Mätiä ja maa-artisokkaa... Eli sattuman kautta alkupalaksi.

Yhteistyössä Viestintä Tarmio 

Meillä syötiin loppiaisena mätiä ja blinejä - noin niinkuin herkuttelukauden kruunuksi. Ja sitten sitä mätiä vähän jäi. Ja minä tuumasin, jotta siitä voisi tulla seuraavalle aamulle joku hauska tuunattu herkku. Minulla oli vielä hyllyssä Tarmion ja Tallbergin Mäti helmiä lautasella - kirjan arvostelukappale jota oli selaillutkin jo aiemmin. Ensiselailulla mieleen oli jäänyt, että kattavan (ja kiehtovan) mätitietopaktin lisäksi samoihin kansiin mädistä oli loihdittu kaikenlaisia herkkuja.  Niinpä tuumasin, että katson jos saisin sieltä suoraa jonkin ohjeen jämämädille aamupalaa piristämään.

Liioittelun makua? Ehkä niin - mutta kun tuli nälkä!

Nakitin V:n vahtimaan I:tä ja selasin kirjan läpi. Ja sitten selasin uudelleen. Kun selasin kolmatta kertaa, V tuli kysymään löysinkö mitään ja joko kohta syömme. Vähän hämmentyneenä nostin katseeni kirjasta ja sanoin: kun mun ei nyt tee mieli munakokkelia ja mätiä niin kaikista muista ohjeista meiltä puuttuu jotain. Vähintään tuoretta ruohosipulia ja kirveliä. Meillä oli täydellisen kypsiä avokadoja, muttei katkarapuja täytteeseen tai siikaa sashimi- tyyppiseen ruokaan. Meillä oli purjoa, muttei koivun mahlaa jota mielenkiintoisen näköiseen keittoon myös tarvittiin.  Säilöttyjä mustia torvisieniäkin olisi ollut mutta jälleen kerran - villiyrtit puuttuivat jotta olisimme voineet kokeilla munakasta.

Siinä aikani selattuani jouduin toteamaan, että resepteissä on monesti yhdistetty sydäntalven herkku kovin keväisiin villiyrtteihin tai muihin suhtarvokkaan oloisiin aineisiin. Vähintäänkin kirjan mätireseptien kokeilu vaatisi kyllä käynnin jossain hyvinvarustellussa ruokakaupassa ihan listan kanssa. Onneksi reseptien lopussa oli vielä listattu kätevän kompaktisti ruoka-aineita jotka sopivat mädin kanssa - siitä pääsin sitten innovoimaan jotain aamupalan kaltaista eivätkä nälkäiset miehet purreet minua nilkkaan! ;) Makupareista bongasin avokado-mäti, punasipuli-mäti, sieni-mäti ja mieleen jäi vielä maa-artisokka-mäti. Se jäi kytemään mieleen lounasaikaa ajatellen; mätijämiä kun oli kaksi.

Jotenkin tuorejuustossa oli ehkä rohkeus loppunut kesken?

Siihen aamuhässäkkään päädyin sitten tuunaamaan vähän hävikkiherkkumielessä kovaa vauhtia kuivavaa maalaisleipää, josta tuli hyvää mutta nälissäni latasin ehkä makuja liikaakin yhteen leipään. Paahdoin leivän bruchettatyyliin valkosipulin kanssa öljyssä, sipaisin sille V:n heräteostamaa kallen mätitahnatuorejuustoa, siivutin päälle tuorekurkkua jolle ripotin muutaman pisaran tryffeliöljyä ja sekoitin blinishowsta jäänyttä punasipulihakkelusta täysin kypsän, suorastaan muusiutuvan avokadon kanssa. Sitten vaan päälle vielä mätiä, mustaa pippuria ja pari lehteä korianteria.

V mietti, olisiko leivästä tullut selkeämpi, jos avokado ja mäti olisi ollut selkeämmin omina raitoinaan. Minusta kuitenkin tuntuu, että V:n idean lisäksi olisi ehkä pitänyt jättää se kallen tuorejuusto laittamatta ja korvata se ihan voilla. Ehkä olisi voinut harkita uudelleen sitä tryffeliöljyäkin. Se oli hyvää kurkun päällä, mutta riiteli jotenkin avokadon kanssa. Se tuorejuusto on muuten jotenkin valju esitys Kallen tahnasta ja luulen että tuorejuuston perusmaku ja mätien sekoitus söi tuoreen mädin herkkyyttä. No, ei se tosiaan mitenkään pahaa ollut, mutta jotenkin selkeämpi se olisi tosiaan voinut olla. Mätikirjassa oli upeannäköinen deluxe - mätileipä, mutta sen voitahnan olisi pitänyt antaa jämähtää jääkaapissa tunnin. Ainakin reseptit vaativat siis vähän enemmän valmistautumista kuin kirjan avaamisen aamulla;) Mutta: tosi koukuttavan oloisia osa resepteistä on, joten joudun varmaan ottamaan revanssin kirjan kanssa kunhan olen käynyt kaupassa.

Kuorenpalaset eivät näy kuvassa, mutta niitä jäi minulle soppaan yllättävän paljon. 

Lounaan kanssa onnistui jo sitten paremmin. Olin bongannut Nannan blogista vinkin, että maa-artisokkia ei välttämättä tarvitse kuoria keittoon. Niinpä sitten tein maa-artisokkakeittoa Nannan vinkkiä ja Chokochilin Elinan upeannäköisen maa-artisokka-papukeiton reseptiä päässäni pyöritellen. Ja kun Mäti-kirjassa oli sanottu että mäti ja maa-artisokka menevät hyvin yhteen, niin halkaisin muutaman mukulan vielä uuniin paahtumaan, jotta voisin tehdä niistä veneet keiton päälle.

Sain näitä Touch of Taste - kuutioita joskus tuotenäytteenä. Ne on käytetty nyt melkein kaikki ja olen tykännyt niistä kovin; tosi pehmeän ja hyvänmakuista lientä ollakseen kuutiosta. Kanalientä laitoin artisokkakeittooni. 

Tässä kuulkaa kävi niin, että niistä veneistä tuli ihan upeita, mutta keitossa meikäläistä kyllä häiritsivät ne maa-artisokan kuorenpalat jotka eivät ainakaan meidän bamixilla menneet ihan hienoksi. Olisi varmaan pitänyt käyttää tehosekoitinta, sosemyllyä tai vaan kuoria ne mukulat niinkuin tähänkin asti. Tai ei saisi olla niin sihtikurkku;) Lupaan kokeilla sitä Elinan papukeittoa kyllä vielä erikseen tässä talven kylmillä. Se näytti tosi hyvälle - vaikka saatankin epävegaanina epähuomiossa lorauttaa sekaan ihan tavallista kermaa;)

Artisokat paahdetaan vain öljyllä ja suolalla pirskotettuna. Mikä parasta, ne ovat myös vähähiilihydraattisia. 

Mutta siis niihin veneisiin. Ja samalla viikonlopun vinkkiin: JOS teillä sattuu jäämään mätiä yli tai suunnittelette jotain illanistujaisia, niin näistä tulee mahtavaa pikkupurtavaa vaikka alkupalaksi. Alle laitetaan siis paahdettu maa-artisokka johon päälle smetanaan sekoitettua mätiä, jossa hieman suolaa, sitruunamehua ja pippuria mausteena. Sitten koristellaan vielä nokareella puhdasta mätiä ja ehkä jollain vihreällä. Ja ääntä kohti. Maa-artisokka paahtuu ihan karammellisen pähkinäiseksi ja täydellisen pehmeäksi sisältä. Kuoresta tulee vähän rapeaa. Siihen raikas, kylmällä smetanalla silattu mäti ja pieni yrttinen vihreä. Nam nam. Kuvassa korianterin lehti, mutta mätikirjan mukaan myös basilika tai persilja kävisi.

Siihen mätikirjaan tosiaan palaan varmaanuudelleen, vaikka jotenkin jäi sellainen olo, että sitä pitäisi ehkä kokata keväällä kun maasta puskee ruohosipulia, villivihreää, koivuista vuotaa mahlaa ja ketunleivät kattavat vaaleanvihreänä mattona hämärät hyttysten astuinsijat. Mutta: silloin ei sitten enää olekaan mätikausi, vaan mäti nousee avannon sijasta pakastealtaista. Voi Mikä Hirveä dilemma.;)