maanantai 25. toukokuuta 2009

Savustettua nieriää - ensikertakokeiluja savustuslaatikon kanssa ja fiilistelyä


Muistan varmaan aina sen ruostuneen, mustan laatikon joka vanhempieni mökillä lepiäsi rannan tuntumassa vuosia hiljalleen hajoten - ennenkuin se joskus salaperäisesti hävisi. Isä kertoi, että se on vanha savustusuuni, jota joskus oli käytetty pikkusinttien savustamiseen. Muistan kyllä haavielut siitä, miten isä joskus oli syönyt hyvää savukalaa, mutta en muista että olisimme koskaan savustaneet mitään. Pikkuisia ahvenoita, joita narrasimme ongella kyllä grillailtiin meidän lapsukaisten iloksi. Voi miten hyvää olikaan itse pyydystetty ja grillattu ahven merisuolalla maustettuna kun sitä oli odottanut hyttysten keskellä grillistä tulevaksi. Eikä yhtään ollut piikkistäkään - ehei ;)

Veikeät nieriät

Savustamisesta on piirtynyt mieleeni auringon lämmössä vähitellen hilseentyvä mattamustaksi muuttunut savustuslaatikko. Mystinen musta laatikko joka laiskana kesäpäivänä kiehtoi lapsukaisen mieltä. Kun V sitten raahasi kotiin jostain halpakaupasta mielijohteesta hankkimansa savustuslaatikon olin kyllä heti juonessa mukana. Seuraavalla kauppakeikalla ostin parit pienet nieriät ja leppälastua. Muistelin vielä Vellipoika - blogin voitokasta savustelupostaustakin, mutta koska olimme intternetin saavuttamattomissa jälleen kerran (kiitos vaan verkko-operaattorille) - en päässyt tarkistamaan valistuneempia vinkkejä asiaan. Noudattelimme sitten jokseenkin savustuslaatikon mukana tullutta ohjetta.

Ensin pesimme ja kuivasimme kalat. Sitten savustuslaatikkoon laitettiin reilu sentin kerros leppälastuja ja pari teelusikallista sokeria - palasokeria kun ei ollut. V sai päähänsä napsaisita vielä pienen katajanoksan mukaan savustuslaatikkoon kun oli nähnyt niin tehtävän.



Olimme laiskoja ja sijoitimme savustuslaatikon kaasugrilliin, josta vain poistimme toiselta puolelta ritilän.


fish in da box

Ohjeessa neuvottiin, että kalaa tulee pitää tulella n. 20 min. Ilmeisesti kaasugrillin tuli ei oikein riittänyt, koska savua tuli oikeasti tosi vähän. Pidensimme hieman paistoaikaa, mikä ei varmaan ollut niin hyvä idea lopulta kuitenkaan - koska kala olisi voinut jäädä hieman tuoreemmaksi. 20 min olisi varmaan ollut hyvä aika - mutta kovemmalla tulella?


Lisäksi tuo halppissavulaatikko selvästi meni kieroon kun se kuumennettiin. No, tokko se savustuksen laatuun vaikuttaa, mutta panostamalla laatikkoon muutaman euron enemmän voisi ehkä saada hankittua jopa muodossaan pysyvän savustusvälineen. Mutta voihan sellaisen hankkia jos oikein innostumme savustelusta ja tuo lahoaa lopullisesti!:)


Sokerilla on midaksen kosketus?

Myös katajanoksa aiheutti jännittävän efektin. Siitä tulee savuun aika terävä kärki. Seuraavalla kerralla taidamme kyllä jättää katajat rauhaan ja savustella fisua avoimella tulella. Suosittelen silti kokeilemaan, iloisista nieriöistä tuli hauskan kuparinvärisiä ja maukkaan makuisia. Erityisen mukavaa oli, kun jämäkalasta syntyi seuraavana päivänä smetanan, limen, paprikan ja kevätsipulin kanssa varsin maistuva kalasalaatti jota olisi voinut käyttää vaikka suolaisena lettutäytteenäkin!

3 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Nuo teidän kalat ainakin näyttää hurjan herkullisilta.

Nelle kirjoitti...

Yaelian: Ei se mitenkään pahaa ollut - ihan ok! Mutta hieman olin yllättynyt miten paljon se kataja teki makuun kitkeryyttä. Myös omenapuun lastujen käyttäminen kiehtoisi. Tämä ei kyllä varmasti jää ainoaksi kerraksi kun jotain savustelemme - ensimmäiseen kertaan liittyy aina iso kasa epävarmuutta ja arvontaa :) Etenkin kun hommaa nykertää kaksi tällaista hieman perfektionismiin ruuan suhteen taipuvaista... :)

nemo kirjoitti...

Hienon väri kalojen pinnassa. Näyttää tosi herkulliselta.