Lämmin kevätsalaatti, tonnikalaa ja greippinen beaurre pink!

Rakastan runsaita salaatteja, joissa sekoitetaan tuoretta ja kypsennettyä, siemeniä ja hedelmiä. Minulle ne tarkoittavat kevään tulemista. Kai se juontaa juurensa siitä, että äiti on aina ollut aika kekseliäs salaattien tekijä. Sittemmin omassa elämässä yksi pieni vihkonen - vegetarian delights, on toiminut jonkinlaisena suunnan antajana. Toki vihkosessa on paljon muitakin ohjeita, mutta erityisesti salaatit ovat innoittaneet kerran jos toisenkin. Ja sitten on tietysti hra J. Oliver, jonka hengentuotteista löytää myös mukavia, runsaita ja riittävän yksinkertaisia salaattivinkkejä.

Mies ilmoitti toivovansa kalaa viikonloppuna ja koska lapsikin on omilla teillään ajattelin, että on ihan mukavaa vähän harrastaa taas kokkausta:) Lisäksi vielä sattui, että sashimilaatuinen tonnikala oli tarjouksessa 19.90 kg. Oli aika selvää, mitä tänään syödään... En ole raaskinut ostaa pommikalapihvejä pitkään aikaan, kun se on jatkuvasti ollut ns. normaalihinnalla eli 38-39e/kg. Mutta nyt kävin siihen käsiksi, etenkin kun se oli vielä niin herkän ja ihanan väristä.

Kiusoittelin raksua, että jos mun pitäisi vietellä sut ruualla, niin tämä olisi kyllä oikein varsinaista rakkausruokaa;) Salaatin pinaatti, mansikat, porkkanat ja kurpitsansiemenet ovat pehmeitä, herkkiä ja raikkaita. Maut myös vaan korostuvat aromeiltaan pehmeän verigreippikastikkeen ansiosta. Täydellinen kevättä enteilevä herkku.



Voikastikkeen perusresepti on alunperin ravintola Nokan keittiö Kokassa järjestetyltä kastikekurssilta. Sittemmin olen viritellyt siihen itse greippisen aromin, johon joskus törmäsin edesmenneessä ravintola Limonessa (rauha hänen ruuilleen - ainakin melkein?).

Rakkaus greippiseen voikastikkeeseen syttyi välittömästi sitä maistettuani. Pakkohan sitä oli alkaa kotona virittämään... Ensin laitoin kastikkeeseen hieman verigreipin mehua, mutta lopputulos oli liian kirpakka ja metallinen, eikä värikään ollut hennon vaaleanpunainen, niinkun piti. Sitten laitoin pelkkää kuorta, mutta keittelyn alussa - vieläkään kastike ei ollut ihan kuin piti. Greippi jotenkin latistui ja kitkeröityi keitettäessä. Sitten lopulta tuotekehittely pääsi tähän lopulliseen versioon jossa käytän väriä tuomaan hieman punasipulia ja lisään verigreipin kuoren vasta aivan lopussa. Suosikkikastike tonnikalalle on syntynyt.

Koska salaatti ja soosi käyvät ihan älyttömän hyvin yhteen, kasvissyöjät voivat jättää tonnikalat valtameriin ja nauttia tuon salaatin kastikkeen kanssa vaan sellaisenaankin tai vaikka jonkun hauskan kasvistimbaalin kanssa. :) Siellä Nokan kurssilla kastikkeen alkuperäinen, sitruunalla maustettu versio tarjottiin parsakaalitimbaalin kanssa, eikä ollut pahaa sekään. (Rehellisyyden nimissä kuitenkin todettakoon, että se timbaali olisi tarvinnut jonkun kunnon potkun takapuoleen. Tai vaikka paahdettuja saksanpähkinöitä sekaansa - Se oli jotenkin pliisu vaikka soosi olikin hyvää. )

Yrttipuolella menin tänään korianteriin. Soosin kanssa käy todistettavasti älyttömän hyvin myös timjami, jota olen monta kertaa käyttänyt. Lopputulos on hieman erilainen käytetystä yrtistä riippuen.





Beaurre Pink eli Nellen vaaleanpunainen greippikastike (n. 4:lle)

½ punasipulia hienoksi pilkottuna
2 dl valkoviiniä
2 rkl valkoviinietikkaa
0.5 dl kermaa
150g voita, kylmää!
½ verigreipin kuori
(laventelisuolaa)

Laita kastikekattilaan pieni nokare voita ja kuullota sipulisilppua hetki voissa. Lisää valkoviini ja etikka ja kiehuta kastiketta kasaan kunnes neste on lähes kokonaan hävinnyt. Sanoisin että nestettä oli muutama ruokalusikallinen enää sipulien seassa. Sitten kaada sekaan kerma. Keitä n. 1 min ja nosta pois levyltä. Sekoita kylmää voita 5-10g nokare kerrallaan kastikkeeseen koko ajan sekoittaen. Kastike alkaa hieman saostua kun kaikki voi on käytetty. Lisää sitten greipin kuori ja sekoita hieman. Anna seistä n. 1 min ja sen jälkeen siivilöi kastike hienon siivilän läpi kannuun.

Laitoin kastikkeen jääkaappiin kannussa odottamaan, että saan salaatin ja kalan valmiiksi. Kastike jämähtää jääkaapissa hieman, mutta sitä ei pidä unohtaa sinne liian pitkäksi aikaa, ettei se muutu liian jämäkäksi... :)

HUOM: kastiketta ei saa enää kuumentaa kun voin lisäys aloitetaan. Jos kastiketta kuumentaa, se juoksettuu.


Lämmin kevätsalaatti (n. 2-3:lle)

1 pieni lehtisalaatti
kourallinen baby pinaattia (tai tavallista pinaattia lehtiruodit poistettuna)
1 kevätsipuli
1 avokado
1 valtava tai 2 pienempää porkkanaa
½ punasipulia (mikä jäi kastikkeesta)
3 mansikkaa
3 rkl salaattisiemensekoitusta (tai 1 rkl pinjansiemeniä, 1 rkl kurpitsansiemeniä ja 1 rkl auringonkukansiemeniä)
2 rkl pähkinäöljyä paistamiseen
laventelisuolaa (tai hyvää yrttisuolaa)


Pese salaatti huolellisesti ja valuta tai ravista salaatin lehdet kuivaksi ylimääräisestä vedestä. Salaatin huuhtelu on tarpeellista paitsi puhtauden vuoksi, myös maun takia. Kunnolla kylmässä vedessä huuhdottu salaatti on raikkaan makuinen. Huuhtele samoin myös pinaatti.

Tällä kertaa en repinyt salaattia vaan pilkoin sen veitsellä suikaleeksi, koska halusin salaatin rakenteeseen hienojakoisuutta. kokeilkaapa pilkkoa salaatti eri tavoin, jotenkin maku ja olemus muuttuu virkistävästi sen mukaan, millaiseksi lehdet pilkot :)

Asettele lehdet ja pinaatit salaattilautaselle ja pilko päälle huuhdottu kevätsipuli.

Pilko sipuli ja porkkana suikaleiksi. Pilko myös avokado mutta jätä se vielä erilleen. Paahda pienessä öljytilkassa siemenet. Varo poksuvia kurpitsansiemeniä. Tarkoitus on, että siemenet saavat hieman väriä, mutta eivät liikaa. Kun siemenissä on mielestäsi hyvä väri, laita siemenet syrjään odottamaan.



Kaada kuumalle pannulle hieman pähkinäöljyä ja aloita paistaminen porkkanasta ja sipulista. Kun purkkana ja sipuli hieman pehmenevät, lisätään lopuksi avokado. Jos avokado on hieman raakaa (niinkuin meillä) sitä voi hieman kypsentää enemmän. Jos avokado on oikeasti kypsää, riittää että lämmität sen vain nopeasti pannulla. Sen jälkeen ripota päälle hieman laventeli- tai yrttisuolaa.

Kaada lämmin porkkanalisäke salaattipedille, pilko päälle mansikat ja valele paahdetut siemenet koko komeuden ylle. Voit halutessasi pirskottaa salaatille myös esimerkiksi avokadoöljyä - en tehnyt niin, koska meillä oli sitä ihanaa greippisoosia jota kyllä sitten valuttelin salaatin ylle ihan vapautuneesti. ;)

Tonnikala

200g tonnikalaa per nenä (tai 1 pihvi)
chiliöljyä

Tonnikalaa oli varattuna n. 200g per nenu. otin kalan lämpenemään huoneen lämpöön jo hyvissä ajoin. Mitän muuta maustamista en kalalle tehnyt kuin että sipaisin sitä pullasudilla molemmilta puolilta chiliöljyyn.



Kuumensimme parilan tulikuumaksi ja paistoimme tonnikalaa vain nopeasti - n. 1 min per puoli. Tonnikalaa ei saa kypsentää liikaa. Tuollainen sashimilaatuinen tonnikala on niin ihanaa, että sen voi syödä melkein raakana. Jos kypsennät tuoretta tonnikalaa liikaa, se muuttuu kuivaksi ja puisevaksi. Niin että tulikuumalla pannulla vaan nopea väri pintaan ja sillä hyvä.



Ajoituksessa oli hieman haasteita, kun tuntui että parilan kanssa loppuu keittolevyt kesken. Tässä kuitenkin jonkinlainen muistelo, miten se meillä meni. Tonnikala oli jo otettu lämpimään hyvä tovi ennen kypsennystä. Ensin tein kaiken preparoinnin eli salaatin huuhtelut ja pilkkomiset. Sitten laitoin kastikkeen keittymään kasaan. Sillä aikaa paahdoin siemenet ja tein salaatin pohjan valmiiksi lautaselle. Kastikkeen teko loppuun ja kastike jääkaappiin. Sitten paistoin vähän porkkanaa ja sipulia, mutten vielä läheskään valmiiksi asti. Nostin ne syrjään - saavat hieman kypsyä kuumalla pannulla sillä aikaa kun kala paistetaan. Kun kala oli paistettu, se nostettiin toiselle lautaselle. Porkkanat takaisin kuumalle levylle ja avokado sekaan. Nopea kuumennus ja salaatin kasaus loppuun. Kastike kalalle ja show pöytään. Siinä se.

Ruuan kanssa pyysin alkosta viinisuosituksen. Tonnikalan kaveriksi löytyikin ihan kiva Lurtonin Tierra de Luna. Viini oli alle 8 euron hinnallaan yllättävän edullinen, ja ruuan pariksi aika löytö vaikka annoin myyjälle vapaat kädet suositella jumalaisen näköisen tonnikalani kaveriksi mitä tahansa hyvää viiniä joka jää maksimissaan siihen n. 20e pintaan. Myyjä kovasti suositteli myös amerikkalaisia Chardonnay - viinejä, joihin en kuitenkaan halunnut lähteä, koska raksu ei erityisemmin pidä Chardonnaystä.

Jos en olisi apua kysellyt, olisin varmaan päätynyt Jackson Estaten Sauvignon Blanciin, joka on pitkäaikainen suosikki. Maku on vahvan herukkainen ja raikas. Tonnikalan kanssa olisi käynyt mielestäni hyvin myös rose - esimerkiksi Gabbiano Rose, joka löytyy Alkon vakiovalikoimasta. Mutta vaihtelu virkistää ja tällä kertaa se myös kevensi kukkaroa yllättävän vähän :) Oikein hyvä kesäviini myös tuo Tierra de Luna...