Chilien kasvatus osa 1

Täällä taas!

Eli nyt palaan pienen blogitauon jälkeen bloggailemaan uuden kategorian voimin, eli kyseessä on vieraileva kynä.

Vierailevana kynänä tällä kertaa eräs ystäväni kertoo kuinka kasvattaa ja hoitaa chilejä kotioloissa. Ystäväni on Suomen chiliyhdistyksen jäsen ja on nyt harrastanut chilien kasvattamista muutamia vuosia. Chilien kasvatusohjeesta tuli sen verran pitkä, että laitan jatkoa muutaman päivän päästä. Sen pitemmittä puheitta asiaan.




Yleistä

Paprikat eli chilit (Capsicum) kuuluvat koisokasvien heimoon ja ovat alunperin kotoisin Etelä-Amerikasta. Paprikan päälajeja tunnetaan useita kymmeniä ja näistä ainakin viittä ihminen on kasvattanut ja jalostanut useiden tuhansien vuosien ajan. Näistä jalostetuista lajeista Etelä-Amerikan ulkopuolella ylivoimaisesti yleisin on capsicum annuum, johon kuuluu mm. vihannespaprika. Yksin capsicum annuumin sisällä on tuhansia eri lajikkeita. Muut neljä jalostettua lajia ovat capsicum chinense (mm. Habanero), capsicum frutescens (mm. Tabasco) sekä meillä lähes tuntemattomat capsicum baccatum ja capsicum pubescens. Lisäksi villichileistä löytyy toinen toistaan erikoisempia kasveja. Kaikki paprikakasvit ovat monivuotisia ja erityisesti joidenkin villichilien tiedetään eläneen kymmeniä vuosia. Tämä kasvatusohje on pääasiassa suunnattu yleisimmille jalostetuille lajeille eikä ole tarkoitettu luettavaksi minään ehdottomana totuutena kasvien erilaisuuden takia.

Kotioloissa kasvatus ei ole erityisen vaikeaa ainakaan lajien c. annuum ja c. baccatum kohdalla. Tärkeintä on tarjota riittävä valaistus ja kohtuullinen lämpötila, monet lajikkeet viihtyvät aivan hyvin ikkunalaudallakin. C. chinense, c. frutescens ja c. pubescens ovat keskimäärin huomattavasti vaativampia olojensa suhteen mutta niidenkin kasvatus kotona onnistuu kyllä.

Kuvassa: Bolivian Rainbow, koristepaprika, tulinen, mutta ei maukas. Tämä chili vaihtaa väriään iän myötä.

Tulisuus

Tulisuuden chilissä aiheuttaa kapsaisinoidit, merkittävimpänä niistä kapsaisiini. Toisin kuin jotkut luulevat, polte ei tuhoa makuaistia eikä muutenkaan aiheuta vahinkoa. Sille kehittyy kyllä nopeasti toleranssi, jolloin sama määrä chiliä ei enää poltakaan niin paljoa. Tulisuutta mitataan scovilleyksikköinä, SHU, vihannespaprikan ollessa nolla ja puhtaan kapsaisiinin 16 miljoonaa. Tulisimmat tunnetut chilit tällä hetkellä yltävät noin miljoonaan scovilleen, mutta tulisuus vaihtelee todella paljon samankin lajikkeen sisällä. Vertailun vuoksi tavallinen Tabasco-kastike on noin 2500 scovillea ja Habanero Tabasco suunnilleen 5000.

Scoville-asteikon lisäksi käytetään usein asteikkoa 1-10. Vihannespaprikat ja muut täysin tulettomat jäävät asteikon ulkopuolelle nollaan ja meille tutut kebabin mukana tarjottavat pepperonit (joita monet luulevat jalapenoiksi) ovat yleensä 1-3. Jalapeno ja kaupan nimettömät punaiset chilit ovat yleensä noin 5, Tabasco (se chili, ei kastike) 7-8, Rawit 8-9 ja Habanero ja tulisemmat 10. Toisinaan habaneroa useita kertoja tulisempia chilejä merkitään erikseen 10+.

Kuvassa Chocolate Bell Pepper, capsicum annuum. Kuin normaali vihannespaprika mutta kypsyy kauniin ruskeaksi.

Idätys

Ellei tarkoitus ole kasvattaa pelkästään lamppujen avulla, paras aika idättää on useimmille lajikkeille alkuvuosi tammikuusta maaliskuuhun. Idätysalustaksi sopii hyvin esimerkiksi multa, turve tai kivivilla. Mustaa multaa tulee kuitenkin välttää. Idätysalusta on hyvä desinfioida kiehuvalla vedellä ja antaa sitten jäähtyä ennen kuin siihen laitetaan siemenet. Alustan tulee olla läpikotaisin kostea (ei kuitenkaan aivan vetinen) kun siemenet kylvetään. Mikäli idätät useita eri lajikkeita, merkitse selvästi mikä on mitäkin.

Multaan tai turpeeseen istutettaessa siemenet kannattaa kylvää juuri ja juuri niin syvälle että ne peittyvät. Mikäli idätys tapahtuu suljetussa idätysastiassa, ilmanvaihdosta täytyy huolehtia. Optimaalinen idätyslämpötila on noin 24-28 astetta, mutta monet lajikkeet itävät riittävän hyvin huoneenlämmössäkin. Liikaa kuumuutta tulisi kuitenkin välttää. Etenkin pienet taimet kuolevat siihen herkästi.

Idätysalustan ei pidä antaa täysin kuivua kertaakaan. Muuten mahdollisesti jo itämään alkaneet mutta yhä pinnan alla olevat taimet kuolevat. Mikäli multa on useissa kaupoissa myytävässä turveruukussa (näyttää hieman ryppyiseltä ruskealta pahvilta), tulee noudattaa erityistä varovaisuutta sillä nuo ruukut haihduttavat vettä todella nopeasti.

Lopuksi voisi sanoa että idättäessä kannattaa olla kärsivällisyyttä. Toisinaan siemen voi itää jo päivässä tai parissa, toisinaan voi kestää kuukausi. Villien lajikkeiden kohdalla vuosikaan ei ole mahdotonta. Useimmiten kuitenkin jalostetut lajikkeet itävät muutaman viikon sisällä.


Taimet

Mikäli siemenet ovat olleet kannen tai esimerkiksi muovikelmun alla, se tulee ottaa pois heti kun taimet ovat itäneet. Tässä vaiheessa voi olla hyvä miettiä miten kasvinsa haluaa kasvattaa. Yleisimpiä vaihtoehtoja ovat multa (vältä mustaamultaa ja kaktusmultaa) ja turve, mutta erilaisilla vesiviljelyjärjestelmillä pääsee erittäin hyviin tuloksiin. Vesiviljelystä ei itselläni ole vielä kokemusta, joten en siitä kerro tässä. Ohjeita löytyy kuitenkin paljon netistä.

Mikäli taimet ovat kivivillassa, ne kannattaa siirtää multaan tai turpeeseen heti, kun juuret kasvavat kivivillakuutiosta ulos. Kuutio tulee haudata niin että kivivillaa ei näy lainkaan. Muutenkin taimien varret voi huoletta haudata multaan. Varresta alkaa siten kasvaa uusia juuria.

Kuvassa Aij Cristal

Jos taimet ovat mullassa tai turpeessa, voi ruukkuunsiirtoa odottaa siihen asti kunnes ne ovat kasvattaneet ensimmäisen oikean lehtiparinsa sirkkalehtien (aivan ensimmäiset lehdet) jälkeen. Tuon jälkeen ei kannata kuitenkaan enää ruukunsiirtoa lykätä, mikäli taimia on useita samassa astiassa. Juuret sotkeutuvat herkästi toisiinsa ja taimet voivat kärsiä juuria erotellessa.

Ensimmäiseksi ruukuksi ei kannata valita kovin isoa. Itse olen käyttänyt noin 10cm halkaisijaltaan olevia ruukkuja. Leikattu maitotölkkikin toimii hyvin jonkun aikaa. Liian iso ruukku houkuttelee tuholaisia joita pieni taimi ei kestä hyvin.

Mikäli taimien multa on turveruukuissa, kannattaa ehdottomasti repiä turveruukku pois ennen taimen istutusta kunnon ruukkuun. Turveruukkujen mukana saattaa tulla ohje jossa sanotaan että kasvi kasvattaa juuret ongelmitta märän ruukun läpi, mutta tämä vaatisi mullan pitämisen jatkuvasti läpimärkänä ja se on kasville erittäin haitallista.

Multaan tai turpeeseen on hyvä sekoittaa reilusti kevytsoraa (jopa kolmasosa), jolloin juuret pääsevät helpommin kasvamaan eikä multa pääse tiivistymään liikaa.

Kun kasvit ovat uusissa ruukuissa, niiltä menee hetki uusien juurten kasvatuksessa. Tänä aikana saattaa vaikuttaa että kasvi ei kasva mutta siitä ei kannata huolestua. Mikäli kasvuolot ovat hyvät, kasvi kyllä lähtee todella nopeaan kasvuun pian. Tässä vaiheessa taimi on hyvä totuttaa auringonvaloon vaikkapa ikkunalaudalla, ellei käytettävissä ole kunnollisia valaisimia. Auringossa olevaa taimea kannattaa tarkkailla sillä se saattaa haihduttaa todella paljon vettä. Älä anna kasvin kuivua.

Taimea on hyvä tuulettaa. Tavallinen pöytätuuletin riittää hyvin heiluttamaan kasvia ja pitämään lämpötilan sopivana. Ilman tuuletusta taimi kasvaa hennoksi eikä tuota niin paljoa satoa.

Kuvassa siemenestä kasvattamamme habanero. Tämä yksilö oli lähes kuollut talvilevon ja pienen paleltumisonnettomuuden jälkeen, lehdet pystyi laskemaan yhden käden sormilla. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että tämän habaneron kasvua ei pysäytä mikään. :)