässyt kerääntymään mökin kaappiin purkkitolkulla. Jotenkinotenkin en ole oikein osannut käyttää turskan maksaa mihinkään, vaikka minulle on vakuutettu sen olevan aikamoista herkkua ihan vaan leivän päälle siveltynä. Edellisenä iltana olimme törmänneet turskan maksaan jotain muuta kaapeista etsiessämme ja kuulin että M ja J eivät koskaan olleet turskan maksaan törmänneet. Joskus olen mielestäni maistellut turskan maksaa saaristolaisleivän päällä ja ajattelin käyttää yhden purkin ja saaristolaisleivän lopun hyväkseni.


turskanmaksasäilyke

Maistoin vähän maksaa ennenkuin laitoin sitä leiville; se oli ihan hyvää, saaristolaisleivän makeus taittaa makua kivasti. Mutta sen verran öljyistä turskan maksa on, että jokin pieni etikkainen tai muuten hapokas viehe on varmasti paikallaan. Kaivelin jääkaappia ja löysin kapriksia, jotka sitten halkaisin leivän päälle. Vielä vähän ruohosipulia aivan hienona silppuna ja lopputuloksena pehmeä maksa, makea leipä ja hapokas kapris maustettuna ruohosipulin aromaattisuudella on oikeastikin ihan ihastuttavaa. Valmis!

Muutkin herkut syntyivät vähän samaan tapaan; perunat halkaisin ja laitoin niille silliviipaleen. Rapusilliin laitoin koristeeksi ohuen siivun mietoa chiliä, vähän korianteria ja suikaleen limen kuorta. Käytin tikkua apuna, jotta sain palasen pysymään koossa. Sinappisilliin laitoin koristeeksi vain vähän ruohosipulia; ei pidä yrittää liikaa.

tomaattibruchettaa


Kuivakat chiapo -sämpylät viipaloin ohuiksi siivuiksi ja rikoin veitsen lappeella pannulle öljyyn pari kynttä valkosipulia. Paistoin ohuet chiapoviipaleet öljyssä ja valkosipulissa ja nostin ne sitten vuokaan odottamaan päälleen laskeutuvaa tomaattisalsaa joka syntyi tomaateista, lehtiperisljasta , mustasta pippurista, ripauksesta suolaa ja lorauksesta öljyä.


korianteria, chiliä, timjamia

Mousselinekastikkeesta ajattelin kirjoittaa myöhemmin lisää, mutta smoothieen laitoin vaan loput säilötyt rparperit purkista, vähän vaniljasokeria, maustamatonta jogurttia ja timjamia. Sitten huristin seoksen sauvasekoittimella tasaiseksi. Juhlan kunniaksi laitoin smoothien tarjolle isoon viinilasiin ja ripotin päälle timjamin kukkasia. Pilkoin mukaan vielä muutaman ajelehtimaan jääneen kirsikan, mutta ne voi jättää poiskin tai korvata vaikka masikoilla, pensasmustikoilla tai muilla marjoilla joita kaappiin on jäänyt.

raparperismoothie

Ja tietysti V keitti kahvia ja minä nappasin vielä pöytään mennessä jääkaapista pullon kuohuvaa appelsiinimehun kanssa sekoitettavaksi, sillä onhan nyt juhannus... :)

5 kommenttia:

Rva Patalintu kirjoitti...

Aikamoinen "jämäaamiainen" :) Siihen oli varmasti mukava herätä, vaikka ei ihan valmiiksi asti ehtinytkään. Multa tosin olisi jäänyt sillit ja turskanmaksat syömättä, mutta sehän olis ollut vaan oma häpee.
Kivoilta näyttää nuo minichilisiivut koristeina tuommoisessa cocktailpalassa.

Merituuli kirjoitti...

mä niin näen sut häärimässä ja hyräilemässä siellä mökkikeittiössä...<3. mikä cd:ssä soi?

mistä saa turskanmaksaa? kiinnostaisi maistaa!

Nelle kirjoitti...

Rva patalintu: mä olen paljon miettinyt sitä, miten merkityksellistä joskus on tehdä sellaisia "turhia" pieniä juttuja... Niinkuin nyt laittaa valmiiksi suupaloja. Kyllä siinä on jotain omaa hohtoaan kuitenkin. Oletko koskaan maistanut turskanmaksaa? :)

Merituuli: eiköhän sitä saa kaikista hyvin varustetuista herkkupuodeista ja esimerkiksi sellosta? Taisi olla semmarit, tällä kertaa :) Jotain iloista, kepeää ja mieltä ylentävää.

Rva Patalintu kirjoitti...

No en tosiaan ole turskanmaksaa maistanut sellaisenaan. Kalanmaksaöljystä (eikös se ole turskasta?) on niin karmaisevat kokemukset lapsuudesta, että olen hyvin onnellinen kun nykyisin kalaöljykapseleita saa "ei röyhtäytä" muodossa (yritin kirjoittaa röyhtäyttämättömöissä what ever, ei ihan irronnut... ;D) piparmintulla maustettuna! Mateen maksa ei myöskään ole koskaan uponnut. Kuten ei mikään muukaan maksa missään muodossa. Kaikille se vaan ei sovi :)

Sen sijaan tuo uusin kukkakaalicouscous menee takuuvamasti kokeiluun!

Nelle kirjoitti...

Rva patalintu: ei kaikesta tartte tykätä sanoo mun mummo ja on oikeassa.

Kukkakaalikuskusia kannattaa tosiaan kokeilla ja virittää omaan makuun sopivaksi! :)