Parsaa mozzarellalla ja kesäistä salaattia pekaanipähkinöillä

Viime viikonloppuna sain Mimmun luokseni kyläilemään. Haahuilimme pitkin kallioita ihmetellen, mitä kevät on herätellyt - ja tietysti kokkailimme.

Tein kepeäksi kesälounaaksi Sillä Sipuli - blogin gratinoitujen parsojen ohjetta muistellen parsaa mozzarellalla ja sen pariksi kesäisen salaatin. Parsa ja mozzarella sopivat hyvin yhteen, voin suositella lämpimästi! Hyvä yhdistelmä olivat kieltämättä myös vuonankaali, mansikka ja pekaanipähkinätkin. Kallioiden koloista löysimme salaattiin myös ruohosipulia ja herkkiä orvokkeja.


Kesälounaan kaveriksi nautimme lasilliset rose-viiniä alkon pahvista. Pahvioli ostettu kokeilumielessä ja täytyy sanoa että viini oli ihan hassua. Se oli melkein kuin beaujolais nouveau paitsi, että se oli rose. Maku oli melkein banaaninen ja hyvin vadelmainen. En oikeastaan tiedä mitä mieltä olisin tästä Florista. Keveä, ei ihan rutikuiva ja vähän omituinen... Mutta toisaalta; kesä, aurinko ja pikni... banaani? ;) Ehkä kuitenkin pysyttelen jatkossa pinknikviinien osalta vaikka Gabbianossa.



Orvokkinen mansikkasalaatti (4:lle)

1/2 pakettia vuonankaalia (tai jokaiselle sopiva pieni kasa salaattia)
2 mansikkaa per ruokailija (8 kpl)
kourallinen pekaanipähkinöitä
(avokadoa jos haluaa)
ruohosipulia
villejä orvokkeja
oliiviöljyä

Huuhtele vuonankaalit kylmällä vedellä huolellisesti. Joskus vuonankaaleissa voi olla hiekkaa, mikä on inhottavaa jos sitä jää salaattiin. Laita salaatti valumaan lävikköön tai käytä linkoa liian veden poistamiseen. Kun salaatti valuu, paahda pekaanit.

Lorauta hieman öljyä pannulle ja laita siihen kourallinen pekaanipähkinöitä. Paahda niitä pannulla hetki, niin että saavat aavistuksen väriä. V ei oikein pysty syömään pähkinöitä sellaisenaan, mutta paahtaminen auttaa ja poistaa jotain allergisoivaa. Lisäksi se tuo hyvää makua pähkinöihin ;) Jos haluaa lisätä amerikkalaista twistiä voi pähkinöille paahtamisen jälkeen lorauttaa ruokalusikallisen vaahterasiirappia;)

Kun pähkinät ovat paahtuneet ne kannattaa siirtää syrjään pannulta. Kuuma pannu saattaa polttaa pähkinät vielä paistamisen jälkeen.

Kokoa salaatti annoksiksi tai yhdeksi keoksi. Alle salaatti, päälle pilkottuja mansikoita, ruohosipulia, pähkinöitä ja orvokkeja. Orvokit voi syödä. Kannattaa kuitenkin poimia orvokit paikasta, jossa ei kulje autoja tai ole vaaraa, että orvokeille olisi tullut torjunta-aineita. Metsät ja niittyjen reunat ovat hyviä paikkoja - myös kallionkolot, mistä minä näitä etsiskelin :)



Koska intternettiä ei ollut, en mitenkään muistanut miten Hyppysellisen ohje menikään, mutta muistin, että parsoja keitettiin ensin, viilennettiin sitten vedellä että kypsyminen loppuu ja lopuksi juusto gratinoitiin uunissa. Tässä siis lopputulemana ankarien saaristolaisolosuhteiden yksinkertaistama versio parsoista. Hyvää oli näinkin ja mielestäni olisi toiminut myös pelkällä mozzarellalla, vaikka yhden cheddarpalan kannikan ja pienen palasen port salutia raastoinkin sekaan jääkaapintyhjäysmielessä. Ainahan noita kannikoita jää nurkiin pyörimään...

Juuston määrä alkoi kyllä jo näyttää siltä, että tästä ei tule gratinoidut parsat vaan juustoon hukutetut parsat ;) Mutta pää jäi pinnalle silti, eikä kukaan hukkunut - ei edes parsa.


Keittämisestä sen verran, että muistathan ettei parsoja kannata keittää suuressa määrässä vettä - hyviä aineita vaan liukenee turhaan isoon vesimäärään. Lisäksi veden pitää kiehua ennen kuin laitat parsat veteen. Keittoaika on mitattu kiehuvalla vedellä.


Parsojen siistimisestä sain Jamie oliverin onnenpäivät - kirjastakin löytyvän vihjeen parsan siistimisestä katkaisemalla tuonne aikaisempaan kirjoitukseeni ja myöhemmin toisenkin kommentin Annariinalta Paimion parsatilalta:

"Parsan katkaisemisesta sellainen kommentti, että kun parsa on ihan tuoretta, se katkeaa ihan sattumanvaraisesti..ei siis siitä kohdasta josta kuiva alkaa, koska tuore parsahan ei ole kuivaa.. :)

Olen ihan huvikseni kokeillut tuota katkaisumetodia niin monilla parsanipuilla että kilotolkulla olisi mennyt hienoa parsaa hukkaan jos olisin katkenneet pätkät pois pistänyt. Katkaisuneuvo pitää siis paikkaansa silloin kun parsa on jo alkanut vanhentua ja osa parsasta on ruuaksi kelpaamatonta.."

En siis lopultakaan tiedä mikä lienee paras tapa siistiä parsaa. Mummun ohjeet tuhlaamisesta mielessäni otin siis veitsen käteeni ja siistin parsat siitä kohdasta, mikä oli mielestäni vielä puisevaa.



Gratinoidut parsat (4:lle)

1 nippu parsaa
1 pötkö kypsytettyä mozzarellaa (250g)
(juustonkannikoita)
vettä ja suolaa keittämiseen
öljyä
suolaa
ripaus muskottia
mustapippuria

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen (tai käytä grillivastusta, niinkuin minä).

Kiehuta vesi ja lisää suola. Lisää siistityt parsat keitinveteen ja keitä 4 min. Kun parsat kiehuvat, raasta mozzarella. Huuhtele parsat kylmällä vedellä niin, että kypsyminen pysähtyy. Sitten laita parsat uunivuokaan.

Pirskottele parsojen päälle öljyä ja suolaa, muskottia sekä mustaa pippuria. Levittele sitten juustoraaste parsojen päälle.

Nosta parsat uuniin saamaan väriä juustoihin. Luulen että parsani olivat uunissa n. 5-7 min mutta tämä riippuu ihan täysin uunin tehosta ja grillivastusten ärhäkkyydestä. Kannattaa katsoa silmämääräisesti että kun mozarella alkaa saada väriä, ruoka on kypsää.


Tarjoa salaatin kanssa keväisessä auringossa ja nauti ruuasta sekä hyvästä seurasta.

p.s. salaattiin voi lorauttaa päälle tarjoiluvaiheessa hyvää oliiviöljyä ja ripauksen suolaa. Suolan ripsauttaminen lehtien päälle on kikka, jonka olen oppinut rouva R:ltä. Ei vaan ollut tullut mieleen itselle... :)